Rakentelusarjan ensimmäisessä osassa kerroimme, kuinka projektin kohteeksi otettu pyörä valikoitui ja millaisia ennakkoajatuksia lopputulokselle oli.
Ensimmäiset suunnitelmat XT:n muutoksesta saatiin istutettua rakentajana toimivan Mike Hamdanin päähän jo elokuun alussa, mutta varsinainen rakennusprojekti antoi odottaa alkamistaan lähes pari kuukautta.
Purkuhommat hoideltiin kesäkuumalla, mutta vasta kun marraskuun paukkupakkaset saapuivat Pohjolaan, alkoi tallin sisuksissa todella tapahtua. Aikataulu on siksikin tiukka, että valmis tuotos on tarkoitus saada valmiiksi MP22-Messuille tammi-helmikuun vaihteessa.
Moottoripyörän rakentaminen alkaa luonnollisesti siitä, että pyörä riisutaan nykykuosistaan, jotta päästään näkemään millaisia mahdollisuuksia muovin ja nykyisen kuosin sisälle kätkeytyy. Niin tapahtui myös XT:n kohdalla, joka riivittiin alastomaksi tunnin huhkimisen jälkeen.
Purkuhommiin mars!
Pyörä purettiin tilanteeseen, jossa ennalleen jäivät käytännössä pyörät, runko, moottori, ohjaustanko ja mittaristo. Poistolistalle menivät kaikki muoviosat, joita oli tankin lisäksi mm. takahäkin koristeena ja penkin alla. Uusiksi menevät niin ikään kaikki valot ja vilkut.
Projektin kantavana ajatuksena on koko ajan ollut se, että pyörän ajoergonomiaan ei tulla koskemaan, sillä japanilainen insinööri on aikanaan suunnitellut Yamahan pyöräksi, joka hipoo täydellisyyttä yleispyörän ominaisuudessa.
Vaikka komponentit ovat toki nykyaikaisiin huipputeknisiin seikkailupyöriin verrattuna varsin vaatimattomat, on Yamaha peruspyöränä aivan omaa luokkaansa. Alusta on käyttötarkoitukseensa yllättävän hyvä.
Ajettavuuden on oltava kohdillaan, sillä vaikka pyörästä tehdään näyttelykelpoinen kulkupeli, on sen tarkoitus palvella jokapäiväisessä ajossa niin asfaltilla kuin metsikössäkin.
Peräpää sirommaksi
Oikeastaan ainoa runkomuutos tulee tähän tietoon pyörän takahäkkiin, joka XT:n tapauksessa yltää pitkälle takarenkaan yli. Tämän vuoksi ilme on raskas ja painava. Se on asia, joka pitää ehdottomasti ratkaista.
Näin ollen takahäkin peräosa sai kyytiä, mutta maltillisesti. Sillä kuten todettu, ajoergonomia on tarkoitus säilyttää pitkälti ennallaan. Se, tuleeko pyörä yksi- vai kaksipaikkainen, on vielä ratkaisematta. Useimmiten tarkoitus on ajella pyörällä yksin, mutta optio kyytiläisestä voisi silti olla hyvä säilyttää.
Purkamisen jälkeen Mike alkaa tehdä taikojaan. Miehen työskentelymetodit poikkeavat aiemmin näkemistäni, sillä hän ei juuri suunnittele asioita paperille. Tai ei lainkaan, sillä suunnittelutyö tapahtuu paikan päällä ja aina konkretian tasolla.
Hän selittää vahvan aksentin omaavalla englannilla sitä, kuinka pyrkii noudattamaan pyörässä jo olemassa olevia linjoja. Pyörä ikään kuin kertoo itse, millainen uudesta kuosista tulee.
Hullu tiedemies
Työskentelyn seuraaminen on kiehtovaa, sillä mieleen tulee väkisin hullu tiedemies. Tällä kertaa tiedemiehellä ei vain ole harmaa pystyyn kuivahtanut hiuskuontalo, vaan siistiksi leikatut mustat hiukset. Eikä mies ole hullu, vaan pikemminkin taiteilija.
Kun Hamdan uppoutuu tekemiseensä, maailma tuntuu sulkeutuvan ulkopuolella. Hän ei juuri reagoi siihen, että häärin ympärillä kuvaamassa. Yleensä hän ei päästä ulkopuolisia seuraamaan projektin etenemistä, mutta kohdallani hän teki onneksi poikkeuksen.
Yksi pyörän kantavista ideoista syntyy tunnin sisään siitä, kun Yamahan mustat katemuovit ovat pudonneet yksi kerrallaan Keravalla sijaitsevan autotallin lattialle. Tuo kantava teema on tankki, jonka pohjana toimii Yamahan originaali bensiinisäiliö.
Alun perin tankki piti korvata uudella, mutta Mike inspiroituu pyörän omasta tankista. Sen reunoille tulee jättimäiset scoopit, jotka eivät suoraan sanoen ole sieltä kaikkein sovinnaisimmasta päästä. Muodot ovat teräviä ja massiivisia.
Pyörän ilme muuttuu riisumalla ja uudella tankilla totaalisesti. Tankin muodostumista on myös kiehtovaa katsella, sillä toden totta Hamdan ei käytä havainnepiirrustuksia, pahvimuotteja tai muutakaan. Kaikki syntyy paikan päällä metallista.
Tankki määrää paljon
Tankki määrittelee koko projektia, sillä entistä massiivisemmaksi muuttuva keula vaatii tasapainoa muun muotoilun osalta. Kun tankki alkaa muotoutua paikalleen, näyttää se alkuun todella rajulta vedolta.
Muotoilu on niin persoonallista, että vastaavaa ei ole tullut aiemmin moottoripyörässä nähtyä. Ehkä juuri tästä syystä Mike ei useimmiten näytä keskeneräistä pyörää asiakkaalle, sillä valmis visio ei välttämättä aukea vielä alkuvaiheessa.
Massiivisen keulan kumppaniksi sopii luonnollisesti siro peräosa. Hyvän muotoilun ikiaikainen resepti – maskuliininen keula, feminiininen perä – sopivat XT:n tapauksessa kohdalleen. Perä näyttäisi muodostuvan niin siroksi, että se vaikuttaa olevan melkein eri paria keulan kanssa.
Tankin maskuliiniset piirteet ja ronski koko saavat Yamahan piskuisen yksimukisen moottorin vaikuttavaan entistä pienemmältä. Kun katselen kapeaa voimanlähdettä, alan raapia päätäni. Mitähän tästä oikein tulee?
Lähden tallista hieman mietteliäänä. Vaikka pyysin Mike Hamdanin tekevän pyörä, jollaista ei ole kenelläkään muulla, olen hieman hämilläni siitä miltä Yamaha tällä hetkellä näyttää.
Tuomas Rajala
Artikkelisarja jatkuu parin viikon sisällä uudella osalla.
