Monien motoristien mielestä moottoripyöräily oli aidoimmillaan 60- ja 70-lukujen taitteessa, jolloin markkinoille alkoi vyörymään entistä sporttisempia moottoripyöriä. Tuolloin miehet olivat rautaa ja prätkät terästä.
Kääntöpuoli kotimaan teille rantautuneissa superpyörissä oli se, että kaksipyöräisillä sattuneet kuolonkolarit kasvoivat räjähdysmäisesti. Tuohon aikakauteen juontaa juurensa myös maamme järjetön moottoripyörien verotus, jonka seurauksista kärsitään edelleen.
Päättäjät nimittäin keksivät, että viikatemiehen vierailut saadaan loppumaan tappamalla prätkäharrastus alkuunsa. Paras keino lajin tukahduttamiseen oli järjettömän kova verotus. Toisin kävi, sillä kaksipyöräiset tekivät idioottimaisen korkeasta verosta huolimatta edelleen kauppansa.
Tuutti on superpyörien kantaisä
Superpyörien kantaisänä pidetään monessa suhteessa Hondan CB750:tä eli kavereiden kesken Tuuttia. Tuutti oli aikanaan rouhea ja pelottava moottoripyörä, jossa oli iso määrä tehoa, mutta vaisusti ajo-ominaisuuksia.
Uutta CB1100-mallia markkinoidaan juuri Tuutti-CB:n korvikkeena ja jatkumona. Se on niin lähellä esikuvansa CB750:n maailmaa kuin vain olla ja saattaa. On pizzan kokoinen etulyhty, mikkihiiri-peilit, kromin väriset metallilokarit ja kahvikuppi-vilkut.
Kun listaa jatketaan pyöreillä tuplamittareilla, yhdestä palasta muotoillulla kaksipaikkaisella satulalla, 70-luvun esikuvaansa viittaavalla tankilla ja nykymittapuulla kapeilla renkailla, on kokonaisuus kutakuinkin onnistunut trippi menneeseen aikaan.
Ulkoisesti homma on siis kohdillaan, vaikka kokonaisuuden rikkookin nykyisten melumääräyksien pakottama massiivinen äänenvaimennin, joka ei meinaa millään istua kokonaisuuteen.
Äänet paljastavat huijauksen
Äänimaailma on myös se seikka, joka rikkoo ulkonäön lisäksi pyörän tunnelman. Kookkaan änkkärin kautta ilmoille tunkeva äänimaailma ei nimittäin muistuta Tuutin ääntä nimeksikään, vaan on lähempänä nykyskoottereiden hiljaista hytkytystä.
Se onkin yksi asia, jonka vuoksi CB1100:sta ei ole Tuutin suoranaiseksi korvaajaksi. Alkuperäisen CB Sevenfiftyn äänet olivat ja ovat edelleen jotain maagista ja rouheaa. Sen rinnalla modernin äänenvaimentajan tuottama äänimaailma on yksinkertaisesti liian vaisu.
Suurempi ongelma on se, että aikansa CB 750 oli aikansa todellinen superpyörä, eikä suinkaan helpoksi ajettavaksi suunniteltu perusprätkä. Eli CB1100:n ja Tuuti välillä on selkeä ideologinen ero.
Mutta se ei suinkaan tee CB1100:sta huonoa moottoripyörää, vaan päinvastoin. Se on erittäin mukava peruspyörä, jolla ajaminen on silkkaa nautintoa ja prätkäilyä rehellisimmillään. Honda edustaa järkipyörää sanan hyvässä merkityksessä.
Kaasarikonetta ei tule ikävä
Jokapäiväisenä käyttöpyöränä CB1100 on omiaan, sillä 60- tai 70-lukuisesta esikuvastaan poiketen se on varustettu modernilla ruiskutusjärjestelmällä. Ruisku tekee moottorin toiminnasta sulavaa ja käytöstä huolettomampaa.
Voimantuotto on jouhevaa ja huipputehoa 1100-kuutioisesta moottorista revitään 90 hevosvoimaa. Se on täysin riittävä määrä takaamaan pyörälle mukavan rivakan kiihtyvyyden.
Välitykset ovat pitkät, mutta 93 Nm:n väännön ansiosta se ei haittaa. Vääntöä on itse asiassa sen verran runsaasti, että vitosvaihteella pyörä jaksaa vetää jo 2000 kierroksen kohdalta. Vaihteita ei siis juuri tarvitse taajaman ulkopuolella vaihdella, mikä tekee ajamisesta hauskaa ja rentoa.
Helppoa kyytiä
Parhaimmillaan CB1100 on kaupunkipyörittelyssä ja verkkaisemmassa maantieajossa. Se on kevyt ja helppo käsitellä matalan istuinkorkeuden ja pehmeän kaasuvasteen ansiosta. Toisaalta pehmeä kaasuvaste yhdistettynä laimeaan äänimaailmaan tekevät siitä hieman hengettömän.
Matala istuinkorkeus helpottaa käsittelyä pienissä vauhdeissa ja kaupunkialueilla, mutta se kostautuu tiiviinä polvikulmana, mikä aiheuttaa kiusaa erityisesti pitkillä siirtymillä.
Hondaa ei suoraan sanoen ole muutenkaan luotu pitkien matkojen taittamiseen. Penkki on kieltämättä tyylikäs, mutta se puuduttaa istumalihakset nopeasti. Myös ajoviima pääsee puhaltamaan suoraan ylävartaloon ja päähän.
Ajo-ominaisuudet ovat niin hyvällä tolalla, että CB:n kanssa viihtyy hyvin myös mutkaisilla tieosuuksilla ja sillä voi huoletta ajella polvipala sauhuten. Vaikka renkaat ovat kapeat, toimivat ne erinomaisesti.
Ylipainoa ei huomaa
Myös jarruvarustus on kunnossa ja Nissinin nelimäntäiset jarrusatulat hoitavat hommansa mallikkaasti. Kuskin apuna on myös ABS-järjestelmä, jonka avulla massiivisen painoinen pyörä pysähtyy kevyesti tiukemmassakin välissä.
Yllättävää kyllä, Honda CB1100 painaa peräti 248 kiloa. Teknisissä tiedoissa seisovaa lukemaan on hankala uskoa todeksi, sillä pyörän paino ei todellakaan tunnu sarvissa. Alhainen painopiste ja pitkä akseliväli tekevät siis tehtävänsä.
Honda CB1100 on oiva valinta motoristille, joka nauttii menneitä aikoja kunnioittavasta muotoilusta, mutta haluaa pyörältään helppoutta ja luotettavuutta. Markkinoilla ei juuri ole vakavia haastajia tunnelmalliselle retro-japsille.
Tuutin korvikkeeksi pyörästä ei välttämättä ole, mutta sen rehellisen yksinkertainen ajatusmaailma ja simppeli tekniikka tekevät siitä moottoripyörän josta on mahdotonta olla pitämättä.
Tuomas Rajala
Kehuja: vääntävä moottori, ajo-ominaisuudet, onnistunut retrofiilis
Parantamisen varaa: turhan tiivis polvikulma
