Taustaa...
Fightereita, varsinkin isompia, on taajaan tarjottu koeajoon. Nämä pyörät istuvat urbaaniin ympäristöön kuin nyrkki silmään, näin ollen tämän luokan pyörät ovat suosittuja korkeahkosta hinnastaan huolimatta. Z-perheen pikkuveli testattiin viime kesänä, nyt vuorossa oli siis jo vankan maineen saavuttanut litrainen Z-Kawa. Kawasakin Z-mallisto on ehkä kauimmin markkinoilla esiintynyt pyörä. Juuret löytyvät kolmen vuosikymmenen takaa. 70-luvun lopun Zetoilla ei toki ole ajetun pyörän kanssa paljoakaan yhteistä, urheilullisesta tosimiehen pyörästä on kuitenkin yhä edelleen kysymys kaikki tyynni.
Kylmät tyypit...
Ajettua yksilöä on tuunattu melkoisesti, hyvällä maulla tosin. Vilkut on integroitu, syylaria peittää krominen säleikkö, peilit ovat mallia siro kuten luonnollisesti myös kilpiteline. Isomman Zetan helpoin tunnusmerkki, nelipiippuinen kullanvärinen hormisto on kuitenkin paikallaan.
Liikkeelle...
Ruisku herää tasaisesti hyrräten henkiin, kuten nelimukisissa tavallisesti. Putkistosta kiirivä ääni ei juuri säväytä, tämäkin on harmillisen tavallista. Kerta toisensa jälkeen nyppii se, miten tehokkaasti melunormit ja päästömääräykset tukahduttavat hienonkin voimanlähteen sielun. Ok, saasterajat ovat täysin hyväksyttäviä ja ymmärrettäviä. Vaikea on kuitenkin hyväksyä sitä, että rähinähenkisen, voimakkaan pyörän pakoäänet ovat rinnastettavissa astmapiipun tuhinaan. Toisaalta, normien laatijat huolehtivat tämän myötä yhteisvastuullisesti Yoshimuran, Acrapovicin ja kumppaneiden taloudellisesta hyvinvoinnista…
Mittaristosta on analogista viisaria turha hakea, kaikki on toteutettu LCD-palkistoin ja numeroin. Nopeuden osalta tämä toimii kuten luonnollisesti myös polttoainemäärää tutkailtaessa. Mikäli minut palkattaisiin Kawan tuotekehittelyosaston johtoon (hyvin todennäköistä) menisi kierroslukumittari kuitenkin saman tien vaihtoon. Kyllähän siitä kiekat näkee, mutta siihen ei vilkaisu riitä. Analogisuus kunniaan.
Kaupungissa ajo on kaikin puolin vaivatonta, kuten pitääkin. Hallintalaitteet toimivat vaivatta, vaihdevivun liikkeet ovat hyvin lyhyet ja täsmälliset. Kilometrejä pyörälle on kertynyt vasta vajaat 6000, näin ollen uskoisin laatikon vielä jopa herkistyvän ajan mittaan. Nyt vaihteisto toimi kuten todettua täsmällisesti muttei kaikkein herkimmällä mahdollisella tavalla. Kaikkinensa pyörä pelaa kuten japsifighterit yleensäkin taajamassa, mikään ei ärsytä, ei tosin järisytäkään. Koeajoilta oli keliltään melko lämmin ja tyyni, näin ollen Länsiväylän pätkä ja maantie tuntuivat hyviltä. Z 1000 on varustettu pienellä mittariston päällä sijaitsevalla lipalla. Sen todellinen toiminta jää arvailujen varaan, tuskin se matkanteko-ominaisuuksia ainakaan heikentää. Oletettavasti hyöty on se, ettei ilmavirta paiskaa suoraan vatsan seutuville, kuitenkin sen verran alas, etteivät ilmavirrat pyörteile kypärän seutuvilla. Ainakin näillä keleillä Kawalla vetäisi vaikka Norjaan, mikäli vaan jollain konstilla saa kamppeensa mukaan.
Pieniä irtiottoja suoritettaessa kävi ilmi ainoa isompi miinus. Numeroiden valossa koneessa on ruutia aika lahjakkaasti, lisäksi vääntöä on pyritty lisäämään alapäähän, missä sitä eniten normaaliajossa tarvitsee. Isoimmilla vaihteilla pata on kuitenkin melko hengetön. Kyllähän pyörä liikahtaa, silti 1000-kuutioisesta odottaisi löytyvän enemmän potkua ilman vaihteiden hämmentämistä. Onneksi niitä vaihteita kuitenkin mielellään selailee. Kyse on toki myös kuskista. Moni pitää aktiivisesta ajotavasta, jossa myllyä koko ajan pidetään alueella vaihteita selaamalla. Toisten mielestä ison koneen tulee koko ajan itsestään olla sillä ”alueella” riippumatta käytössä olevasta vaihteesta. Mielestäni fighterin tulee lähteä laukkaan pelkästään tuppia vääntämällä ilman, että vaihdevipua tarvitsee polkea pariin kertaan. Sanottakoon nyt kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi se, että ylärekisterissä paukkua riittää yllin kyllin, se on vain haettava sieltä. Kokemusta asiasta ei minulla ole, mutta hormien vaihdolla ja Commanderin asennuksella voisi olla hyvinkin suopea vaikutus alarekisteriin Kawankin kohdalla.
Pian kävi ilmi myös pyörän suurin plussa – alusta. Koko runko tuntuu todella vakaalta, jousitus ja vaimennus toimivat hienosti nopeampien mutkien suurissa heitoissa. Z 1000 taittuu mutkaan nätisti, pitää linjan helposti ja vastaa kaikkiin komentoihin yllätyksettömästi. Jarruissa on puhtia, voimaa ainakin tämän yksilön kahvalla joutui tosin tarjoamaan hiukan paria sormea enemmän. Tuntuma on ihan ok, hampaat irvessä ei toki joudu puristamaan.
Jälkilöylyt…
Kawasaki Z 1000 tuntuu kaikista ajamistani isoista fightereista ehkä kaikkein sovinnaisimmalta. Räyhäkästä ulkonäöstään huolimatta Kawa on oikeastaan aika helppo ja kiltti. Toisaalta siitä on pienellä kutittelulla houkuteltavissa se peto, joka tällaisesta pyörästä pitääkin löytyä. Kunnoltaan peli on uutta vastaava ja ulkonäöltään selvästi pakasta vedettyä yksilöä parempi, siitä pyörän tuunaajalle pisteet. Diplomin voi kiistatta jakaa myös pirun toimivasta ajettavuudesta, pieniä risuja hiukan nuhaisesta alaväännöstä.
Lisätietoja antaa Kasperi numerosta 040-830 4840.
tommi@nettimoto.com
