Taustaa
Hyvin pitkään itävaltalaisen KTM:n oranssi-mustat värit totuttiin näkemään soramontuilla ja enduropätkillä. Mallisto on hiljalleen laajentunut, ja kattoi sittemmin laajan valikoiman crosseista matkaenduroiden kautta Supermotoihin ja Super Duke-malliston rähinäpyöriin. RC8 on tehtaan ensimmäisen täysiverisen Superbike-kategorian pyörän.
Eurooppalaisia pyörävalmistajia ei ratatykkien osalta käy kateeksi, ainakaan Suomen markkinoita ajatellen. Hondan CBR 1000 RR Fireblade, Yamahan YZF R1, Suzukin GSX-R 1000 ja Kawasakin ZX-10R muodostavat tässä kategoriassa etulinjan, jonka murtamiseen tarvittaisiin vähintään jääkäriprikaati. Maamme moottoriradoilla ja kaduilla on toki kurvaillut myös pienehkö, mutta uskollinen Ducatistien joukko. Nyt KTM pyrkii nappaamaan itselleen oman viipaleen kakusta. Millä eväin?
Alkutunnelmat
Vaikka Superbikeja on tullut testattua Nettimoton sivuille jo useita, on lähestymistapa edelleen hiukan ongelmallinen. Kaikki nämä pyörät on kehitetty täysiverisiksi kilpuriaihioiksi, ja niiden todellisten kykyjen esille raapiminen vaatisi aina suljetut olosuhteet sekä todella kyvykkään ja kokeneen kuskin. Silti tilanne on se, että on kyykkykuskeja, jotka eivät ikinä radalla käy, ja vielä mitättömämpi marginaaliryhmä todella pystyy käyttämään hyväkseen Superbike-pyörän tarjoamia ominaisuuksia. Ratatykillä ajetaan pitkälti kuten kaikilla muillakin prätkillä – työmatkaa, kesäistä nautiskelua, ja itsetunnon kohottamista Mutterikahvilan edustalla.
KTM RC8:n muotoilija on käyttänyt viivoitinta runsaasti, kokonaiskuva on virtaviivaisen aggressiivinen. Etuosan muotoilu jakaa takuulla mielipiteet, mikä lienee ollut tarkoituskin - Kotarin suunnitteluosastoa ei voi plagioinnista syyttää. Perä nousee korkealle, eivätkä matkustajan oltavat kateutta herätä. Koeajetussa yksilössä ei ollut matkustajalle jalkatappejakaan, kiinnikepaikat niille toki löytyy. Eipä pyörällä emännän kanssa etelään ole tarkoitus matkatakaan.
Näkymä takaa on hyvin siro, osin siksi, että äänenvaimennin on sijoitettu suoraan putkirungon alle ja ulostulo sivulle Buellin tavoin. Kaikki huokuu silkkaa racing-henkeä, sekä muotoilullisesti että komponenttien osalta. WP:n alusta, Brembon jarrut, Marchesinin vanteet Pirellin Supercorsilla kuorrutettuina – no compromise. Jo netistä löytyvän RC8:n esittelyvideosta näkee, miten tehdas ostajia houkuttelee. Muutaman minuutin mittainen pätkä koostuu käytännössä pelkästään radalla tapahtuvista sladeista ja keulimisista.
Ajossa
Virrat kytkettäessä LCD-mittaristo vetäisee omat valotivolinsa. Analogiaa ei löydy, myös kierrosluvun näyttö on toteutettu LCD-palkilla. Tietokeskus on pakattu täyteen informaatiota, sekä rata- että katuajoa varten löytyy omat asetuksensa ja näyttönsä. Selkeydessä ei kierroslukumittaria lukuun ottamatta ole mitään vikaa, polttoainemittaria on tosin turha hakea. Menovesitilanteesta näyttö ilmoittaa sitten, kun mennään ”varatankin” puolelle. Hämärässä mittaristo hohtaa KTM:n omissa väreissä, eikä näytä ollenkaan huonolta. Näytön asetuksia saa muutettua vasemman käden peukalolla tai etusormella otetta tangosta irrottamatta.
Pienen tutkailun jälkeen on aika höräyttää kaksi mukia ja reilut 1100 kuutiota tulille. Ensimetreillä huomio kiinnittyy muutamaan seikkaan. Isoille twineille tyypilliseen tapaan kone ei aivan alakierroksilla viihdy, alle 2000 kierroksen koko maailma kalisee. Tämä yhdistettynä melko pitkiksi välitettyihin ykköseen ja kakkoseen saa aikaan sen, että sujuva taajama-ajo vaatii pientä totuttelua ja melkoista kytkimen luistatusta. Kadunkulmissa on usein syytä käyttää alinta vaihdetta, mikä esimerkiksi nelipyttyisten osalta on koko lailla harvinaista. Ruisku on mallia herkkä: Pieni vaihde yhdistettynä alhaiseen nopeuteen, pintakaasuun ja epätasaiseen tiepintaan tekee menosta helposti nykivää, pieneen tahattomaan ryntäilyyn riittää hyvinkin mitätön ranneliike. Vauhdin kasvaessa meno tasoittuu. Vaihteista puheen ollen mainittakoon, että sama virsi jatkuu. Joko japanilaiset osaavat tehdä herkempiä vaihteistoja kuin muut, tai sitten sikäläiset inssit haluavat panostaa siihen enemmän kuin muut. KTM:n laatikko ei ole huono, muttei myöskään vedä vertoja vaikkapa Firebladen vastaavalle, ainakaan normaaliajossa. Varsinkin alimmat vaihteet kolahtelevat tuntuvasti.
Vaikka pyörän muotoilu haisee testosteronille useiden korttelien päähän, on ajoasento varsinkin polvikulman osalta suhteellisen sovinnainen, vaikka vartta on allekirjoittaneelle kertynyt kymmenen senttiä vajaat kaksi metriä. Penkkiä ei toki liiemmin ole pehmustettu, mutta groteskimpiakin ajoasentoja on koettu. Moottoritievedoissa huomaa, että RC8 ei välttämättä vierasta hiukan pidempääkin yhtämittaista matkantekoa. Nyt ei puhuta matkailusta, vaan lähinnä välttämättömistä pidemmistä moottori- ja maantiesiirtymistä. Reilussa motarivauhdissa meno on verrattain leppoisaa, kone on alueellaan ja ilmavirta keventää kämmenpohjiin kohdistuvaa painoa. Kuutosvaihde on pitkähkö ja tuntuu sopivalta vasta nimenomaan moottoritievauhdeissa. Kuten jo Firebladen testissä totesin, Touring-pyörät ovat oma lukunsa. Normaali katukäyttö ei kuitenkaan ole Kotarilla silkkaa tuskaa. Nykivä, hidas ruuhka-ajo mukulakivikadulla lienee RC8:n maanpäällinen manala.
Yksi KTM:llä ajettaessa alati läsnä oleva seikka on värinä, kierrosluvusta riippumatta. Kämmenpohjissa värisee, jalkapohjissa värisee, nivusissa värisee, peilit sumenevat (sikäli, mikäli ne itselleen saa kohdalleen säädettyä, itse en saanut). Se, pitääkö tämä kirjata moitteeksi vai luonteeseen kuuluvaksi persoonalliseksi lisäksi, on itse kunkin oma asia. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Iso twini on iso twini, eikä se muuhun pyrikään.
Ensimmäisen ajopäivän iltana pääsi vielä vähän irrottelemaan – eteen aukeni tyhjä peltojen reunustama mutkapätkä. Kone on eittämättä ja odotetusti ruudikas paketti. Rivinelosiin verrattuna huipputeho löytyy parituhatta kierrosta alempaa. 6000 kierroksen liepeillä meno väkevöityy merkittävästi, minkä jälkeen veto jatkuu tasaisen voimakkaana aina kymppitonnin paremmalle puolelle. Missään vaiheessa ei tajuntaan iske aivan älytöntä, vaikeasti hallittavaa piikkiä. Puhtaiden numeroiden valossa RC8 ei kilpailijoilleen tehon osalta ehkä pärjää, mutta paukkua on takuuvarmasti riittämiin. Lisäksi pidän myönteisenä seikkana sitä, että konetta ei tarvitse kierrättää taivaisiin asti menohalujen herättämiseksi. V2-jytinä on maltillista. Toki äänet koneen konstruktion paljastavat, mutta uskoisin avaramman hormin olevan monien toive- / hankintalistalla.
Hiukan vauhdikkaampi ajo ei tuo yllätyksiä – KTM RC8 leikittelee, eikä sitä alkuunkaan pääse haastamaan. Vaikka nopeusrajoituksille viittaisi kintaalla, on meno liki leppoisaa. Mutkissa pyörä istuu kuin liimattu ja siirtyy vaivattoman keveästi kyljeltä toiselle. Mikäli yrittää leikkiä aggressiivista kuskia huomaa, että twineille tyypilliseen tapaan moottorijarrutus on nelipyttyisiin nähden voimakasta. Jos mutkaan tultaessa hakee ”ylipientä” pykälää, saa perän hiukan elämään. Keula on lähetettäessä suhteellisen rauhallinen, toki se kaasulla nousee, muttei tahattomasti. Monet nakut ovat tämän seikan suhteen paljon hätäisempiä. Etujarru on hyvä, takajarru puolestaan kovin tunnottoman oloinen. Kaiken kaikkiaan ajamisen sulavuus paranee vauhdin myötä. Kotaria ei kuitenkaan ole pakko ajaa yliaktiivisesti nautinnon saavuttamiseksi, myös rauhallinen kanttailu saa hymyn huulille. Korostettakoon vielä, että yllä mainitut huomiot eivät millään lailla liity pyörän äärirajoihin. Niiden etsiminen jää jonkun muun tehtäväksi.
Lopputunnelmat
Osin KTM RC8:n loppukaneetti on vanhan toistoa. Pyörä on brutaalin suorituskykyinen pyörä kaikkien ajettavuuteen liittyvien asioiden osalta. Kuten asiaan kuuluu, aiheuttaa pidempi maantieajo pieniä kiputiloja ympäri kehoa, eikä mateleva ruuhkaeteneminen juuri mieltä nostata. Kun RC8:lla pääsee sille ominaiseen ympäristöön, on pyörällä upea ajaa.
Japanilaisiin kilpailijoihin verrattuna KTM tarjoaa kuitenkin myös eroavaisuuksia. Toissa kesänä testattu Hondan Fireblade on esimerkiksi rajuudestaan huolimatta jotenkin salonkikelpoinen ja sivistynyt. RC8 on rosoisempi ja persoonallisempi, huomioarvo on taattu. KTM on keskittynyt brutaaliin urheilullisuuteen ja asettanut muut seikat sivuun. Tämä antaa pyörälle oman vahvan luonteensa, toisaalta myös luonteen tuomat lieveilmiöt. Kotari ei normaalikäytössä ole yhtä joustava kuin esimerkiksi edellä mainittu Honda, toisaalta kaikki RC8:n ominaisuudet korostavat pyörän luomaa tunnelmaa - susi suden vaatteissa. Vahvimmat ostajaehdokkaat löytynevät Ducati- ja Aprilia-leireistä, motoristeista, jotka vannovat luonteikkuuden lisäksi ennen kaikkea tietysti isojen V-moottorien nimeen. Keskustelupalstoja seurattaessa huomaa, että kyseisten pyörien kuskit eivät yksinomaan pohdi pyörän yksittäisiä ominaisuuksia. Pyörässä on oltava sitä paljon puhuttua asennetta. Ja sitä KTM RC8 toden totta tarjoaa. Lisätiedot Bike World-liikkeistä, puhelinnumerosta 020 7757 335 (Bike World Lauttasaari)
Tommi Martikainen
tommi@nettimoto.com
PS. Myös yksityinen ilmoittaja voi tarjota omaa ajokkiaan koeajoon. Polttoainekustannuksia lukuun ottamatta raportti on pyörän omistajalle ilmainen. Yhteydenotot sähköpostitse. Toiveitakin koeajettavia pyöriä koskien otetaan vastaan.
