Turboahdetut moottoripyörät ovat prätkämaailmassa harvinaisuuksia. Syinä tälle lienee alan konservatiivisuudessa ja vapaasti hengittävien superpyörien järisyttävissä teholukemissa. Tai sitten yksinkertaisesti siinä, että turbo moottoripyörässä on täysin järjetön ajatus.
Viimeiset vuodet moottorivalmistajat ovat suoltaneet markkinoille lähinnä maksiskoottereita ja toinen toistaan laimeampia järkipyöriä. Nyt kelkka on vihdoin kääntymässä takaisin kohti 80-luvun kulta-aikoja, jolloin kaikki oli coolimpaa ja näyttävämpää.
Ei ensimmäistä kertaa turbopiireissä
Kawasaki ei suinkaan tuo markkinoille turboahdettua pyörää ensimmäistä kertaa. Edellisestä turbosta vain on vierähtänyt 31 vuotta. Vuonna 1983 prätkäkansalle esiteltiin GPZ750 Turbo. Se oli aikansa tehokkain moottoripyörä, joka kehitti järisyttävät 112 hevosvoimaa.
Samaan aikaan GPZ750 Turbon kanssa ostajista kilpaili pari kaksi muutakin japanilaispyörää. Yamaha ahtoi XJ650:en ja Suzuki vastasi haasteeseen XN85:llä, joka sekin oli turboahdettu supersport-pyörä. Kolmikon ehdoton valtias oli Kawasaki.
GPZ750 Turbo ehti olla tuotannossa ainoastaan kaksi vuotta ja sen valmistus lopetettiin vuonna 1985. Siihen saakka se oli hurjan pyörän maineessa, sillä GPZ:n sanottiin olevan maailman nopein sarjavalmisteinen moottoripyörä.
300 hevosvoimaa 1000-kuutioisesta moottorista
Kawasaki palaa tietyllä tapaa kolmen vuosikymmenen taakse, sillä se nappaa tehokkaimman superpyörän aseman uudella H2R-mallillaan. Kyseessä on 1000-kuutioinen superpyörä, jonka tehoreservi kasvaa mekaanisen ahtimen avustuksella yli 300:n hevosvoimaan.
Lanseerausvaiheessa teholukeman kerrottiin olevan tasan 300 hv, mutta tarkempien tietojen julkistamisen jälkeen luku tarkentui Ram-Air-järjestelmän ansiosta 326 hevosvoimaan.
Rivinelonen on tehtaan ilmoituksen mukaan voimanlähde tarjoaa H2R:lle kiihtyvyyden jollaista moottoripyörämaailmassa ei ole aiemmin koettu. Väite pitää varmasti kutinsa, sillä yli 200 hevosvoiman teholukeman ylittävät moottoripyörät ovat nekin harvinaisuuksia.
Tehokkaiden superpyörien rakastajille on siis luvassa sydämentykytyksiä, mutta ilouutiset tuovat mukanaan myös realiteetit. 300-hevosvoimaista järkälettä ei tulla näkemään tieliikenteessä, sillä H2R on suunniteltu puhtaasti ratakäyttöön.
216 kiloa raakaa suorituskykyä
Radalla 1000-kuutioinen ja ajokunnossa 216 kg painava pyörä on varmasti nopea, mutta se tuskin pärjää ketteryydessä kevyemmille ratapyörille. Mekaaninen ahdin tuo lisäpainoa, sillä kevyimmät superpyörät jättävät H2R:n taakseen useamman kymmenen kilon erotuksella.
Huippunopeudessa Kawasakin veroista ei ole, sillä taakse jäävät kaikki muut tuotantopyörät. Tehdas lupaa H2R-mallin saavuttavan 338 km/h:n vauhdin. Lukema on huikea ja aerodynaamista hiomista onkin ollut melkoisesti.
Järisyttävästä huippunopeudestaan huolimatta H2R ei hieman yllättäen ole täysin katettu, vaan enemmänkin varttikatteellinen. Ajoasento on voimakkaasti eteen nojaava, mutta pyörää ei olekaan tarkoitettu mukavaan kruisailuun vaan äärimmäiseen rata-ajoon.
Katukäyttöön laimennettu versio
H2R-mallista on tulossa myös katukäyttöön soveltuva H2-malli, joka mukailee R-mallia ulkonäöltään. Tehoeroa kaksikolla on kuitenkin reilun 100 hevosvoiman verran, sillä H2-malli tuottaa Ram-Air-järjestelmällä ”ainoastaan” 210 hevosvoimaa.
Vääntöä katumallissa on 133,5 Nm ja ratakäyttöön tarkoitetussa R-mallissa peräti 165 Nm. Huippuvääntö saavutetaan molempien mallien kohdalla varsin ylhäällä, sillä H2 tarjoaa hekuman huipun 10 500:lla kierroksella ja H2R 12 500:lla kierroksella.
Tehokkaampi R-versio on katukäyttöistä pyörää huomattavasti kevyempi. Ninja H2:n ilmoitettu paino on 238 kg ja H2R:n 216 kg. R-mallin materiaalit on suunniteltu parhaan mahdollisen teho-paino-suhteen saavuttamiseksi.
Vaatii paksua lompakkoa
H2R:n luonne, moottori ja ulkonäkö kielivät radikaalista ajattelutavasta. Samaa voi sanoa myös pyörän hankkimisesta, sillä tehdas ei lupaa turbotetulle tehohirviölle lainkaan takuuta. Pyörät myydään ”sellaisina kuin ovat”, eli tehdas ota vastuuta moottorin kestävyydestä.
Potentiaalista ostajaa muistutetaan takuun puutteen lisäksi härskistä äänimaailmasta, sillä Kawasakin mörköpyörä tuottaa tehtaalta tullessaan 120 desibelin äänivallin. Tuolla lukemalla kotimaan ratailottelut rajoittuvat muutamaan hassuun melupäivään.
Lisäksi tehdas kehottaa tarkistamaan moottorin toiminnan 15 tunnin välein mikäli konetta käytetään yli 8000 kierroksen. Pyörän ostaminen on siis riskisijoitus ja vaatii harrastuneisuutta, avomielisen ajoympäristön ja lihavan lompakon.
Edellä mainitut erikoisehdot ja 50 000€:n veroton hinta tuskin houkuttelee ostajia aivan jonoksi asti. Siitä syystä pyöriä valmistetaan pelkästään tilauksesta. Onkin hyvin todennäköistä, että Ilmestyskirjan petoa ei tulla ihan heti näkemään Suomen kamaralla.
Tuomas Rajala
