Taustaa
Bandit on motoristien keskuudessa varsin tunnettu mallinimike, jonka juuret juontuvat pitkälle edellisen vuosituhannen puolelle. 600- ja 1200-kuutoisia rosvoja on rullattu liikkeistä kaduille 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tarjonta koostuu yhä edelleen sekä varttikatteellisista että katteettomista malleista.
Bandit-mallistoa on päivitetty melko maltillisesti. Ensimmäinen kasvojenkohotus sattui vuosituhannen vaihteeseen, jolloin muutokset olivat lähinnä kosmeettisia. Maskista tuli kiilamaisempi, ilmettä pyrittiin viemään hiukan urheilullisempaan ja nuorekkaampaan suuntaan. Tekniikka oli hyvin traditionaalista aina öljy- / ilmajäähdytteistä kaasarikonetta myöten.
Vuonna 2007 GSF 1250 S uudistui huomattavasti. Kone kasvoi hiukan, polttoainesyötöstä alkoi huolehtia ruisku, mittaristo uudistettiin ja ulkonäköä päivitettiin. Iso bandiitti pysyi kuitenkin luonteeltaan samana – kyse on edelleen verrattain edullisesta, monenlaiseen käyttöön soveltuvasta yleispyörästä. Mitä Iso Bandit ohjastajalleen tarjoaa?
Alkutunnelmat
Oy Frank Nyman Ab:n tiloissa koeajoa odottelee hopeanharmaa Bandit. Muotoilu on moniin muihin pyöräuutuuksiin verrattuna melko konservatiivista ja pelkistettyä. Muovia on käytetty säästeliäästi. Etuhaarukka on oikein päin ja takarengasta pitää aloillaan perinteinen kaksipuolinen svingi. Mittaristossa yhdistyvät analoginen kierroslukumittari ja digitaalinen nopeusnäyttö. Luettavuus on erinomaista luokkaa.
Luovutustarkastuksen jälkeen on aika höräyttää iso nelikko tulille. Mikään yllätys ei ole se, että käynti on pehmeää ja värinätöntä. Hallintalaitteet ovat kevyen täsmälliset ja ne löytyvät heti pelkällä näppituntumalla ilman vilkuilua. Allekirjoittaneen kohdalla ohjaustanko menisi vaihtoon. Monessa perinteisessä nakupyörässä käytössä oleva perustanko voi isolle kuskille olla hiukan kapean oloinen, varsinkin kun pyörä on melko kookas. Makuasia kaikki tyynni. Muutoin ajoasento on rennon ryhdikäs.
Ajossa
Jo ensimmäisen siirtymän aikana käy ilmi se, että GSF 1250 S on yleispyöränä hyvin onnistunut paketti. Ajaminen on vaivatonta, mukavaa ja kepeää. Ajaminen ei tuota minkään valtakunnan vaikeuksia riippumatta siitä, liikutaanko taajamassa, mutkateillä vai vilkkailla pääväylillä. Varttikate toimii 190-senttiselle melko hyvin. Ilmavirta osuu rintaan eikä pyörteilevänä kypärään. Koleana koeajoviikonloppuna keskivartalolle suotu viimasuoja on tervetullut lisä nakupyörällä normaalisti ajavalle. Mikäli kuskilla on tapana liikutella jalkojaan tapeilla reilummin, osuu kantapää suht´ herkästi joko keskiseisontatukeen tai pakoputkeen, mikä kauneusvirheenä todettakoon.
Alusta vaikuttaa kuten todettua ainakin yhden hengen kuormalla erinomaiselta kompromissilta. Jousitus on riittävän jämäkkä myös isompia patteja ylitettäessä, liiallinen pintakovuus kuitenkin loistaa poissaolollaan. Onnistunut ergonomia johtaa myös siihen, että tankattuna 250 kg:n painoinen pyörä taittuu tiukempaankin kanttiin kevyesti, kevyemmin kuin moni sportti, paljon kevyemmin kuin puhtaat matkapyörät. Kovemmassa vauhdissa vakaus riittää hyvin, ajomukavuuden osalta pitkätkään päivämatkat eivät tuottane pulmia.
Mallinimen lopusta puuttuva A-kirjain kertoo, että ajettua yksilöä ei ollut varustettu ABS-jarruilla. Pysäyttimet toimivat kuitenkin tyydyttävästi. Etujarrun tuntuma on hyvä, voimaa kahvan puristamiseen saa kuitenkin käyttää melko paljon kuluneen kauden muihin isoihin pyöriin verrattuna. Todettakoon kuitenkin, että liian herkkä etujarru ei ”absittomassa” pyörässä varsinkaan tottumattomalle ole mikään myönteinen piirre. Banditin etujarrua ei kovin helposti vahingossa saa lukkoon. Takajarru on totuttuun tapaan melko tunnoton. Ilmiö on harmillinen mutta kovin yleinen moottoripyörien jarruja testattaessa. Takajarrun käyttö etujarrun rinnalla vakauttaa pyörää varsinkin rajuissa pysähdyksissä. Ainakin kostealla kelillä allekirjoittanut toivoisi näin ollen polkimeen hiukan selkeämpä tuntoa.
Ison Banditin hienointa antia on voimanlähde. Paperilla arvot näyttävät kovin arkisilta – 98 hv / 108 Nm – edellä mainitut eivät ole mitään veret seisauttavia lukuja. Oleellisinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että nuo 98 hummaa ja 108 Newtonia ovat läsnä joka hetki. Huipputeho majailee alle neljässä tonnissa, minkä myötä käytännön kiihtyvyys on vaihteesta riippumatta kiitettävää tasoa. Tuo vääntöhuipun sijainti tuo mukanaan myös sen, että koneen vallaton kierrättäminen on tyystin turhaa, eikä sitä oikeastaan edes tee mieli tehdä. Ohituskiihtyvyys on puolet tehokkaampiinkin pyöriin verrattuna vaikuttavaa. Hiukan karriokoiden voisi sanoa, että kun Supersportin kuljettaja vielä survoo pienempää pykälää silmään, on Bandit jo palaamassa omalle kaistalle. Eikä vaihdepolkimeen ole tarvinnut kajota ensinkään.
Koneen tehorekisteri on hyvin tasainen. Suurimmalla vaihteella nopeuden voi huoletta laskea laillisiin taajamanopeuksiin ilman että minkäänlaista protestointia tai kalistelua syntyy. Vauhdin lisäämiseen riittää pelkkä kahvan kääntäminen, veto on väkevää aivan alhaalta lähtien. Ero tehokkaampiin tykkeihin on se, että yläkierroksilla mitään yletöntä ryntäilyä ei enää tapahdu - 98 konia on kuitenkin 98 konia.
Lopputunnelmat
Suzuki GSF 1250 S Bandit on pyörä, joka ei tarjoile valtavaa määrää esiteseksikkyyttä teknisten innovaatioiden ja suoritusarvojen muodossa. Muotoilu on sovinnaista, joidenkin mukaan jopa tylsää. Ominaisuudet ovat kuitenkin enemmän kuin kohdallaan, kruununa hymyn huulille nostattava vääntökäyrä. Pitkille hiekkatieosuuksille en bandiittia veisi, mikä tahansa muu ajoympäristö käy mainiosti, sekä yksin että kaksin. Lisäksi hinta-laatu –suhdetta voi pitää koko lailla onnistuneena.
Lisätiedot Oy Frank Nyman Ab:sta, puhelinnumerosta 09-505 3015.
Tommi Martikainen
tommi@nettimoto.com
