Retropyörät kasvattavat suosiotaan vuosi vuodelta. Nostalginen ulkomuoto yhdistettynä nykyaikaiseen tekniikkaan on kiistämättä kombinaatio, joka herättää vahvoja tunteita ja useimmiten pelkästään positiivisia sellaisia. V. 2018 esitellyn ja ominaisuuksiltaan mainioksi todetun Kawasaki Z 900 RS:n vanavedessä on retroverhoilun saanut nyt myös pikkuveli Z 650.
Muutoksen myötä pienempi ”Zeta” sai isoveljensä tapaan mallimerkintäänsä kirjaimet RS. Pyörän ulkonäkö noudattaa hyvin pitkälle Z 900 RS:n viitoittamaa linjaa, jonka esikuvana taas toimi legendaarinen ja aikansa nopeimmaksi tuotantopyöräksi kruunattu Kawasaki Z1. Retromuskelia Z 650 RS siis tarjoaa, mutta toki hieman pienemmässä mittakaavassa.
Z 650 RS jakaa saman tekniikan perusmalli Z 650:n kanssa. Moottori on tuttu 650- kuutioinen rivikakkonen, joka tuottaa tehoa 68 hevosvoimaa. Myös runko ja alusta jarruineen ovat suoraa lainaa perus- Zetasta. RS:n korkeampi ohjaustanko on lähempänä kuljettajaa ja satulan korkeus on nyt 820 milliä, eli kolme senttiä korkeammalla kuin perusmallissa. Siinä missä Z 650:n ajoasento on hieman sporttisempi etunoja, ajetaan RS:ää ylväästi selkä suorana.
Muotoilun alttarilla veistelty tankki on muutaman litran perusmallia pienempi mutta tilavuutta on silti riittävät 12 litraa jäljellä. Painoa molemmille pyörille ilmoitetaan saman verran, (ajokunnossa 187 kiloa), mutta silmämääräisesti ja perstuntumallakin RS on jotenkin isomman pyörän oloinen. 10 995 euron hinnallaan RS on reippaan tonnin verran perusmallista Z 650:a kalliimpi. Vastineeksi RS tarjoaa silmien iloksi reippaasti upeita yksityiskohtia ja ajatonta muotoilua.
Hienosti viimeistelty herkku
Uusi RS saatiin koeajoon Tuusmotorista, missä maahantuojilla oli meneillään yksi kevään kiivaimmista koeajopäivistä. Omaa ajolupaa odotellessa oli hetki aikaa tutkia uutukaisen olemusta ja todeta, että RS on selkeästi niitä pyöriä, joiden kanssa aika kuluu jo pelkästään katsellen hienoja yksityiskohtia. Retroon muotoiluun ja näyttäviin detaljeihin on selvästi panostettu, joista yksi parhaista asettuu sopivasti kuskin näkökenttään.
RS:n mittaristo on ulkoasultaan kuin suoraan 70- luvulta ja suorastaan ilo silmälle. Mittariston muodot on kopioitu mistäpä muusta kuin Zetojen kantaisästä Kawasaki Z1:stä. Hyvänä bonuksena myös mittareiden luettavuus on esimerkillisen selkeä. Viisarinäyttöisten nopeus- ja kierroslukumittareiden välissä on pieni lcd-näyttö, josta selviää polttoaineen määrä, moottorin lämpö ja ajetut kilometrit. Eli kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään turhaa.
Iso, pyöreä ajovalo toimii led- tekniikalla ja kokonaisuuteen sopivat mainiosti myös RS:n vanteet. Rillat ovat ihan tavalliset valuvanteet, mutta puolien onnistunut muotoilu tuo mieleen nostalgiset pinnavanteet.
Ajofarkut jalkaan, avopotta päähän ja baanalle
Pyörään selkään noustessa huomaa selvän eron perusmalliin verrattuna. Satula on korkeammalla ja kädet laskeutuvat leveälle stongalle kuin luonnostaan. Ajoasento on pysty ja rennon letkeä, kuten asiaan kuuluu. Pitkävartiset Mikki Hiiri- peilit sopivat hienosti RS:n tyyliin ja myöskin näyttävät menneisyyteen jääneen taipaleen moitteetta.
Starttinapin painallus tuottaa ilmoille rivikakkoselle ominaisen soinnin. Koeajopeli oli varustettu Akrapovicin vaimentimella, joka antoi käyntiin sopivasti bassovivahdetta. 650- kuutioinen pata vääntää voimalla jo alhaalta, mikä tekee liikkeellelähdöstä erittäin helppoa. Huippuvääntöä moottori luovuttaa parhaimmillaan 64 Nm 6700 kierroksella ja puhdas veto alkaa 2500 – 3000 kierroksen kohdilta. Moottori on selvästi säädetty antamaan parhaimpansa keskikierroksilla, eli alueella, mitä normiajossa pääasiassa käytetään.
Välitykset on valittu onnistuneesti koneen keskialueen vääntöä hyödyntäen, joten kiihdytyksistä muodostuu helposti viihdyttävä ohjelmanumero. Vaikka moottori onkin parhaimmillaan alemmilla kierroksilla, kiertää se pirteästi aina kymppitonniin saakka, jos tarve vaatii. Mitään ylimääräistä tehopiikkiä yläkierroksilta ei enää löydy, vaan veto on tasaista läpi koko kierrosalueen
Herrasmiescruiseri
Olkoonkin että pirteä kone tarjoaa hyvät puitteet vauhdikkaampaankin menoon, taistelee ylenpalttinen revittely RS:n herrasmiesimagoa vastaan. Ensikiihdyttelyjen jälkeen huomaankin ajavani koko ajan rauhallisemmin ja nauttivani Kawan tarjoamasta letkeästä meiningistä. RS ei provosoi kuljettajaansa hölmöilyyn vaan leppoisa ajorytmi syntyy kuin itsestään ja melkeinpä varkain.
Kawasakin alustakaan ei kannusta liialliseen kanttailuun, vaikka sinänsä hoitaakin hommansa hyvin. Perustaltaan se on pehmeä ja mukavaksi viritetty. Etupäästä löytyy 41- millinen perinteisesti ”oikeinpäin” asennettu haarukka ilman säätöjä ja takana on vaakatasoinen Back-Link-jousitus josta esijännitys on säädettävissä.
Pehmeydestään huolimatta jousitus kantaa kuormansa kunnialla ja vaimennuskin on ajan tasalla. Reippaampikaan vauhti ei ongelmia synnytä, vaan Kawan käytös on johdonmukaista ja helposti hallittavaa. Myös jarrut ovat asianmukaiset ja helppokäyttöiset. Kaksi 300- millistä levyä hoitavat hommansa kunnialla, kahvatuntuma on hyvä ja teho riittää mainiosti pyörän tarpeisiin.
Vaikka RS ei pullistele huipputekniikalla millään osa-alueella, tekee ominaisuuksien tasapainoisuus siitä kyvykkään pelin monenlaiseen ajoon. Kuten perusmalli Z 650:n, myös 650 RS:n suurimpana kohderyhmänä ovat moottoripyöräilyä aloittelevat harrastajat. Pyörä on tietysti myös rajoitettavissa 35 kW:n tehoiseksi ja A2- ajokorttiluokkaan sopivaksi.
Toisaalta RS:n voisi helposti nähdä myös pidempiaikaisena ajopelinä ajattoman ulkomuotonsa, pontevan moottorinsa ja vaivattoman käytettävyytensä ansiosta. Varsinkin jos ajo koostuu Euroopan kiertueiden sijaan pääasiassa lähiseutujen mutkapätkien koluamisesta ja satunnaisista kahvilareissuista, palvelee RS jokapäiväisenä pyöränä mainiosti pidempäänkin.
Sami Puskala
Kehuja: Fiilis, ulkonäkö, väännökäs moottori, käytön vaivattomuus
Parantamisen varaa: –
