Honda CB650F on lähtökohtaisesti täysin uusi pyörä ja tarkoitettu mm. Honda Hornet 600F:n seuraajaksi. Hornet nautti aikanaan vankkaa luottamusta nuorempien, hieman räppäilyhenkisempien motoristien keskuudessa, ja on käsite vielä tänäkin päivänä.
Sen kestävä ja kierrosherkkä moottori, sekä yksinkertainen rakenne loi hyvät puitteet pyörän rakentelulle. Ja mikä sen parempi streetfighter-aihio olisikaan, kuin tehokas ja kevyt korkealle kiertävä herhiläinen.
Näin ollen uudella CB650F:llä on melkoisen suuret saappaat täytettävänä, kun se yrittää saada jalansijaa suosituilla keskiluokan pyörien markkinoilla. Uuden Hondan suunnittelussa on alusta alkaen ollut ajatuksena tehdä siitä mahdollisimman helppo pyörä niin ajaa kuin omistaakin.
Kun uusi moottoripyörä suunnitellaan tällaisella ns. järkevällä tavalla, niin vaarana voi olla, että pyörästä jää se tietty särmä ja sielukkuus puuttumaan.
Isoveljensä sukunäköä
Ainakaan CB:n ulkomuodosta ei särmää puutu. Ulkonäössä on paljon samaa isoveli CB1000R:n kanssa ja olemus on aggressiivisen oloinen. Pyörästä on saatu hyvin tiivis ja kompakti ja se huokuu sporttisuutta aitoon streetfighter-tyyliin. Varsinkin moottori ja pakoputkisto on onnistuttu niputtamaan yhteen oikein maukkaan näköiseksi paketiksi.
Tuttuun Hondan tapaan, viimeistelytaso on erittäin korkealuokkaista ja yksityiskohdat sietävät lähemmänkin tarkastelun. Vaikka Honda onkin tarkoitettu lähinnä peruspyöräksi ilman ylimääräisiä hi-tech-hienouksia, on tylsän käyttöpyörän imago onnistuttu häivyttämään kokolailla täydellisesti.
Honda CB650F on siis alusta alkaen täysin uusi malli, eikä siinä ole ainuttakaan yhteistä osaa edeltäjänsä kanssa. Moottorin koko on kasvanut 650 kuutioon ja päämääränä on ollut saada koneeseen korkea vääntömomentti mahdollisimman laajalle alueelle. Malliltaan voimanlähde on edelleen nelisylinterinen, kahdella yläpuolisella nokalla varustettu rivimoottori.
Vääntävä kierroskone
Toisin kuin edeltäjänsä, joka oli hyvin ylävireinen kierroskone, on uudessa moottorissa panostettu nimenomaan hyvään vääntöalueeseen ala- ja keskikierroksilla. Koeajon perusteella tässä on myös onnistuttu.
Toki CB:n kone edelleen myös kierroksista pitää, kun suurin teho – 87 hevosvoimaa – majailee 11000 kierroksen kohdalla ja paras vääntömomentti on 63nm 8000 kierroksella. Vaihtoehtoisia tehokarttoja Hondassa ei ole, vaan moottorin voima annostellaan pelkästään kuskin oikealla kädellä.
Hornetiin verrattuna tehoa on siis joitain hevosvoimia vähemmän, mutta moottori on joustavuudeltaan ja alaväännöltään kuitenkin huomattavasti parempi, eikä kadonneita hevosia jää heti kaipaamaan. Moottori vetää varsin kelvollisesti jo 4000 kierroksen kohdilla, ja 6000rpm kieppeillä maisema alkaa vaihtumaan yhä kiihtyvällä tahdilla.
Kierrosrekisterin yläpäässä voimaa on tarjolla mukavasti, pyörän käyttötarkoitus huomioiden. Hondaan on saatavilla myös tehonalennus-sarja, jolla sen teho rajataan 35 kilowattiin, ja on siis rekisteröitävissä A2-ajokorttiluokkaan.
Hondan tapaan kone käy hyvin pehmeästi ja värinöitä esiintyy melko maltillisesti. Vaikka kyllä Hondallakin kädet puuduksiin saa värinöiden seurauksena, jos sillä pidempiä matkoja punarajan tuntumassa päästelee.
Jostain syystä CB:llä tuli ajeltua paljon melkoisen korkeilla kierroksilla, vaikka moottori vetääkin kokoisekseen hienosti myös alempana, kuten on luvattu. Liekö tämä johtunut juurikin Hondan moottoreille tyypillisestä pehmeästä käyntiäänestä, kun kierrokset vähän kuin varkain kiipesivät lähemmäs ylärekisteriä.
Alustassa ei ylimääräistä
CB:n jarrut ja jousitus edustavat hyvin perinteistä kaavaa. Etuhaarukasta ei säätöjä löydy ja takana toimivassa monojousessakin säädettävissä on ainoastaan esijännitys. Tästä huolimatta jousitus toimii käytännössä niin kuin tämän kaltaisessa pyörässä pitääkin, ja siihen ei tarvinnut kiinnittää suuremmin huomiota koeajon aikana.
Jarruistakaan ei pahaa sanottavaa löydy vaikka mitään kisapalikoita sieltä ei löydykään. Jarrutustuntuma on looginen ja teho riittää tämän kaltaiseen pyörään hyvin. Levyt ovat edessä kooltaan tutut 320 mm ja takana on yksi 240 mm levy, ja lukkiutumattomat ABS-jarrut ovat vakiona.
Pyörän selkään noustessa huomaa tuntuman olevan samanlainen, kuin ulkonäkö antaa olettaa. Honda painaa tankattuna ajokunnossa 208kg, ja painopiste on saatu melko alas. CB on siis hyvin tasapainoisen tuntuinen, eikä liikkeelle lähtöön tarvita mitään erikoisia temppuja.
Mittaristo on nykyaikaisen näköinen, ja se sisältää vain pelkän olennaisen tiedon. Kierroslukumittari on toteutettu nykytyyliin vaeltavalla palkilla joka ei luettavuudeltaan vedä vertoja perinteiselle viisarinäytölle. Hondassa sentään kierrosluvun numerot ovat ikään kuin mittarin kehällä, ja ”viisari” on liikkuva LCD palkki. Luettavuus on kuitenkin kelvollinen lukuun ottamatta kirkkainta auringonpaistetta.
Kaupungissa voi piru päästä irti
Liikkeelle lähtiessä päällimmäisenä on mielessä käytön keveys. Ajoasento on rennon pysty ja ohjaustanko on leveä sekä lähellä kuskia. Moottori vääntää kokoisekseen hyvin, ja ripeät liikkeelle lähdöt ovat huomattavan sujuvia.
Kaupunkiajossa liikenteen seassa puikkelehtiminen on suorastaan naurettavan helppoa, jopa niin, että kuskin on syytä tarkkailla taajamanopeuksiaan tarkasti. CB kasvattaa sarvet päähän.
Kun asutuskeskus jää taakse ja kaasua voi annostella hieman vapaammin, huomaa Hondan olevan elementissään myös mutkaisemmilla pätkillä. Kääntyvyys on herkkää ja ajettavuus johdonmukaista myös hieman vauhdikkaammin ajettaessa. Kuitenkin jossain vaiheessa, vauhdin riittävästi kasvaessa, alkaa huomaamaan Honda CB650F:n parhaimman ajettavuuden rajat.
Pyörän herkkä kääntyvyys ja ketteryys kääntyy kovassa vauhdissa itseään vastaan ja ajosta tulee jossain määrin levotonta. Tällöin vauhtia on kuitenkin jo reippaasti yli hyvän maun rajan. Jos vauhdin malttaa pitää edes jollain tapaa järjen rajoissa, ei ongelmia ilmene.
Kierroksilla voiman kaipuu kasvaa
Jonkin aikaa Hondalla ajeltuani, huomaan myös kaipaavani moottorin yläkierroksille hieman lisää potkua. Koneteho sinänsä on täysin riittävä tämän kaltaiseen pyörään ja vauhtia saa varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Kyse onkin lähinnä tunteesta, minkä kohtuullisen väännökäs moottori aiheuttaa.
Kun alemmilla kierroksilla tottuu koneen jouhevaan vetoon, alkaa yläkierrosten lähestyessä odottaa automaattisesti pientä tehopiikkiä, joka antaisi vielä sen viimeisen silauksen muuten niin mallikkaaseen menoon. Parilla ensimmäisellä vaihteella ilmiötä ei huomaa, mutta isommilla vaihteilla ja nopeuksilla pienen lisävoiman kaipuu valtaa yksinäisen pommittajan mielen.
Tästä huolimatta Honda CB650F kantaa Hornetin manttelia kunnialla ja lunastaa varmasti sille asetetut odotukset. Joustavan moottorin ja helpon ajettavuuden ansiosta se sopii hienosti aloittelijoille, mutta siinä on särmää ja sielua myös kokeneemmalle kaartille. Herhiläinen elää edelleen.
Sami Puskala
Kehuja: Ulkonäkö, ketteryys, joustava moottori.
Parantamisen varaa: Yläkierroksille kaipaisi lisää voimaa
Comments