Luettu 22 332   0

Honda VFR1200F DCT – Elämää ilman kytkintä

Honda VFR1200F DCT – Elämää ilman kytkintä
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR
  • Honda VFR

Honda VFR1200F DCT on yksi harvoista automaattitekniikkaa hyödyntävistä moottoripyöristä. Sen sarvissa kytkintä ei tule ikävä.

Honda VFR:n DTC-versio on prätkämaailmassa harvinaisuus ja suoraan sanoen outolintu. Pyöränä Hondan klassinen matkasport on tuttu, mutta kaksoiskytkimellisellä ”automaattilaatikolla” varustettu DCT-malli onkin sitten huomattavasti pelottavampi asia.

Kyseessä on siis tavalliseen VFR:ään pohjautuva automaattiversio. Kuusilovista vaihteistoa käytetään joko kokonaan elektroniikan hoitamana tai vaihteet napsutellaan sisään kytkinkahvan paikalla olevista napeista.

Vaihdot sujuvat nopeasti ja sulavasti, sillä kaksoiskytkimellisessä laatikossa on DSG-vaihteistojen tapaan kaksi kytkintä. Niistä toinen ohjaa parillisia ja toinen parittomia vaihteita. Toiminta on hyvin pitkälle vastaavaa kuin automaailman parhaissa automaattivaihteistoissa.

Käsi hamuaa kytkintä

Honda VFR1200F DCT – Elämää ilman kytkintä

Ensimetrit VFR:llä ovat järkytys, sillä käsi kauhoo poissa olevaa kytkinkahvaa. Tottuminen vie oman aikansa, eikä tekniikan kanssa pääse sinuiksi vartin mittaisella koeajolla. Muutaman tunnin kokemuksen jälkeen laatikon helppous ja kytkimen puute alkavat voittaa puolelleen.

”Automaattiloota” sopii VFR:n kaltaiseen matkasportiin erinomaisesti. Koko kierrosalueella tasaisesti vetävä V4-moottori on kuin luotu sulavan letkeää menoon, eikä vaihteiden vaihtamisen perään jaksa haikailla alkujärkytyksen jälkeen.

Hondan 1200-kuutioinen mylly tuottaa 172 hevosvoimaa ja vääntää 129 Nm:n edestä. Huippuvääntö saavutetaan 8750 kierroksen kohdalla, joten mistään supersportin voimanlähteestä ei ole kyse. Se on hyvä asia, sillä matkapyörän ohjaimissa arvostetaan juuri laajaa vääntöaluetta.

Mutta järeästä voimantuotosta ei silti tarvitse tinkiä, sillä VFR jää esimerkiksi CBR1000RR Firebladen teholukemalle vain 10 hepan verran. Ja sen huomaa myös ajossa. DCT-mallinen VFR kerää automaattilootansa turvin moottoritievauhdit todella rivakasti.

Hiljaiseksi suitsitut pakoäänet korostavat varkain tapahtuvaa vauhdin nousua, sillä Honda parkaisee ääntä vasta yläkierroksilla. Eikä äänimaailma silloinkaan päätä huimaa, vaan kyseessä on herraskaisen raketti.

Parhaimmillaan sport-asennolla

Parhaimmillaan VFR on ehdottomasti vaihteiston sport-asennolla, jolloin kuski voi kääntää tupen nurin ja antaa pyörän hoitaa vaihteiden vekslaamisen. Voima tulee takapyörälle häkellyttävän tasaisesti ja ruttua riittää koko kierrosalueella.

Sport-asennossa elektroniikka pitää kierrokset normaalia ajotilaa korkeammalla ja siksi se soveltuu nimensä mukaisesti urheilullisempaan ajoon. Halutessaan pykälää voi toki vaihtaa isommalle tai pienemmälle vasemman puoleisen kahvan nappia painamalla.

Normaalissa ajotilassa suurempi pykälä heitetään sisään heti kun se on väännön puolesta mahdollista. Isompaa suolletaankin tupaan jo 2500 kierroksen paikkeilla, sillä kone omaa murean vääntömomentin hyvin alhaisella kierroslukemalla.

Normaaliasetuksella pienemmän pykälän tupaan saaminen vaatii reipasta kahvan kääntämistä, sillä laatikko ei reagoi pieneen kaasun liikkeeseen. Homman voi toki hoitaa painamalla napista paria pykälää pienempää, jolloin ohitukset sujuvat paremmin.

  • Honda VFR1200F DCT – Elämää ilman kytkintä
  • Honda VFR1200F DCT – Elämää ilman kytkintä
 

Uusi ajotyyli haltuun

Toinen vaihtoehto on käyttää laatikkoa hetkellisesti sport-asennossa, mutta jatkuva ajotilan vekslaaminen on sekin rasittavaa. Paria pykälää pienemmän vaihteen napsauttaminen sisään napista kuitenkin ratkaisee ongelman.

DCT-mallilla ajaminen vaatii hieman uudenlaisen ajotavan opettelua, mutta kun jujusta saa kiinni, ei kytkimen puristelua tule ikävä. Parikymmentä vuotta moottoripyöräilyä aktiivisesti harrastaneena en keksi itse vaihtamiselle kovinkaan montaa järkevää perustetta.   

Mutta ei VFR:n hyvyys perustu pelkästään erinomaiseen moottoriin ja vaihteistoon. Ne on nimittäin kiinnitetty erinomaiseen runkoon ja alustaan. VFR:n jousitus on tehdasasetuksilla selkeästi mukavuuspainotteinen, mikä on hyvä asia ajomukavuuden kannalta.

Mutta vaikka jousitus onkin mukava, ei se tarkoita sitä, ettei se reagoisi hyvin alustan epätasaisuuksiin. Vaikka se ei olekaan aktiivinen, hoitaa se hommansa mallikkaasti.

Sportin ja matkapyörän välimaastosta

Ajoasento on jotain matkapyörän sportin välimaastosta. Ohjaimissa nojataan kohtuullisen voimakkaasti käsien varaan ja matka-ajoa silmällä pitäen asento ei ole rennoimmasta päästä. Moottoritievauhdeissa tuuli kuitenkin ottaa ison osan painoa käsien varasta pois.

Honda VFR:n ulkonäön kulmakivinä toimivat siro peräkate, yksipuoleinen takaswingi ja etukate, joka on sport touring-luokassa kohtuullisen siro ilmestys. VFR näyttää sporttiselta sekä laukkusarjalla että ilman.

Vallankumouksellisen vaihteiston lisäksi VFR ei tarjoa matkasport-luokkaan kovin radikaaleja ratkaisuja, sillä tekniikaltaan se on varsin perinteinen. Yksi puute on ehdottomasti vakionopeudensäätimen puuttuminen, joka lisäisi pitkien matkojen ajomukavuutta huomattavasti ja sopisi automaattilootan kanssa saumattomasti yhteen.

VFR1200F DCT on pätevä ja tehokas matkasport, jonka kanssa ei varmasti jää jalkoihin edes moottoriradalla. Ja koska kytkintä ei tarvitse hämmentää, on sen kanssa kaupunkien keskustoissa ajaminen silkkaa nautintoa.

Tuomas Rajala

Kehuja: vaihteiston toiminta, moottorin luonne, mukava alusta, toimiva ulkonäkö

Parantamisen varaa: vakionopeudensäätimen puuttuminen

Honda VFR1200F DCT ABS:

Moottori:4-sylinterinen 1237 cm3, nestejäähdytteinen 4-tahtinen V-moottori
Teho:173 hv (127 kW) @ 10 000 rpm
Vääntö:129 Nm @ 8750 rpm
Puristussuhde:12.1:1
Vaihteisto:6-portainen kaksoiskytkimellinen DCT-vaihteisto
Etujarru:2-levyinen, radiaalinen jarrusatula, ABS
Takajarru:1-levyinen 1-mäntäinen jarrusatula, ABS
Renkaat (etu/taka):120/70-17 / 190/55-17
Akseliväli:1545 mm
Istuinkorkeus:815 mm
Tankki:18,5 l
Paino:277 kg
Hinta:23 990€
Tuomas - Rajala
Tuomas Rajala on auto- ja moottoripyörämies, jonka mielestä leluja ei koskaan voi olla liikaa. Hän kärsii kroonisesta ostohumalasta ja päivät kuluvat selaillen uusia leikkikaluja. Autotallista löytyy Toyota Land Cruiser ja Mini Cooper S Clubman. Katupyörinä toimivat Honda CBR1000RR ja rakenneltu Yamaha XJR. Kurahommat hoidellaan Honda CRF450R:llä.

Nettimoton käyttäjien antama arvosana motomallille : Honda VFR

     
4.3
Lue käyttäjäarvostelut tai kirjoita oma »

Myytävät Honda VFR -motot

test
Honda VFR800cm³, '15, 9tkm
8 990 €
test
Honda VFR1200cm³, '10, 37tkm
10 990 €
test
Honda VFR1200cm³, '13, 33tkm
12 900 €
test
Honda VFR1200cm³, '10, 21tkm
9 500 €
test
Honda VFR800cm³, '08, 52tkm
5 350 €
test
Honda VFR1200cm³, '13, 63tkm
12 400 €
test
Honda VFR800cm³, '02, 58tkm
3 790 €
test
Honda VFR750cm³, '87, 70tkm
1 250 €
Rekkari.fi-palvelusta ajoneuvon tarkat tiedot OmaNettiX – tee kaupat helpommin ja turvallisemmin Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin

Lisää Honda koeajoja

Kaikki koeajot »
Honda CB1000R Neo-Sports Café – Astetta rajumpaa retroilua

Honda CB1000R Neo-Sports Café – Astetta rajumpaa retroilua

Honda CRF 1000 L Africa Twin – Aavikkopyörien aatelia

Honda CRF 1000 L Africa Twin – Aavikkopyörien aatelia

Honda Monkey 125 – Mopoklassikko kasvoi aikuiseksi

Honda Monkey 125 – Mopoklassikko kasvoi aikuiseksi

MP 18 Moottoripyörämessut: esittelyssä uusi Honda Gold Wing

MP 18 Moottoripyörämessut: esittelyssä uusi Honda Gold Wing

Honda CRF 1000L Africa Twin – Afrikkalaisen jäätävä paluu

Honda CRF 1000L Africa Twin – Afrikkalaisen jäätävä paluu