Yamahan CP2-moottori on verrattain nuoresta iästään huolimatta jo monessa liemessä keitelty. 270 asteen kampiakselilla varustettu 689-kuutioinen rivikakkonen on aiemmin esiintynyt jo mm. nakupyörä MT-07:ssa, seikkailulegenda Ténéréssä sekä retrohenkisessä XSR 700:ssa. Pienestä koostaan huolimatta koneen ominaisuuksista ei moitteita juuri löydä ja se palvelee mainiosti hyvinkin erityylisissä pyörissä.
Viimeisimpänä Yamaha-perheestä pontevan crossplane-moottorin on saanut sisuksiinsa supersport-luokkaan lukeutuva R7. Yamaha R7 on olemukseltaan tiukan sporttinen ja muotoihin on otettu vahvasti vaikutteita isoveljestään, superbike-kunkusta Yamaha R1:stä. Tietysti R7 on mitoiltaan huomattavasti solakampi kuin isompansa ja käsiteltävyydeltään erittäin helppo.
Ajoasento on vahvasti etukenoinen kuten sporttipyörässä kuuluukin, mutta ei läheskään niin äärimmäinen kuin miltä aluksi näyttää. Satulassa on tilaa liikkua ja solakkuudestaan huolimatta myös isokokoisempi kuski viihtyy R7:n puikoissa kohtuu hyvin. Kaupunkipyörityksessä etunoja alkaa ajan kanssa tuntumaan ranteissa, mutta siinä vaiheessa onkin hyvä hetki siirtyä väljemmille ja mutkaisemmille ajoradoille.
Erinomainen ensiratapyörä
Ja nimenomaan radoille. Yamaha on mainostanut R7:n soveltuvan mainiosti paitsi ensipyöräksi, mutta myös rata-ajon harjoitteluun. Näin ollen koeajollekin lähdettiin moottorirata kiikarissa ja kohteeksi valikoitui yksi maamme hauskimmista radoista, eli Motopark. Matkalla kaikkein pyhimpään oli hyvin aikaa tutustua R7:n arkiominaisuuksiin.
Kuten mainittua, ajoasento on suhteellisen leppoisa, kunhan vauhtia on alla edes hieman. Taajamassa etunoja alkaa pitkän päälle väsyttämään, mutta maantiellä meno maistuu. Painoa pyörällä on tankattuna maltilliset 188 kiloa, minkä huomaa käsittelyn keveytenä. Mittaristo on yksinkertainen ja kohtuu selkeä, mutta kirkkaassa auringonvalossa varsinkin kierroslukumittarin luettavuus kärsii selvästi.
Kirkas vaihtovalo onneksi pelastaa tilanteen ainakin rata-ajossa, ettei kiusallisia rajoittajalle karkaamisia pääse tapahtumaan. Muuten näytöstä ei mitään ylimääräisiä ominaisuuksia löydy, kuten ei myöskään ajomoodivalikoita. Luistonestoa R7:ssa ei ole, eikä sitä tämän tehoiseen pyörään kaipaakaan.
Lisävarusteilla vielä sportisemmaksi
Tehoa rivikakkosesta irtoaa 73 virkeää hevosvoimaa. Koeajopyörään oli vaihdettu Yamaha Centerin toimesta Akrapovicin kokoputkisto, joka parantuneen vedon lisäksi tarjoaa myös selvästi aiempaa rouheamman käyntiäänen. Soundi ei ole liian voimakas mutta tuo sopivasti bassoa crossplane-koneen omintakeiseen käyntiin. R7:aan on tarjolla paljon erilaisia lisävarusteita somisteista laukkuihin ja race-palikoihin.
Yksi tärkeimmistä lisukkeista oli niin ikään asennettu koeajopyörään. Quickshifter-vaihdeavustin mahdollistaa ylöspäin vaihdot ilman kytkintä ja vaikka sen parhaat ominaisuudet tulevatkin paremmin esiin nopeassa ajossa, tekee se arkiajostakin sulavampaa. Reilun parinsadan hintaisena ehdottomasti hankinnan arvoinen varuste. Sporttisuudesta huolimatta R7:n alusta toimii hyvin ihan normiajossakin. Keulasta löytyvät kaikki säätömahdollisuudet ja takajousesta esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt.
Keulapuolen vaimennuksen saa melko hyvin säädettyä kohdalleen radallekin, mutta takajouseen rotevampi ohjastaja saattaa kaivata lisää kantavuutta. Hintelämmälle kuskille vakiojousi säätöineen riittää kovempaankin ajoon, mutta ei laajemmat säätömahdollisuudet pahaa tietenkään teksi. Jarrut ovat niin ikään pyörän muiden ominaisuuksien tasolla. Etupään 298-milliset tuplalevyt nelimäntäisillä radiaalisatuloilla pysäyttävät R7:n hallitusti ja hyvällä näppituntumalla.
Motoparkissa mutkat suoriksi
Radalla edellä mainitut ominaisuudet pääsevät hieman kovempaan testiin. Varikolta radalle suunnatessa odotukset ovat korkealla, mutta kieltämättä mieltä jäytää ajatus, kuinka 73-heppaisella pyörällä vastataan radalla olevien tonnisten supersportien vauhteihin. Huoli vauhdin riittävyydestä karisee nopeasti. Sinunkaupat kätellään R7:n kanssa käytännössä jo lämmittelykierroksella ja pelin henki alkaa paljastumaan kaikille osallisille.
R7:aa ei tosiaan ajeta ison huipputehon turvin, vaikka moottori sinänsä ponteva onkin. Mitään tehopiikkejä Yamahan moottori ei tarjoile, vaan se kiskoo tasaisesti läpi koko kierrosalueen 10 000 kierrokselle asti. Korkeilla kierroksilla twinin laulu kuulostaa upealta ja oman tehosteensa tunnelmaan tuo vaihtojen hetkellä avarasta putkesta kuuluva paukahdus. Parasta R7:n koneessa on kuitenkin erittäin vääntövahva keskialue.
Moottoria onkin melko turhaa vedättää joka kerta aivan punarajalle asti, koska ylimääräistä tehopotkua sieltä ei löydy. R7:lla nopein ja samalla myös rennoin ajotapa on vaihtaa pykälää ajoissa ja antaa väännön tehdä tehtävänsä. Tällöin kuskille jää paremmin aikaa keskittyä oikean ajolinjan ja sopivan mutkanopeuden löytymiseen.
Ja siinä onkin se homman juju. Radalla R7:n äärimmäisen helppo käsiteltävyys korostuu ja osoittautuu avaimeksi nopeisiin kierrosaikoihin. Siinä missä tonnisen pyörän raivokas teho kuluttaa useimpien kuskien voimavarat jo muutaman kierroksen aikana, jaksaa R7:lla painaa täysillä helposti koko ajovuoron ajan. Kun ajaminen on kevyttä ja luotto pyörään syntyy nopeasti, voi tarmon kohdistaa ajolinjojen jynssäämiseen ja sekuntien pois hieromiseen kierrosajoista.
Ehtaa ja oikeaa ajamisen iloa
Ajamisen helppous nostaa suupielet virneeseen kypärän sisällä. Suorilla isommat pyörät menevät tietysti ohi heittämällä, mutta mutkassa R7 ottaa menetetyn takaisin. Jarrut purevat hyvin ja mutkaan tullessa jarrutuksen voi myös jättää paljon myöhemmäksi kuin nopeammilla pyörillä. Kovin hitaaksi ei tosin Yamahaakaan tohdi sanoa, Motoparkin takasuoralla R7 kelaa parhaimmillaan mittariin yli 200 km/h lukemat.
Jarrutus parinsadan vauhdista tapahtuu eleettömästi ja turvallisen tuntuisesti. Yhdistelmäluistokytkin ehkäisee takapään levottomuutta ja pomppimista vaihteita pienemmälle polkiessa. Suoralla isomman tehon turvin ohittaneet tulevatkin jarrutuksessa perä edellä vastaan. R7 sukeltaa mutkaan kuin kiskoilla. Alusta toimii pyörän vauhtivaroihin nähden oikein hyvin ja satulassa on tilaa liikkua. Kevyttä pyörää on helppo paiskoa mutkissa puolelta toiselle melkeinpä, miten haluaa.
Parin isokuutioisen päänahan jälkeen ensimmäinen ajovuoro on lopuillaan ja on aika kaartaa varikolle pureskelemaan koettua. Normaalisti rata-ajon tässä vaiheessa takki on jo sen verran tyhjentynyt, että pieni tauko tulee tarpeeseen. Yamahan puikoissa väsymyksestä ei ole tietoakaan, vaan ajoa voisi helposti jatkaa vaikka toisen setin verran. Ainakin.
Yamaha R7 lunastaa koko lailla kaikki ne odotukset mitä sille on asetettu. Se toimii hienosti jokapäiväisessä ajossa ja tarvittaessa vaikka A2-luokan ensipyöränä. Ennen muuta se on kuitenkin erinomaisen hyvä ja helppo harjoitusväline rata-ajon saloihin. R7:n hankinnan perusteeksi voi myös mainita 12 721 € hinnan, joka ei täysverisestä uudesta sporttipyörästä kuulosta lainkaan pahalta.
Sami Puskala
Kehuja: Helppo ajettavuus, moottorin toiminta, ajamisen hauskuus ylipäänsä.
Parantamisen varaa: Takajousituksen säädettävyys.
