Vaikka prätkämarkkinat pursuilevat uusia adventure-moottoripyöriä, on maailmassa aina tilaa hyville nakupyörälle. Nakumarkkinoilla on tapahtunut sama asia kuin itse asiassa lähes koko moottoripyöräalalla muutenkin: keskiluokka on kasvanut räjähdysmäisesti.
Tällä hetkellä keskiluokan nakumarkkinoille on tunkua. Japanilaisleiristä löytyvät Kawasaki Z900, Yamaha MT-09 ja Suzuki GSX-S750. Eurooppalaisista kisassa ovat puolestaan KTM 890 Duke R, Triumph Street Triple 765, Ducati Monster 821, BMW F900R, MV Agusta Brutale 800 ja Husqvarna Vitpilen 701.
Jos mukaan lasketaan vielä Hondan 650 Neo cafe, saadaan täyteen tasan kymmenen keskiluokan nakuprätkää. Kun tuosta joukkiosta lähtee valitsemaan omaansa, saa koeajolla käydä melko tiheästi.
Keskiluokan nakupyörää voi lähestyä hyvin monesta tulokulmasta, kuten tämän kertainen vertailumme osoittaa. Kawasaki ja KTM ovat varmasti janan kahdessa ääripäässä, vaikka molemmat ovat 900-kuutioisia ja ruudikkaita nakupyöriä.
Z900 edustaa perinteistä japanilaista teknologiaa. Kawasakin klassikkonakun voimanlähteenä toimii 900-kuutioinen nelisylinterinen rivimoottori, joka omaa varsin pehmeän ja jouhevan luonteen.
Nelikolla lunastetaan luokan tehokuninkuus, sillä huipputehoa on 125 hevosvoimaa. Ja kuten sanottu, luonne on sitkeä, lempeä ja jouheva. On toki hassua sanoa 125-heppaista keskiluokan nakupyörää lempeäksi, mutta sellaiselta Kawasaki tuntuu. Sen voima tulee käyttöön niin pehmeästi, että tunnelma on kuin modernin auton bensaturbossa.
Raaka vs. lempeä
890 Duke R on puolestaan toisesta äärilaidasta. KTM:n Duke-malliston uusin tulokas jatkaa siitä mihin 790 Duke jäi. Moottorina on rivikakkonen ja kuutioita siis pitkälti samat kuin Kawasakissa.
Tehomielessä KTM:n twini yltää lähes samaan kuin Kawasaki, mutta takamatkalle jäädään neljän hevosvoiman verran. Tuo puute kuitenkin korvataan varsin räjähtävällä ja raa’alla luonteella. Tämä on KTM:lle hyvin tyypillistä, eikä 890 Duke R ole poikkeus.
Molemmissa moottoreissa on sama huippuvääntölukema ja ne saavutetaan käytännössä samalla kierroslukemalla. Suorituskyky on rinnakkain vertailtuna paperilla lähes sama ja homma todettiin vertailussa myös käytännössä. Mutta silti nämä kaksi moottoria eivät voisi olla kauempana toisistaan.
KTM:n räjähtävyys pääsee esille siellä, missä Kawasakin potentiaali osoittaa hyytymisen merkkejä: kiivaassa mutka-ajossa ja radalla. Siellä moottorin teholukemat muuttuvat paperille piirtyvistä numeroista joksikin muuksi.
Kaksikon suurimmat eroavaisuudet liittyvät tietenkin muuhun kuin voimanlähteeseen. Yksi näistä on paino. Kawasaki kellottaa vaa’alla lukeman 212 kg ja KTM 166 kg. Järisyttävä ero selittyy osaksi sillä, että japanilaisvalmistaja ilmoittaa pyöränsä painon märkäpainona ja KTM kuivana. Mutta siitäkin huolimatta ero on merkittävä
Käytännössä paino tuntuu kaikkialla muualla paitsi suorassa kiihdytyksessä, jossa KTM ja Kawasaki menevät lähes rinta rinnan. Kun mukaan otetaan mutkia, jää Z900 auttamatta kyydistä. Kawasakin laiskanpulskea alusta keinuu mutkatiellä ja tien epätasaisuuksissa inhottavasti, kun KTM nielee asfaltin mukisematta.
KTM:n keveyden lisäksi suureen rooliin nousee WP:n valmistama Apex-alusta. Se on täysin säädettävissä ja tuntuma on vakioasetuksillakin hämmentävän hyvä. Mikäli sen kanssa pääsisi leikkimään pidempään, saa siitä varmasti irti vieläkin enemmän
890 Duke R:n etuihin lukeutuvat toki myös jarrut, jotka ovat parasta mitä markkinoilla on tarjota. Etujarrun virkaa toimittavat Brembon Stylemat ja niiden jarrutusteho on huima. Ensimmäisillä kerroilla tuntuu siltä, että pyörä pysähtyy kuin taikavoimalla
Ei Kawasakin jarruissa sinänsä ole mitään moitteen sijaa, mutta eivät ne yllä lähellekään KTM:n pysäytysvoimaa. Ja se aika mikä ollaan pois jarrulta, voidaan olla kaasulla.
Kuin vesipatjalla ajaisi
Alusta onkin Kawasakin suurin heikkous suhteessa KTM:ään. Jousituksesta pystyy säätämään esijännitystä ja paluuvaimennusta, mutta ne eivät riitä tekemään siitä lähellekään yhtä laadukasta kuin 890 Duken vastaava.
Duken jälkeen Z900 tuntuu siltä kuin sillä ajaisi vesipatjan päällä. Tuntuma tiehen ei herätä luottamusta, vaan pikemminkin kauhistusta. Kawasaki ei mene reippaammassa mutka-ajossa tarkasti sinne, minne sen haluaisi.
KTM:ssä tilanne on päinvastainen. 890 Duke R on nimensä veroisesti Super Scalpel. Se menee juuri sinne minne kuskia haluaa ja ajolinjan muuttaminen kesken mutkan on helppoa ja luontevaa. KTM antaa anteeksi myös virheet, mikä on erinomainen piirre moottoripyörässä.
Eroa syntyy toki myös elektroniikassa, vaikka Kawasaki onkin panostanut Z900:n kohdalla sähköisiin avustimiin. Uutuudessa on säädettävät moottorikartat, ABS:t ja luistonesto. Lisäksi siihen on tuotu uutuutena TFT-näyttö, joka on kieltämättä tänä päivänä minimivaatimus.
KTM vie pelin useaa pykälää pidemmälle. Siitä löytyy säädettävät moottorikartat, kaarre-ABS:t, keulimisen- ja sutimisenesto, molempiin suuntiin toimiva shifteri ja uudistettu TFT-näyttö. Elektroniikkaa piisaa, mutta se on vain hyvä asia, koska kaiken saa myös kytkettyä halutessaan pois.
Kaikesta käy ilmi, että kaksikon käyttötarkoitukset ovat hyvin erilaiset. KTM on luotu raakaan ajoon radalla tai kadulla ja Kawasaki puolestaan mukavaan nakukruisailuun. Toki Kawasta löytyy riittävästi voimaa kovempaankin kyytiin.
3000€ lisähinnalla saa paljon
Toki yksi määrittävät eroavaisuus näiden kahden pyörän välillä on hinta. Kawasaki on yksi luokkansa huokeimmista 900-kuutioisista nakuista, sillä uuden Z900:n hinta jää jopa Suomen autoverotuksella alle 13 000 euroon.
KTM pamauttaa tiskiin puolestaan 16 557 euroa, mikä muodostaa erotukseksi reilut 3500 euroa. Summa saattaa kuulostaa paljolta, mutta jos sitä lähtee avaamaan ominaisuuksien parannuksilla, pitäisi peli olla helposti selvä.
Tuolla summalla saa nimittäin järkyttävän määrän elektroniikkaa, järisyttävästi paremman alustan ja raakalaismaisemman moottorin. Mikäli haussa on prätkä, jolla hoidellaan ratapäivät, mutkatieajelut ja arkinen aherrus, kannattaa katseet suunnata itävaltalaiseen veljeen.
Mutta mikäli kiikarissa on mukava nelisylinterinen nakupyörä kohtuullisella budjetilla, on Kawasakin keskiluokan naku hyvä valinta. Toki Kawasakia puoltaa myös todella monessa pyörässä testattu tekniikka.
Jos prätkän valitsee järjellä, saattaa Kawasaki osoittautua paremmaksi vaihtoehdoksi, mutta jos mukana on tippaakaan tunnetta, voittaa KTM kuskin puolelleen rajulla luonteella ja alustalla, jollainen pitäisi löytyä jokaisesta katumoottoripyörästä.
Tuomas Rajala
