Taustaa
YZF 1000 R Thunderace oli tehtaan tuotantolinjalla vuosien 1997-2001 välillä. Tehojensa puolesta pyörä olisi voitu kategorisoida suoraan super sport –luokkaan, vaikkei kyse olekaan yhtä kompromissittomasta ratapyörästä kuin
Kylmät tyypit
2001 – vuoden pyörä on ulkonäöltään allekirjoittaneen mieleen. Monet mallivuodeksi 2005 muuttuneet supersportit ovat todella agressiivisen näköisiä, sukkulamaisia luomuksia. On kolmiomaista tematiikkaa, LED-valoa, jos jonkinmuotoista hormia jne. Thunderace on näihin verrattuna perinteisen oloinen, olematta silti mitenkään vanhanaikasen näköinen. Tosin makuasioistahan on tunnetusti mukavinta kiistellä… Analogiset mittarit näyttävät käynti- ja ajonopeuden lisäksi jäähdytysveden lämpötilan, muista asioista ilmoitetaan varoitusvalojen avulla. Satulaan istuttuani kävi ilmi, että vaikka kyseistä mallia myös on käytetty touring-pyöränä, on ajoasento selkeästi urheilullinen.
Liikkeelle
Ensimetreistä asti kaikkia koeajotuntemuksia leimaa kunnioitusta herättävä voimanlähde. Kytkin ottaa hiukan hiukan totuttua ylempää, ensimmäisen risteyksen jälkeen tähän tottuu. Kone on sikäli "epäurheilullinen", että nöyryttä löytyy erittäin paljon. Vaikka konetta kuinka yrittää saada kakistelemaan, ei siinä onnistu. Vääntöä on paljon, ja rauhallisesti tuntumaa pyörään haettaessa ajo on helppoa. Muutaman kilometrin jälkeen Länsiväylän liittymää alas, liikennettä on paljon, mutta 50 metrin päässä siintää sopiva rako. Tuppi nurin ja ukkonen jyrähtää. Yamaha hyökkää IXIL-hormin nätillä säestyksellä miehekkäästi, saman tien käy ilmi se, että pyörän tehoja on täysin turha yrittää ulosmitata yleisillä teillä. Viisilovinen laatikko on voitu tehdä välityksiltään melko pitkäksi, kierrokset pysyvät kurissa, silti käytännössä yhteenkään ohitukseen ei tarvitse varautua hakemalla pienempää pykälää. Paitsi jo haluaa brassailla… Tovin kuluttua pahimpien väristyksien rauhoituttua ajotuntemuksia voi jo tutkailla hiukan objektiivisemmin. Mittariston yläpuolisko jää pleksin taakse, tosin tämä korjautuisi spoileri- tai tuplakuplapleksillä, vaihtoehtoisesti hiukan lyhyemmällä kuskilla. Allekirjoittaneella on maantiellä tapana vaihdella jalkojen asentoa tapeilla, tämä toi esiin sen, että oikean jalan kantapää ottaa helposti kiinni vaimentimeen. IXIL on tosin ratkaissut tämän asentamalla putken ja vaimentimen liitoskohtaan pienen peltisuojuksen, jonka myötä saapas ei kannastaan sula kiinni pönttöön. Mikään muu ei maantiellä häiritse, ajoasennon mahdolliseen rasittavuuteen ei lyhyen koeajon puitteissa ole mahdollista ottaa kantaa.
Länsi-Uudenmaan mutkateillä huomaa hyvin, miten iso sportti ajettavuudeltaan eroaa pienestä 600-kuutioisesta herhiläisestä. Samaa ketteryyttä ei ole tarjolla, sisäkaarteen puoleista tuppea saa tuuppia tosissaan, ettei Thunderace pyri pystyyn kesken kiristyvän kaarteen. Pyörä tottelee kyllä nätisti kunhan käskyt ovat riittävän jämäkät. Ajo on kokonaisuudessaan aktiivisempaa kuin pienempien pyörien kohdalla, pyörää on oikeasti ajettava. Toisaalta, mikä on sen makeampaa…? Aluksi tuli haettua turhan pieniä vaihteita, kierrokset voi huoletta pitää viidessä-kuudessa tonnissa, ja silti mutkista ulos tultaessa tuntuu moukari selässä.
Mitä jäi käteen?
Tämän pyörän kohdalla kypärän sisällä syntyi todellinen omistamisen halu. Äärirajoille tätä pyörää ei ainakaan allekirjoittanut saa, voimaa on tautisesti, pienemmillä vaihteilla jopa ylenpalttisesti. Koneen nöyrä käytös tekee tavallisesta (lue ripeästä) ajosta kuitenkin vaivatonta, toisaalta on vaikea uskoa, että pyörän ominaisuudet loppuisivat kesken yhdenkään katukuljettajan kohdalla. Pyörän kuntoon ja luonteeseen nähden hintaa voi pitää erittäin kohtuullisena, verrattiin sitä mihin tahansa. Lisätietoja pyörästä saat H-D Centeristä, 09-68608112 tai www.hdcenter.fi
