Suzuki Hayabusan tarunhohtoinen saaga sai alkunsa jo 1990-luvun loppupuolella. Tuotantoversio saapui markkinoille vuonna 1999 suuren kohun saattelemana, sillä kyseessä oli maailman nopein tuotantomoottoripyörä.
Ensimmäisen sukupolven Hayabusa näytti kaapin paikan edellisen ennätyksen haltijalle selkeällä marginaalilla. Hondan CRR1100XX Super Blackbird jäi Suzukin uuden moottoripyörän taakse 14 km/h erolla ja pyörä puhkaisi ensimmäisenä yli 300 km/h huippunopeuden.
Vuonna 1999 julkaistun Hayabusan huippunopeus oli tapauksesta riippuen 303–312 km/h. Seuraavana vuonna tulleen päivityksen myötä Busan huippunopeudeksi vakiintui valmistajan ilmoituksen mukaan 299 km/h.
Suzukin moottori kehiteltiin japanilaistehtaalla 1300-kuutioiseen muottiin. Suurehkosta moottorista saatiin ulos 175 hevosvoimaa ja 140 Nm. Lukemat olivat aikanaan moottoripyörämaailmassa varsin kunnioitusta herättäviä.
Ensimmäisen generaation Hayabusa säilyi pitkälti muuttumattomana vuoteen 2007 saakka, jonka jälkeen Suzukin massiivisin sporttipyörä uudistui suuremmin. Vuonna 2007 (suomessa 2008) tuli markkinoille Hayabusa Gen 2.
Lisää tehoa uuteen sukupolveen
Toisen sukupolven Hayabusa veisteltiin isosti uusiksi sekä ulkonäöltään että moottoriltaan. Uutuusmoottori oli 1340-kuutioinen ja 197 hevosvoimaa tuottava järkäle. Vääntöä uudesta moottorista saatiin 155 Nm. Maksimivääntö tuli peliin jo 7600 kierroksen kohdalla, mikä kertoo moottorin hyvästä luonteesta.
Vaikka Hayabusasta julkaistiin uusi kehitysversio, ei pyörän ilmoitettu huippunopeus noussut entisestä. Lisävoima kuitenkin lisäsi suorituskykyä ja uutuusmalli poikkesi ulkonäöllisesti edeltäjästä. Runko oli uutuusmallissa pitkälti ennallaan, joten ajokokemus oli kovin tuttu.
Uusiksi toisessa kehitysversiossa meni moottori lisäksi myös alustan komponentit. 43 mm Kayaban USD-keula hoiti vaimennuksen vanhaa mallia säntillisemmin, vaikka ensimmäisen sukupolven Hayabusan alustassa ei varsinaista moitteen sijaa ollutkaan.
Elektroniikkaa ei heti ensimmäisen version kohdalla tuotu juurikaan lisää, mutta mittaristosta löytyi kuitenkin mm. vaihdenäyttö. Mukaan tuotiin myös hieman sähköisempi ilme. ABS-jarrut tulivat peliin vasta vuonna 2013. Juuri tuona vuonna Busaan tulikin oikeastaan ainoa merkittävä päivitys.
Odotettu uutuus
Uuden Hayabusa-mallin julkaisua on moottoripyörämarkkinoilla odotettu jo useamman vuoden ajan. Pari vuotta sitten huhut uudesta Suzukin klassikkopyörästä saavuttivat moottoripyöräkansan. Moni ehti varmasti luulemaan, että tuloillaan olisi uusi Hayabusa-malli, mutta toisin kävi. Tuotantolinjalta tuli ulos uusintapainos legendaarisesta Katanasta.
Nyt uusi Hayabusa-malli on vihdoin tosiasia, mutta kuinka uusi malli lopulta vastaa odotukseen? Gen 3 -Hayabusaa on odotettu ilmestyväksi käytännössä vuosikymmenen verran. Tuossa ajassa odotukset ovat ehtineet nousta sellaisiin mittasuhteisiin, että mikään lopputulema olisi tuskin riittänyt lunastamaan odotuksia.
Arvaukset entistä kookkaammasta moottorista ja ehkäpä turboahdetusta pyörästä jäivät lunastamatta, sillä uusi Hayabusa-malli on tylsästi edeltäjänsä mukaisesti 1340-kuutioinen. Tehoakaan ei ole lisää, itse asiassa päinvastoin.
Prätkämaailmassa uuden mallin resepti on usein pitkälti seuraava: lisää tehoa ja vääntöä, vähemmän painoa ja entistä enemmän elektroniikkaa. Suzukissa vain yksi asia toteutuu: elektroniikkaa on tullut reippaasti lisää.
Missä teho?
Paino on uutuusmallissa pitkälti ennallaan, sillä Hayabusan kolmosversio painaa nesteet sisällä 264 kiloa. Tehoa on entistä vähemmän. Maksimitehoa on enää 190 hv ja maksimivääntö on samaten laskenut 5 Nm:n verran lukemaan 150 Nm. Mitäs pelleilyä tällainen on?
Moottorin luonnetta on muokattu tuomaan voimaa enemmän ala- ja keskikierroksille, mutta tämän kaltaisessa pyörässä se on aivan sivuseikka, sillä kaikki odottivat lisää voimaa ja vääntöä.
Suzukin ratkaisu tehon laskemisesta on hämmentävä moottoripyörämaailmassa, jossa tehon määrä näyttelee edelleen varsin suurta osaa kokonaisuutta. Samaan aikaan kun 1000-kuutioisessa supernakussa on helposti 200 hevosvoimaa ja Kawasaki tekee mekaanisesti ahdettuja tehohirmuja, päättää Suzuki pudottaa tehoa.
Ratkaisua on vaikea ymmärtää, mutta toisaalta se noudattelee Suzukin viimeaikaista ideologiaa. Kun Katana julkaistiin pari vuotta sitten, oli senkin tehoreservi pettymys. Siksi Hayabusan laimeus ei yllättä, mutta mielen se vetää apeaksi.
Onneksi elektroniikkaan, alustaan ja jarruihin on panostettu. Etujarrut ovat Brembon Stylemat, eli parhaat mitä markkinoilla on tarjolla. Elektroniikkapuolelle on tullut mm. shifteri, joka toimii hieman yllättäen molempiin suuntiin. Lisäksi Hayabusasta löytyy launch control, säädettävät moottorikartat ja luistonesto. Kaasukin on sähköinen.
Edelleen ruma ja hieno samaan aikaan
Ulkonäkö on pitkälti ennallaan, mikä on ehdottomasti Hayabusan vahvuuksia. Edeltäjämallit ovat olleet monien mielestä rumiluksia, eikä uutuus tässä suhteessa eroa edeltäjistä. Ulkonäkö tulee jakamaan mielipiteet vahvasti. Etenkin tuplavaimentajat ovat kammottava ilmestys, mutta missäpä tuotantopyörässä näin ei olisi.
Kaikkinensa odotukset ja tekniset tiedot eivät ole Suzukin viimeisimmän kehitysversion puolella. Hayabusan pitää lunastaa pitkä odotus entistä paremmalla käytöksellä ja ajettavuudella. On lähes varmaa, että monessa liemessä keitetty moottori tarjoaa juurevaa voimaa ja luotettavuutta, mutta lisävoimasta ei varmasti olisi ollut haittaa.
Moottoripyöräilevä kansa olisi varmasti toivonut, että Hayabusa olisi lunastanut paikkansa maailman nopeimpana tuotantomoottoripyöränä. Tällaisenaan 325 km/h vauhtiin yltävän haukkalinnun nimeä kantava moottoripyörä jää tehokkaaksi matkapyöräksi muiden kaltaistensa joukkoon. On vaikea ymmärtää mitä Suzuki-leirissä on oikein ajateltu. Toivottavasti koeajo tuo mukanaan jotain mitä paperilta ei voi huomata.
Tuomas Rajala
