Muutaman tonnin hintaluokassa valikoimaa siis riittää, mutta sitä mukaa kun hankittavan pyörän kriteerit pikkuhiljaa rakentuvat, pienenee luonnollisesti valikoimakin. Tässä tapauksessa suurin pyörän hankintaa rajoittava seikka oli hinta, jonka tuli asettua juuri kyseisen 4000 – 5000 euron välimaastoon.
Kohtuullisen hankintahinnan lisäksi, pyörän pitäisi olla ennen muuta hauska ja helposti käsiteltävä. Sen pitäisi toimia hilpeän nurkkapyörityksen lisäksi, jossain määrin radalla sekä soralla. Pitkät huoltovälit ja edes jonkin asteiset matkaominaisuudet olisivat pelkkää plussaa. Nämä kriteerit yhteenlaskettuna valikoima kapeni tuntuvasti.
Supermotoko?
Pidemmän pyörittelyn jälkeen alkoi olla selvää, että tuleva pyörä olisi yksinkertaisen rakenteen ja ketterän ajettavuuden omaava supermoto. Alle viiden tonnin hintaluokassa supermotojen tarjonta on melko rajallista, ainakin jos pitkä huoltoväli ja edes auttavat matkaominaisuudet painavat vaakakupissa. Suzukin DR-Z 400 ja Hondan FMX 650 putosivat pelistä jo melko pian johtuen hieman tehottomimmista kaasarikoneista.
Isommista pyöristä KTM 950 Supermoto kiinnosti kovasti, mutta sen hinnat olivat näin kevään kynnyksellä budjettiin nähden reilusti yläkantissa. Lopullinen ”Jaakobin paini” käytiinkin KTM 690 Supermoton ja Yamaha XT 660 X:n välillä. Pyörät ovat toistensa kanssa vertailukelpoisia, KTM äärimmäisempänä ja Yamaha hieman mukavampana vaihtoehtona.
Moottoritehoa näistä yksimukisista paukuttimista ei luonnollisesti liikaa löydy, joten oman asenteen muokkaaminen oli ensimmäinen asia ”TO DO”- listalla ennen ostopäätöstä. Pienten ja keveitten supermotojen viehätys piileekin aivan muissa asioissa kuin järisyttävissä teholukemissa. Supermotolla ajaminen on hauskaa heti ensimetreistä lähtien, eikä vasta 200 km/h tuolla puolen.
Ärhäkämpi vai mukavampi?
Kahdesta vaihtoehdosta, vaakakuppi oli lopulta kääntymässä KTM 690:n puolelle, vähän kevyemmän omapainon ja tehokkaamman moottorin takia. Nettimotoa selaillessa silmiin osui kuitenkin 2008- mallinen Yamaha XTX, joka kuvien ja 4500 euron pyynnin perusteella vaikutti katsomisen arvoiselta. Pyörä oli myynnissä Hämeenlinnassa yksityisellä myyjällä, joten suunta otettiin kohti Hämettä, lähinnä ”käydään nyt kattomassa”-meiningillä.
Paikan päällä tarkasteltuna, kyseinen XT osoittautui vielä komeammaksi kuin kuvissa. Ulkopinnassa ei käytön jälkiä juurikaan näkynyt, vaikka kilometrejä mittarissa oli yli 25 000. Mukana seurasi huoltotositteita vino pino, ja näistä voitiin todeta, että huoltohistoria oli aukoton. Muutenkin pyörän olemuksesta näki, että se on ollut varsin hellässä hoidossa.
Yamaha on ”uitettu” Saksasta jo aiemman omistajan toimesta vuonna 2009, ja Suomessa sillä on ollut pari omistajaa. Pyörään oli asennettu Leo Vincen x3- vaimentimet luomaan uskottavampaa äänimaailmaa ja paremmin virtaava ilmansuodatin odotti asennusvuoroaan paketissa. Vaikka Yamahaa oli huollettu säntillisesti, näytti sen kulutusosat olevan vahvasti ehtoopuolella. Niin renkaat, kuin ketjut ja rattaatkin kaipasivat uusimista lähiaikoina.
Koeajoa noin 50 metriä
Pyörän tarkasteluhetkellä maassa oli vielä sen verran lunta ja jäätä, että varsinaiselle koeajolle ei mahdollisuutta ollut. Pihalla pyöritellessä paketti tuntui kuitenkin juuri niin toimivalta, kuin se ulkoapäin näyttikin. Loppusuoralla olevista kulutusosista huolimatta, Yamaha vaikutti erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Kun pienen hintaneuvottelun jälkeen myyjä suostui pudottamaan hintaa vielä rahtusen, lyötiin kaupat lukkoon siltä istumalta.
Myöhemmin kotosalla suoritettu tarkempi syynäys ja koeajo osoittivat ostoksen suurin piirtein sellaiseksi kuin pitikin. Uudet renkaat ja ketju-rataspaketit laitettiin tilaukseen ja silti hinta jäi vielä alle budjetin. Varsinaisia vikoja pyörästä ei löytynyt. Ainoastaan XT:n moottorille tyypillinen pintakaasulla ja pienillä kierroksilla esiintyvä nykiminen tarvitsee jossain vaiheessa toimenpiteitä.
Nykiminen johtuu liian laihasta polttoaineseoksesta ja se korostuu varsinkin silloin, kun pyörään vaihdetaan vapaammin virtaavat vaimentimet, ilman että bensansyöttöä säädetään oikeaksi. Ongelmasta pääsee eroon melko hyvin Power Commanderin asentamisen ja huolellisen säätämisen jälkeen.
Luotettava käyttöpyörä
Mallina Yamaha XT 660 on osoittautunut vuosien varrella tekniikaltaan ja toimivuudeltaan erittäin ongelmattomaksi kumppaniksi. Mallihistoriansa aikana (2004-2011) sen kokemat muutokset ovat olleet pieniä, lähinnä kosmeettisia. Yamaha Centerin huollosta kerrotaan XT:n olevan erittäin luotettavan, eikä malli omaa isompia tyyppivikoja. 1-sylinterinen 660-kuutioinen kone on käytössä myös XT 660 R-, sekä XTZ 660 Tenere-malleissa.
Moottori tuottaa 48 hevosvoimaa ja vääntää 60 Nm voimalla. Paperilla luvut eivät pahemmin mairittele, mutta käytännössä voima riittää kuljettamaan tankattuna 180-kiloista pyörää melko mukavasti. Yamaha kiihtyy 120 km/h vauhtiin ripeästi, tämän jälkeen meno rauhoittuu selvästi. Paukkua riittää kuitenkin meikäläisiin nopeusrajoituksiin oikein hyvin.
Yamaha on elementissään varsinkin kaupungissa ja pienillä mutkateillä, kuten supermoton kuuluukin. Moottorin väkevä alavääntö pompauttaa XT:n liikennevaloista kuin napin housuista ja keula karkaa yläilmoihin naurettavan helposti. Etujarrun yksi 320 millinen levy riittää pysäyttämään kevyen pyörän tehokkaasti ennen seuraavia valoja. Vihreän vaihtuessa toistetaan sama uudelleen ja taas uudelleen ja uudelleen…
Mutkaista tietä ekstaasiin
Mutkatiellä XT kääntyy herkästi, vaikkakaan esim. KTM:n kaltaiseen keveyteen ei aivan päästä. XT:n 180 kilon omapaino on n. 20 kiloa enemmän kuin edellä mainitulla KTM 690:llä. Tämän kuitenkin huomaa lähinnä silloin kun, pyöriä vertaa peräkkäin. Kokonaisuutena XT on kevyt pyörä ja sen paiskominen mutkasta toiseen syheröisellä tiellä käy erittäin hyvästä viihteestä.
Moottori kiertää rajoittajalle halukkaasti ja suhteellisen lyhyiden välitysten ansiosta vaihteita saa pykältää isommalle tiiviiseen tahtiin. Yksimukisen papatus yltyy yläkierroksilla varsinaiseksi rääkymiseksi ja ääni kaikuu tien vierustan puissa vielä pitkään sen jälkeen, kun XT on jo kadonnut mutkaista tietä näkymättömiin.
Leo Vincen vaimentimet päästävät ilmoille ääntä ns. sopivissa määrin, ainakin db-killerit asennettuna. Tässä kyseisessä pyörässä killerit on lyhennettyä mallia, joten ääntä piisaa vähintään sen verran kuin yksimukisesta pitääkin. Db-killerien poiston jälkeen paukutus muuttuu melkoisen infernaaliseksi.
Naapurisopu on taatusti koetuksella, jos XT:n pyöräyttää käyntiin aamuvarhaisella kerrostalojen välissä. Myös joidenkin autojen hälyttimet tuntuvat olevan pahoillaan, jos Yamahalla ajaa ohi vähänkään raskaammalla kaasulla. Toisaalta huomatuksi tuleminen on melkoisen varmaa ja se jos mikä on tärkeää prätkällä ajellessa.
Toimiva myös matkalla
Matka-ajossa pyörän hieman korkeampi paino on pelkästään positiivinen asia. XT kulkee yllättävän vakaasti eikä ole niin herkkä sivutuulelle kuin kevyemmät kilpailijat. Moottori on yksisylinteriseksi suhteellisen värinätön. Vasta yläkierroksilla alkaa ilmetä kaasukäden jonkinasteista puutumista. Pidemmässä ja vauhdikkaammassa matka-ajossa moottoritehoa alkaa kaipaamaan lisää.
Pyörässä istutaan enemmän ”sisällä” kuin päällä ja tuuli ohjautuu sivuun kohtuullisen hyvin. Matkavauhdin voi pitää 100- 110 km/h kieppeillä. Kovemmassa vauhdissa tuulen riepotus alkaa ajan mittaan nyppimään. Ajoasento on levollinen ja Yamahalla pystyy helposti ajamaan tankillisen ilman että paikat väsyy.
Näillä näkymin Yamaha XT 660 X on osoittautunut halutun kaltaiseksi pyöräksi, jolla voi ajaa käytännössä missä tahansa. Se on hauska ja kevyt käsitellä ja oikeanlaisella rengastuksella se pärjää niin radalla kuin sorallakin. 10 000 km huoltoväli ei lompakkoa liiemmin rassaa, kuten ei myöskään kohtuuhintaiset vakuutukset. Nurkkapyörä vailla vertaa.
Sami Puskala
Kehuja: Kevyt ja hauska ajettavuus, monipuolisuus
Parantamisen varaa: Lisävoima matka-ajossa ei olisi pahitteeksi
