Taustaa…
Sporttiset twinit assosioidaan useimmiten Italiaan. Suurin osa saapasmaasta peräisin olevista sporteista jytisevät kaduilla tavalla, joka ei jätä moottorin rakennetta arvailujen varaan. Nousevan auringon maan pyörät puolestaan ovat tunnettuja silkinpehmeän käynnin omaavista rivinelikoista, täältäkin tosin kumpuaa tiettyjen mallien puitteissa V2:n harvafrekvenssistä jyskettä.
Ulkoisista yhtäläisyyksistä huolimatta ajettu yksilö ei kaikilta osin ole verrattavissa ns. pakasta vedettyyn pyörään. Saksassa vaikuttava Gustav Ey –niminen kaveri on iskenyt oman vahvan leimansa pyörän tekniikkaan. Eyn paja tilasi aikoinaan kaksi TL:ää muokaten nämä räätälöityjä osia käyttäen parhaaseen mahdolliseen iskuun. Tuning-sanan käyttö on tässä tapauksessa lähestulkoon rienaavaa, ulkonäköön on kajottu hyvin maltillisesti.
Käyntiin…
Pyörää tarkasteltaessa käy ilmi sen urheilullinen uhmakkuus joka ei kuitenkaan ole yhtä aggressiivinen kuin aivan tätä päivää edustavien ohjusten hyvin suoraviivainen muotoilu. Ulkonäkö on huoliteltu ja muutoksista huolimatta hillitty, ylilyönteihin ei ole syyllistytty. Tuplaputket puhuttelevat aina, yhdistettyinä 190 mm:n takanakkiin ne herättävät takana ajavan kunnioituksen sen kummemmin kaivelematta.
Satulassa tuntemukset jatkuvat melko urheilullisina, asento on selkeän etukenoinen mutta silti matka-ajoon soveltuva. Perijapanilaiseen tapaan hallintalaitteet ovat totutuilla paikoilla, joten virta päälle ja nappi pohjaan. Käytettäköön tässä kohdin kulunutta ilmaisua: Taivas repeää. Voimakas, matala jytinä saa kivisydämisenkin motoristin ihon kananlihalle. Soundi on juuri sellainen, että jokainen käynnistyskerta on rintaa rottingille nostattava kokemus, mikäli lähistöllä on yksikin sivullinen. TL:n jyske toki varmasti aiheuttaa paheksuntaa tarpeeksi ahdasmielisten keskuudessa, mutta tätä ääntä kuullakseen on valmis kestämään nyreitäkin katseita.
Keli ei koeajoa suosinut, kolea ja märkä syyssää ei antanut mahdollisuuksia juuri muuhun kuin huolella kiillotetun pyörän likaamiseen. Kone teki tästä huolimatta vaikutuksen. Jo vakiona Tellu tarjoaa 125 konia ja toistasataa Newtonia vääntöä. Vääntöhuippu majailee 8000 kierroksessa, käyrä on kuitenkin oletettavasti melko laakea, niin väkevää vääntö on alhaalta saakka. Kortensa kekoon kantavat toki myllyyn tehdyt tekniset muutokset. Tyypilliseen twinimäiseen tapaan aivan tyhjäkäynniltä vedätettäessä menoa säestää jytinän lisäksi harvaiskuinen tärinä, kirjatkoon moitteeksi se joka haluaa. Kyse on allekirjoittaneen mielestä luonteesta. Toiset tykkää, toiset ei. Jarrut ja alusta jäivät testaamatta, niljakas keli piti ranneliikkeet ja kallistuskulmat maltillisina. Kiveen hakattu totuus lienee kuitenkin se, että kyseinen TL on valmis vastaamaan kenen hyvänsä haasteeseen.
Jälkilöylyt…
Monesti todettu totuus on, että prätkäasioissa päänuppi ja kananlihalle ihon nostattavat tunteet käyvät iänikuista taisteluaan. Monesti tunne selättää järjen, tuloksena juuri ajetun kaltainen pyörä. Kahisevaa säästämättä rakennettu pyörä ei välttämättä hinnallaan kilpaile, ominaisuuksillaan ja yksilöllisyydellään sitäkin enemmän.
