Honda on jo pidemmän aikaa potenut monipuolisen ja sopivan hintaisen matkapyörän puutetta mallistossaan. Kun NT 700 Deauvillen ja ST 1300 Pan Europeanin tuotanto takavuosina lopetettiin, jäi malliston matkapyörävaltikka lähes yksinomaan Gold Wingin harteille.
Niin pätevä matkapyörä kuin Wingi onkin, mikään jokapojan, tai -tytönkään pyörä se ei järeän kokonsa ja varsinkaan hintansa puolesta ole. Toki Hondan laivueesta löytyy myös adventure- ikoni Africa Twin, jonka matkaominaisuudet sinänsä riittävät vaikka mihin asti, mutta perinteistä katumatkaajaa havittelevalle korkea seikkailupyörä ei ole välttämättä se mielekkäin vaihtoehto.
Markkinaraon täytteeksi Honda esitteli tälle kesälle uuden NT 1100- matkamallin, joka pohjautuu vahvasti juurikin Africa Twiniin. Pyörissä on käytännössä sama runko, voimalinja, mittaristo ja sen käyttöliittymä. Joustomatkaa NT:ssä on 70-80 mm vähemmän kuin Afrikkalaisessa, ollen 150 mm edessä ja takana. Myös rengastus on kadulle sopivampi 17-tuumainen. Vaihteistoksi voi valita joko perinteisen 6- lovisen, tai Africa Twinistä tutun DCT- kaksoiskytkinautomaatin, joka koeajopyörästäkin löytyi.
Hauska on jälleen huomata, kuinka pyörän olemus, tyyli ja ajotunnelma saadaan muokattua täysin toisenlaiseksi verraten pienillä muutoksilla. Ulkonäöltään NT 1100 on terävine muotoineen nykyaikainen ja rento matkapyörä, mutta olemuksessa on mukana ripaus sporttisuuttakin. Muotoilussa on selvästi haettu yhtymäkohtia myös vanhaan NT 700 Deauvilleen.
Siro mutta suojaava kate
Kate ja pleksi näyttävät melko siroilta, mutta käytännössä ne suojaavat kuljettajaa erinomaisesti hyvin suunniteltujen muotojen ja tuulilasin sivuilla olevien pienten siivekkeiden ansiosta. Kuten vanhassa seiskasatasessa, ei uudessakaan NT:ssä ole varsinaista alakatetta. Jalat pysyvät kuitenkin hyvin ajoviimalta ja roiskeilta suojassa alaosan pienten lisäilmanohjainten myötävaikutuksella.
Pleksi on säädettävissä viiteen eri asentoon, jolloin myös sen kallistuskulma muuttuu. Tosin pleksin säätö onnistuu vain ja ainoastaan pysähdyksissä, mikä ihmetyttää suuresti. Onhan NT puhtaasti matkakäyttöön suunniteltu peli, jossa lähes kaikki asiat on mietitty tarkkaan toimivuuden ehdoilla. Toiveissa olisi jonkinlainen helppo vipusäätö tai vielä parempana sähkösäätö, joka sopisi NT:n tyyliin kuin nenä päähän.
Ajoasento on leppoisa, hieman eteenpäin kallellaan mutta kuitenkin pysty. Penkki on mukava niin kuskilla kuin matkustajallakin. NT:llä taivaltaa vaivatta 20 litran tankillisen verran kerrallaan ilman persauksien puutumista, mikä tarkoittaa karkeasti noin 400 kilometrin matkaa. Istuinkorkeus on maltillinen 820 milliä, joten pyörää on helppo pitää pystyssä raskaammallakin kuormalla. Omapainoa DCT- vaihteistolla varustetulle NT:lle luvataan tankattuna 248 kiloa, manuaaliversio on 10 kiloa kevyempi.
Laaja varustekirjo ja muokattavat ajomoodit
Varusteita Hondassa on riittämiin ja matkapyörän ollessa kyseessä, laukkusarja lienee yksi tärkeimmistä. Hondan oma kolmen laukun sarja on ikävä kyllä saatavilla vain lisävarusteena, mutta käytännössä ”pakkohankinta”. Tilavuutta sivulaukuilla on lähes yhtä paljon (33/32 l) laukun alapuolelle asennetun äänenvaimentimen ansiosta.
Sen sijaan kahvalämppärit ja vakionopeudensäädin kuuluvat vakiovarustukseen kuten myös Android Autoa sekä Apple CarPlayta tukeva 6,5- tuumainen TFT- kosketusnäyttö. Ison näytön alapuolella on pienempi lcd- näyttö, josta selviää mm nopeustiedot ja käytössä oleva vaihde, jos isompi on esim. navigointikäytössä.
Ajomoodeja on tarjolla viisi, joista kolme on valmista ja kaksi kuljettajan muokattavissa. Monipuolisen mittariston uumeniin päästään melkoisen nappulaviidakon kautta.
Alkuun systeemin käyttö tuntuu sekavalta ja virhepainalluksia tulee usein. Vasemman peukalon ja etusormen ulottuvilla onkin kaikkiaan toistakymmentä erillistä nappia, DCT- vaihteiston manuaalikäyttönappien lisäksi.
Ohjelmaa vasemmalla kädellä siis riittää ja suotavaa on, että valikoiden saloja malttaa opiskella hetkisen jo ennen ajoon lähtöä. Muutaman tunnin ajelun jälkeen homma alkaa pikkuhiljaa sujua ja oikeat valinnat osaa tehdä jo näppituntumalla. Pidempiaikaisella käyttäjätasolla valtaisa nappuloiden määrä ei liene enää mikään ongelma, mutta äkkiseltään ajoon lähtevällä menee alkuun kyllä sormi suuhun.
Tuttua ja turvallista tekniikkaa
Africa Twinistä tuttu 1084- kuutioinen kaksipyttyinen rivikone on säädetty käytökseltään sopivaksi matkapyörään. Tehoa pannu tuottaa 102 hevosvoimaa ja vääntöä 104 Nm. Lukemat ovat hyvinkin riittäviä sujuvaan matkailuun. Voimaa riittää alakierroksilta lähtien ja kone puksuttaa sitkeästi noin 3000 kierroksesta eteenpäin. Veto on tasaisen vahvaa kautta linjan, eikä kierrosalueella ilmene tehopiikkejä sen puoleen kuin kuoppiakaan.
DCT- kaksoiskytkinvaihteisto sopii NT:n kaltaiseen matkapyörään paremmin kuin hyvin. Tasaisesti vetävän twinin parina 6- pykäläinen automaatti tekee ajosta äärimmäisen helppoa. Vaihteiden vaihdon voi jättää kokonaan automatiikan hoidettavaksi tai halutessaan pykältää niitä vasemman kahvan painonapeista. Automaattiasetuksia laatikossa on kaksi, D sekä Sport, jossa on vielä kolme eri tasoa.
D- asento sopii parhaiten rauhalliseen ajoon ja vaihteet vaihtuvat kiihdytyksessä nopeasti mahdollisimman isolle vaihteelle, hyödyntäen moottorin alavääntöä. Pienen kulutuksen nimissä laatikko pitää sitkeästi isoa vaihdetta päällä, vaikka moottorin käynti vauhdin hidastuessa laskee lähelle lepokierroksia. Kaasun avauskaan ei aivan heti saa vaihteistoa reagoimaan, vaan kiihdytys alkaa höyryveturimaisesti isolla vaihteella jyskyttäen. Kaasua joutuu kääntämään melkoisen pitkälle ennen kuin vaihde vaihtuu pienemmälle.
Sport-asetuksella johdonmukaisempi
Kolmiasentoisella Sport-asetuksella meininki muuttuu olennaisesti ja vaihteisto reagoi nopeammin ja herkemmin kaasukahvan toiveisiin. Omassa ajossa Sport- asetus oli se toimivin ratkaisu kaikkiin tilanteisiin. Manuaaliasentoa ei ensikokeilun jälkeen tule juuri käytettyä, sen verran hyvin laatikko hommansa hoitaa. Vaihteisto tottelee manuaalinappien käskyjä myös automaattiasennossa, mikä varsinkin ohitusta suunnitellessa on hyvä asia.
Aikanaan jo Africa Twinin koeajossa tuli kritisoitua vaihteiston oikeastaan ainoaa negatiivistä piirrettä, eli taipumusta vaihtaa vaihdetta kesken kaarteen, kun pyörä on vielä kallellaan. Tästä ominaisuudesta ei NT:n kohdallakaan ole vielä päästy eroon. Vaikka tilanteeseen ei mitään sen isompaa draamaa liitykään, tuntuu kuumottavalta, kun pykälä yllättäen vaihtuukin kesken kurvin, varsinkin jos alla on sateisen märkä asfaltti.
Muutoin NT:n ajo-ominaisuudet ovat mallillaan ainakin yksin ajaessa. Jousitus on pehmeän mukava ja pyörä kääntyy ketterästi mutkaan, ketterämmin kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Käytös on kaarteissa tasapainoista ja vauhdikkaampikin ajo onnistuu NT:llä kuitenkin hyvin, kunhan mukavuuspainotteisen jousituksen rajat omaksuu. Itse asiassa vauhtia ei helposti edes noteeraa hyvin suojaavan katteen ansiosta, joten nopeusmittarin tarkka seuraaminen Hondan puikoissa on erityisen tärkeää.
Säätöjä alustasta ei isommin löydy, ainoastaan jousien esijännitys on säädettävissä. Takapään esijännitystä muokataan helposti kaukosäätöisen pylpyrän avulla, mikä varmasti tuleekin tarpeeseen, kun kyytiin lastataan matkustaja ja kolme laukullista tavaraa. Alustan laajempia säätömahdollisuuksia jää kyllä kaipaamaan, nimenomaan kun kyseessä on matkapyörä, jonka kuorma saattaa vaihdella paljonkin.
Hinnaltaan NT on kilpailukykyinen. Manuaalivaihteisen NT 1100:n hinta jää juuri alle 19 000 euron, DCT- vaihteiston saa maksamalla 1595 € enemmän. Koeajon perusteella lompsan nyörejä kannattaa ehdottomasti sen puolentoista tonnin verran höllentää. Mainio vaihteisto tekee NT:stä vieläkin helpomman ja mukavamman matkapyörän.
Sami Puskala
Kehuja: Suojaava kate, voimalinja, kevyt käsiteltävyys, matkaominaisuudet.
Parantamisen varaa: Jousituksen säätömahdollisuudet, pleksin säätömahdollisuudet.
Kommentit