KTM julkaisi 890 Duken R-version viime vuonna. Malli ei tullut hieman yllättäen korvaamaan 790 Dukea, vaan täydentämään mallistoa. Nyt Duke-perhe täydentyy entisestään perusmallin 890:llä. Duke-perheestä löytyy tätä nykyä siis 390, 790, 890, 890 R ja 1290 R.
890 Duke haastaa nakupyörämarkkinoilla mm. Yamaha MT-09:n, Kawasaki Z900:n, Ducati Monsterin, MV Agusta Brutalen ja Triumph Street Triple 765:n.
Siinä missä 890 Duke R on pakasta ratavalmis nakutykki, tarjoaa perusmalli pykälää leppoisamman lähestymiskulman samaan asiaan. Peruskokoonpano on pitkälti sama, mutta eroavaisuuksia on huipputehossa, alustassa ja jarruvarustuksessa.
890 Duke omaa saman voimanlähteen kuin R-versiokin. 889-kuutioinen moottori tuottaa 115 hevosvoimaa ja 92 Nm. Viritysaste on siis piirua lempeämpi kuin tehokkaammassa versiossa. R tuottaa 121 hevosvoimaa ja 99 Nm.
Tehoa ja vääntöä riittää hyvin myös perusmallissa, eikä muutaman lisähevosen ja vääntömomentin lisäystä huomaa etenkään katuajossa. Moottori on edelleen jämerä ja vääntöä on valtavasti keskiluokan nakupyöräksi.
R:ssä parempi alusta ja jarruvarustus
Suurimmat eroavaisuudet perusmallin ja R:n välillä ovatkin alustassa. 890 Duken jousitus on KTM:n oman pajan WP:n käsialaa, mutta säätömahdollisuuksia on varsin rajatusti. Keulasta säädöt puuttuvat kokonaan ja takajousen säädöt loppuvat esijännitykseen.
Täysin säätövapaa keula kuulostaa nykypäivänä hieman kyseenalaiselta, mutta KTM on onnistunut tekemään siitä todella yleispätevän. Keula painuu toki alas kovemmissa jarrutuksissa, mutta katuajossa se ei pääse häiritsemään. Sama pätee takajousitukseen, joka on peruskäyttöön aivan riittävä.
Itse asiassa perusmallin jousitus on perusajoa silmällä pitäen parempi kuin R-mallissa. 890 Duken alusta on huomattavasti mukavampi ja leppoisampi. Vaikka alusta on pehmeä, ei sen kanssa tarvitse miettiä, että jousitus olisi liian leppoisa. Progressiivisuus pitää huolen, että kyyti pysyy kovemmassakin ajossa vakaana.
Mikään kovin mukava matkakumppani Duke ei kuitenkaan ole, sillä tuulensuoja on olematon ja polvikulma suhteellisen tiivis. Penkki puuduttaa hanurin nopeasti, eikä kovin suurta parannusta synny edes comfort-istuimen kanssa. Mutta ei kukaan olekaan väittänyt kyseessä olevan matkapyörän, vaan nakutaistelijan.
Myös jarruvarustus on varsin vakuuttavaa, vaikka perusmallissa ei käytetäkään Brembon Stylema-jarruja, kuten R-versiossa. Keulasta löytyy kuitenkin laadukkaat radiaalijarrut, joissa riittää pysäytysvoimaa.
Vaikka molemmat 890-versiot näyttävät pitkälti samalta, ovat eroavaisuudet merkittäviä. Perusmalli ja R poikkeavat toisistaan yllättävän paljon. Yksi ero on ohjauskulma. Perusmallissa se on 66 astetta ja R:ssä 65,7 astetta. Vaikka ero kuulostaa mitättömältä, vaikuttaa se käytökseen.
Perusmalli kulkee KTM:n tuotekuvastossa nimellä Scalpel ja R-malli Super Scalpel. Nimet kuvaavat todellisuutta hyvin.
Elämää ja elektroniikkaa
KTM:n moottori on – kuten todettua – todella ruudikas tapaus. Käytöstä saa muutettua ajotilojen kautta, joita on kolme. Sport, street ja rain. Näiden lisäksi lisähinnasta on tarjolla track-ajotila, jossa saa säädettyä luistonestoa ja keulimisenestoa, sekä laitettua ABS-jarrut supermototilaan.
ABS-järjestelmä on huippuluokkaa, sillä se on kaarremallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kuski voi jarruttaa keskellä kaarretta ilman, että pyörä ponnahtaa pystyyn. Järjestelmä on yhteydessä myös luistonestoon ja pyörän ollessa kallellaan järjestelmä rajoittaa voimantuottoa takarenkaalle, jottei takarengas lähde alta.
Elektroniset avustimet ovat hyviä ja yllättävissä ääritilanteissa tarpeellisia. Toki ne saa halutessaan kytkettyä myös päältä. Track-ajotila tarjoaa myös launch controlin, jonka avulla 890 Duke repäisee todella rajusti paikaltaan.
Yksi ehdoton lisävaruste on Quickshifter+, jonka ansiosta vaihteet voi vaihtaa ilman kytkintä. KTM:n ideologiaan kuuluu tarjota vaihdot sekä ylös että alas ja etenkin radalla shifteri on varsin mukava varuste. Toki se tarjoaa käytön helppoutta myös katuajossa.
Quickshifter ei ole KTM:n tapauksessa markkinoiden sulavin, vaan se vaatii hieman normaalia enemmän voimaa toimiakseen. Tuntumaa ei valitettavasti voi verrata vaikka BMW:n, Kawasakin tai Yamahan vastaaviin järjestelmiin. Tämä on KTM:n ehdoton kehityksen paikka.
Äärimmäinen ajokokemus
KTM tarjoaa suurimpiin haastajiinsa verrattuna varsin äärimmäisen ajokokemuksen. Esimerkiksi Triumphin, Kawasakin ja Yamahan moottorien luonteet ovat hyvin erilaisia. Kolmikon moottorit tarjoavat lineaarista ja pehmeää voimantuottoa, mutta KTM on kuin vauhko villiori. Sen kesyttäminen vaatii malttia.
890 Duke on räyhähenki, jota joko rakastaa tai sitten ei. Kulmikas moottori vaatii totuttelua, mutta tarjoaa samalla sellaisen määrän luonnetta, johon muut valmistajat eivät tällä haavaa pysty. Lähimmäksi pääsee Triumphin Street Triple 765, mutta vain RS-versiona.
Kaikkein hienointa moottorissa on keskialueen vääntö, joka viittaa enemmän 1000+ kuutioisiin kuin keskiluokkaan. Reilun 90 Nm:n vääntö tarjoillaan ilahduttavan alhaalla ja juureva voima jaksaa puhutella jokaisella ajokerralla.
KTM 890 Duke tarjoaa erinomaisen hauskan katupyörän, jolla pärjää tarvittaessa myös radalla. Mikäli rata-ajosta innostuu enemmän, kannattaa valita R-malli, jonka säädettävä alusta tarjoaa reilusti enemmän vastinetta rahalle. Jos ajatuksena on pelkkä katuajo, riittää perusmalli erittäin hyvin.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottorin luonne, terävä käsiteltävyys, mukava alusta, elektroniikkaa piisaa
Parantamisen varaa: karkea shifteri
