Suzuki on kunnostautunut viime aikoina hyvien peruspyörien valmistamisessa. Siitä osoituksina toimivat mm. SV 650 ja GSX-S1000:n eri versiot, joihin lukeutuu yhtenä sivujuonteena Katanan uusintapainos.
Siksi ei ole yllättävää, että myös V-Stromin uusi versio on hyvä ja mukava peruspyörä, joka ei lähde kilvoittelemaan elektronisesti edistyneimmän ja hulppeimmin varustelluimman pyörän tittelistä.
Iso V-Strom on moderni moottoripyörä, vaikka sitä ei katalogia selatessa tai pyörää katsoessa välttämättä uskoisi. Suzukin iso seikkailupyörä nimittäin nojaa ulkonäkömielessä vahvasti retroiluun ja perusasioiden tekemiseen.
Katanan kohdalla Suzuki lausui selvästi ääneen sen, mitä pyörää uusi versio lähti tavoittelemaan, mutta V-Stromin kohdalla oltiin hieman varovaisempia. Mutta kun uutta 1050-kuutioista V-Stromia katselee, ei voi välttyä ajatukselta, että piirtopöydällä on inspiraation lähteenä ollut 90-luvun seikkailuikoni DR800.
Uusi Iso Darra?
Iso-Darra näkyy uudessa V-Stromissa selkeästi, mikä on ehdottomasti hyvä asia. 90-luku on tullut prätkämaailmassa hiljalleen muodikkaaksi ja aikalaiset prätkät ovat edelleen pitkälti liikenteessä.
Vanhat seikkailupyörät kokevat uutta renessanssia, minkä vuoksi uusi V-Strom tuntuu monella tapaa niin ajankohtaiselta. Tätä taustaa vasten on jopa vähän ihme, miksi Suzuki ei suoraan lanseerannut uutta V-Stromia vaikkapa DR1050-nimellä?
Kun nykypyörät ladataan täyteen elektroniikkaa, on selkeä vastavoima se, että osa haluaa pyörältään vain välttämättömät. Suzukin uutuusmalli on jotain siltä väliltä, sillä V-Stromista löytyy säädettävät ABS-jarrut (luonnollisesti), luistonesto, sähköinen kaasu, vakionopeudensäädin ja säädettävät moottorikartat.
Kaarre-ABS, laajasti säädettävä luistonesto, shifteri ja niin edelleen jäävät kuitenkin edelleen puuttumaan, mikä varmasti karistaa osan potentiaalisista asiakkaista Suzukista muihin vaihtoehtoihin. V-Strom 1050 XT on kuitenkin riittävän hyvin varusteltu moottoripyörä suurimmalle osalle.
Koko moottoripyörä perusta, eli moottori on Suzukin kohdalla uusittu. 1037-kuutioinen moottori kehittää tätä nykyä 107 hevosvoimaa ja 100 Nm. Kaksisylinterisen moottorin maksimivääntö saavutetaan 6000 kierroksen kohdalla, mikä kertoo moottorin luonteesta paljon.
Ei mikään kierroskone
Suzukin moottori ei ole missään nimessä kierroskone, vaan optimaalinen kierrosalue on 3000-6000 kierroksen välillä. Sen ylemmäs kierrättäminen ei tuo merkittävää lisää kulkupuoleen. V-Strom onkin leppoisan nautiskelijan työkalu.
Tätä nykyä 107 hevosvoimaa isossa adventurepyörässä ei ole kovinkaan kummoinen lukema. Esimerkiksi kuninkuusluokan keisari – BMW R1250GS – tuottaa 136 hevosvoimaa ja 143 Nm. KTM 1290 Super Adventure puolestaan täräyttää tauluun hulppeat 160 hv ja 140 Nm ja yhtä hävyttömiin lukemiin paukuttelee myös Ducati Multistrada.
Lähimpänä Suzukin tehomaailmaa ovat japanilaisvalmistajat. Hondan uusi Africa Twin 1100 kellottaa hieman reilut 100 hevosvoimaa ja 105 Nm. Kawasaki Versys 1000 puolestaan 120 hv ja 102 Nm. Niiden kanssa Suzukia kannattaa muutenkin vertailla eurooppalaisten sijaan.
Suzukin moottori on ”tehonpuutteesta” huolimatta varsin mukava tapaus. Muhkea vääntö alakierroksilla tekee ajamisesta leppoisaa ja helppoa. Kiivaimmassa ajotilassa pyörä hyökkää terävästi, mutta on-off -henkiseen kaasuun tottuu pian. On sinänsä mukavaa, että Suzuki on vihdoin saanut pyöräänsä sähkökaasun ja ajotilat.
Alusta on osittain säädettävissä, mikä auttaa eri painoisia kuskeja löytämään sopivan ajokokemuksen erilaisille alustoille. Perusasetuksella alusta on mukavuuspainotteinen ja asfaltille soveltuva.
Älä mene metsään
V-Strom 1050 on kokonaisuudessaan enemmän asfaltille kuin hiekalle tarkoitettu matkakumppani. Sen kertoo jo pelkkä vannekoko, sillä takapyörä on 17” ja etupyörä 19”. Myös renkaat ovat vakiona asfaltille soveltuvat, mutta toki niillä ajelee varauksella myös hyväkuntoista hiekkabaanaa. Mikään aavikkosoturi tai metsäspesialisti Suzuki ei kuitenkaan ole.
Ajomukavuus on asfaltilla varsin kohdillaan. Alusta on mukava, mutta ei liian pehmeä. Mutkatiellä Suzuki käyttäytyy mallikkaasti ja hyvin vääntävä moottori jaksaa tarjota riittävästi voimaa myös hieman sporttisempaan menoon.
Pleksin saa säädettyä kätevällä klipsillä lampun yläpuolelta ja useimmat kuskit löytävät sopivan asetuksen tuulenohjaimesta. 183 cm kuski ja lipallinen kypärä tuottavat kuitenkin hieman meteliä. Tilanne ei onneksi ole kuitenkaan kovin paha.
Pleksin säätö on hyvä asia, mutta vivun olisi kyllä voinut sijoittaa tuulilasin toiselle puolelle. Tällaisenaan siihen on vaikea yltää ajon aikana, minkä vuoksi pyörä joutuu pysäyttämään säädön ajaksi.
Mittariston näytön suhteen Suzuki on petrannut muutaman viime vuoden aikana, mutta se ei ole kehittynyt samaan tahtiin muiden valmistajien kanssa. Esimerkiksi BMW:n, KTM:n ja Ducatin näytöistä ollaan valovuosien päässä ja ohi ovat ajaneet myös muut japanilaisvalmistajat.
Suurin ongelma Suzukin näytössä on näkyvyys kirkkaalla kelillä. Kontrastia ei vain tunnu olevan riittävästi. Periaatteessa näytössä ei ole mitään suurempaa vikaa, mutta eurooppalaisvalmistajat vain tekevät mittaristot niin paljon paremmin.
Ulkonäöltään uusi V-Strom miellyttää silmää. Retroilu on onnistunutta ja ulkokuoressa on sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa. Erityisesti keltasininen väritys on herkullisen vanhahtava. Kun kokonaisuuteen heitetään kultakehäiset pinnavanteetvarustettuna, näyttää Suzuki todella hienolta.
Suzukin isoa adventurepyörää voi suositella kuskille, joka tekee pääsiallisen ajosuoritteensa asfaltilla, eikä kaipaa pyörältään viimeistä huutoa olevaa elektroniikkaa ja loputonta säädettävää. V-Strom 1050 tarjoaa erinomaisen peruspyörän, jossa pääpaino on hyvässä ajettavuudessa.
Tuomas Rajala
Kehuja: hyvä peruspyörä, väännökäs moottori, ajomukavuus
Parantamisen varaa: mittariston luettavuus
