Taustaa
Kawan VN-mallisto on jo ehtinyt miehen ikään, mallinimen juuret löytyvät aina 80-luvulta asti. Ajettu pyörä on nykyisen VN-malliston juniori sikäli, että kuutiotilavuutta on mahticustomeihin verraten maltilliset 800 cc. Toista ääripäätä edustaa kaksilitraisella padalla varustettu VN, jonka esittämät tekniset tiedot ovat jo melko vaikuttavat.
Kylmät tyypit
Huolimatta siitä, että tyypitetty pyörä on customiksi pienehkö, on VN 800 kuitenkin prätkän oloinen, kokoinen ja painoinen. Kokonaisuus on hyvin perinteinen, elektroniikkaa ja kalliita osia on turha lähteä hakemaan. Selkeys ja helppous leimaavat kaikkea. Kromi kiiltää, pinnavanteet ja yksi ainoa tankkimittari kruunaavat traditioiden vaalimisen. Satulaan ei tarvitse kavuta, istuinkorkeus on esimerkiksi KTM:n Super Dukeen verrattuna 15 cm matalampi. Painopiste on lisäksi hyvin matalalla, joten pyörän fyysinen olemus ei rajaa käyttäjäkuntaa pienemmästä päästä yhtään. Yksi tärkeä kohderyhmä muodostuneekin ensimmäistä pyöräänsä hankkivista kuskeista.
Ajoon…
Virtalukko sijaitsee pyörän vasemmassa kyljessä. Virrat päälle, ryyppy ulos ja napin painallus. Perinteistä, harvatahtista ja jykevää twinin papatusta odottaneena ensimmäinen reaktio oli äänimaailmaan kohdistuva pettymys. Putket tukahduttavat sykkeen tehokkaasti. Virkavalta sanokoon mitä hyvänsä, customissa kuuluu olla suorat putket. No, tämähän on itse kunkin päätettävissä ja toteutettavissa.
Viimeiset muutamat kymmenettuhannet kilometrit on tullut ajettua joko sporteilla tai nakupyörillä. Liikkeelle lähtiessäni tämä kävi ilmi pienenä vaappumisena. VN:n ergonomia eroaa luonnollisesti edellä mainituista tyystin, ohjauskulmaa ja ajoasentoa myöten. Meno on pienen totuttelun helppoa kuin heinänteko, peileistä näkee automaisen hyvin ja kone vastaa kaasuun ihan tyydyttävästi. Koneen teholukemat eivät järisytä, mutta käytännössä mylly toimii tarmokkaasti. Kone kiertää melko iloisesti ja yläkierroksilla papatuskin yltyy. Kiihtyvyys on maltillisen tasaista, silti rivakahkoa. Kovin moni perheauto ei Suomen nopeuksissa perässä pysy.
Sanottakoon vielä kerran: koeajokilometrejä leimasi todellinen seesteisyys. Tällä pyörällä on oikeasti helppo ajaa rauhallisesti. Mikään ei houkuttele nopeaan ja nykivään matkantekoon. Keula on melko lötkö, etujarru ei herkimmästä päästä, takajarru mallia rumpu – iisisti vaan. Sopiva pykälä silmään, jalat suoriksi ja kruisaillaan. Allekirjoittaneen kohdalla ainoa varsinainen moite ei oikeastaan kohdistu pyörään vaan kuskin liialliseen pituuteen. Ojentaessani kädet suoriksi tuli tangossa roikuttua apinan lailla, jalkatapit puolestaan osuivat pohkeiden alaosaan. Käsivarret tuli siis pitää koukussa, mutta jalat saatoin pitää suorina siksi, että vaihdevipuun ei jatkuvasti tarvitse kajota. Kajota ei myöskään tarvitse takajarruun yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sillä tässä pyörässä juuri mitään tee. Mutkateilläkin ajoi mielellään, maltillisesti kantattaessa kallistusvarat riittävät.
Jälkilöylyt…
Kawasaki VN 800 ei tarjoa sellaisia ominaisuuksia, jotka itsessään sykähdyttäisivät. Sillä ei tee mieli elvistellä, brassailla tai repiä, siihen tätä pyörää ei ole kehitetty. Mikäli siihen suhtautuu oikealla tavalla, tarjoaa se helppoa ja letkeää moottoripyöräilyä aidoimmillaan. Lisäksi se onnistui allekirjoittaneessa herättämään sen verran customeihin suuntautuvaa mielenkiintoa, että suven aikana on päästävä mahticustomin sarviin kokemaan, mitä vääntö oikeasti on… Lisätietoja Bike Worldista, puh. 09-61 541 201
