Hondan mallistosta ei viime vuosina ole juuri löytynyt malleja, jotka jaksaisivat säväyttää persoonallisuudella. Valopilkkuja on toki ollut mm. Monkey 125 ja uudelleenluenta klassikkomalli Africa Twinistä. Muuten uutuudet ovat olleen tylsää katsottavaa.
CB1000R Neo-Sports Café on kuitenkin piristävä poikkeus ja uutuusnaku on yksi lähihistorian mielenkiintoisimmista perusprätkistä. Persoonallisesti muotoiltu ja retroon nojaava nakupyörä kyllä innostaa ulkoisella olemuksellaan.
Yksityiskohtia Neossa piisaa: pyöreä LED-tekniikalla toteutettu etuvalo, retro takalyhty, yksipuoleinen takaswingi, linjakas jakkara ja kokonaisuutta hallitseva moottori. CB1000R ei näytä yhdeltäkään muulta tuotantopyörältä.
Mutta eivät ne avut suinkaan jää pinnallisiin juttuihin. Koko homman ydin on julma 1000-kuutioinen moottori. 145 hevosvoimaa ja 104 Nm tuottava nelisylinterinen voimanlähde on häijy tapaus.
Moottori on peräisin RR:stä
Vielä muutama vuosi sitten nakupyörämaailmaa pystyi soimaamaan siitä, että usein 1000-kuutioisesta supersportista lainatut moottorit olivat nakuihin pulttaamisen jälkeen toinen toistan ankeampia vääntöpatoja, joista uupui räjähtävää voimaa. Enää tilanne ei ole se, sillä ne on saatu toimimaan nakuissa hienosti.
CB1000R Neo-Sports Cafén kohdalla moottori on luonnollisesti peräisin CBR1000RR:stä, mutta huipputehoa on laskettu ja luonnetta muutettu paremmin nakuksi sopivaan muotoon. Voimaa on ala- ja keskikierroksilla suorastaan helvetisti. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tämä ilmaisu kuvaa Hondan moottoria parhaiten.
Vaikka Neo näyttää retrolta, ei sillä moottorinsa puolesta mitään tekemistä menneiden aikojen kanssa. Tehoa on enemmän kuin kolmessa 70-luvun prätkässä. Honda on oikeasti susi lampaan vaatteissa, sillä kahvilakilpurin sisällä asuu peto.
Räävitön mylly
Moottorin tuottaa siis 10500 kierroksella 145 hevosvoimaa. Se ei ole ennätyslukema millään muotoa, sillä tehokkaampia nakuja ovat mm. BMW S1000R, KTM 1290 SuperDuke ja Aprilia Tuono V4. Silti CB1000R Neo-Sports Café tuntuu aivan järisyttävän tehokkaalta.
Moottorin luonne on erityisesti sport-ajotilassa räävitön. Kaasu on herkkä ja pienikin liike saa pyörän syöksähtämään ja nostamaan etutassua tien pinnasta. Voimaa on järkyttävästi. Toki markkinoilla on äkkinäisempiäkin moottorinohjauksia, mutta Hondassa sen tueksi on myös reippaasti voimaa.
Kaasu on lähellä on-off-henkistä, mutta kokonaisuus on silti rauhallisempi kuin vaikkapa Yamaha MT-09:ssä ja KTM 790 Dukessa. Onneksi näin, sillä muutama kymmentä heppaa tehokkaampi pyörä saattaisi muuten tehdä tepposet.
Hondan moottorin paras ominaisuus on ehdottomasti keskialueen voima. 5000-8000 kierroksen välillä ruutia on todella rajusti. Huippuvääntö on 8250 kierroksen kohdalla ja 107 Nm kyllä puhuttelee nakussa.
Sisuskalut heittävät volttia
Menohalut toki loppuvat nakun kyseessä ollessa sporttipyöriä nopeammin, mutta 170 km/h lukemaan saakka kiihtyvyys ja voimantunne repii kuskin päätä irti. Kiihtyvyys tuntuu sisuskaluissa saakka ja isompaa pykälää saa nostella sisään tiheästi. Vaikka tehoa on montaa kilpailijaa vähemmän, tuntuu Honda rajummalta kuin esimerkiksi BMW S1000R.
Alustan suhteen Honda on tehnyt paketin, joka toimii pyörän luonteen kanssa hyvin yhteen. Sekä keula että takapää ovat säädettävissä, mikä on tässä luokassa vähimmäisvaatimus. Perussäädöillä alusta on jämäkkä, mutta ei missään nimessä liioitellusti. Myös Tokicon valmistama jarruvarustus vakuuttaa.
Mutkatiellä Honda CB1000R Neo-Sports Café nielee kurveja kuin vanha tekijä. Sitä on helppoa painaa mutkiin sisään ja eteen nojaava ajoasento tuntuu siltä, että kuski on jatkuvasti valmis hyökkäämään kohti sisäkaarretta. Ja koska voimaa piisaa, pääsee mutkista myös ulos.
Huutaa shifteriä
Yhtä lisävarustetta Neo Cafén kaltainen pyörä ehdottomasti huutaa: quickshifteriä. Sellainen on tarjolla piakkoin ilmestyvässä plussamallissa vakiovarusteena ja lisävarustekatalogissakin shifteri näkyy olevan tarjolla, joten se kannattaa ruksia mukaan jo tehtaalta.
Neo-Sportsiin olisi toivonut muutenkin hieman enemmän tekniikkaa ja elektroniikkaa, sillä esimerkiksi BMW:n, KTM:n ja Aprilian isoissa nakumalleissa on kaarre-ABS:t, vakionopeudensäätimet ja sähköiset alustat. Niillä Honda nousisi varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi luksus-nakua etsivälle.
Toki edellä mainittu kolmikko on hinnoittelultaankin reippaampi, sillä hinnat nousevat pitkästi yli 20 000 euron. Tällaisenaan Honda on kuitenkin väliinputoaja. Se ei ole kallis ja tekninen, mutta toisaalta ei irtoa kaupasta yhtä edukkaasti kuin vaikkapa Yamaha MT-09.
Pieni kehittämisen paikka on myös sinänsä varsin nätisti retrotettu mittaristo. Se on varsin persoonallinen ilmestys, mutta informaation seuraaminen ei ole niitä kaikkein helpoimpia. Mittaristo on pieni ja infoa on reippaasti, joten asiat hukkuvat toistensa joukkoon. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että kierroslukumittari muistuttaa perinteistä neulamittaria.
Honda CB1000R Neo-Sports Café on kiloisten nakujen joukossa heittämällä tyylikkäin moottoripyörä, ja jotain sellaista mitä Hondalta ei osannut odottaa. Se tarjoaa rajua suorituskykyä persoonallisessa paketissa. Mitä enempää sitä moottoripyörältään voi oikeastaan toivoa?
Tuomas Rajala
Kehuja: hieno moottori, keskialueen tehoreservi, tyylikäs retronaku, yksityiskohdat
Parantamisen varaa: nakumaailman väliinputoaja
