Yamaha XJR:n voimanlähde on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuodesta 1998 tähän päivään saakka. 90-luvun lopun kynnyksellä Yamaha julkaisi voimanlähteen, joka saavutti nopeasti fanaattisen kannattajajoukon.
1300-kuutioista ilmajäähdytteistä voimanlähdettä käytetään edelleen XJR:n sieluna, sillä ilmajäähdytteinen pata tuntuu jostain kumman syystä edelleen yhtä relevantilta kuin pari vuosikymmentä sitten.
Moottori on 1251-kuutioinen ja ilmajäähdytteinen rivimoottori. Se tuottaa 8000 kierroksen kohdalla 98 hevosvoimaa ja 6000 kierroksen kohdalla 108 Nm vääntöä. Lukemat eivät paperilla päätä huimaa, mutta alhaisella kierrosluvulla tuotetut huippulukemat puhuttelevat ajossa.
Vitonen tupaan ja menoksi
Matalaviritteinen moottori on saatu kehräämään uskomattoman tasaisesti ja vetämään käytännössä tyhjäkäyntikierroksilta saakka. Viisilovisen vaihteiston suurimman pykälän voi huoletta heittää sisään 50 km/h:n vauhdissa, eli alle 2000 kierroksen kohdalla.
Kun vitonen on huitaistu tupaan, ei sitä tarvitse turhaan vaihdella pienemmälle. Kierrosten nostamista pykälää vaihtamalla ei tarvita edes ohitustilanteessa, sillä ne hommat hoidellaan mureasti vääntävällä padalla suurimmalla vaihteella.
Moottori vetää käytännössä missä tahansa vauhdissa ja kierrosalueella. Pyörän huudattamisesta korkeilla kierroksilla ei juuri ole merkittävää hyötyä, sillä vääntökäyrä on tasainen viiva kuudesta tonnista punarajalle.
Alusta on mukava kuin vesisänky
Moottorin luonne on todella pehmeä ja Öhlinsin valmistamat takaiskunvaimentimet antavat nekin mukavat kyydit. Kahdella erillisellä takajousella toteutettu takapään iskunvaimennus henkii menneitä aikoja, mutta modernisoitu tekniikka tuo tuntuman tähän päivään.
Vaikka alusta on perusasetuksella mukavan pehmeä, ei sitä tarvitse urheilullisempaa ajoa silmällä pitäen juuri kiristää. Sporttinen mutkailottelu hoituu hyvin löysemmälläkin säädöllä, sillä iskunvaimennus nielee töyssyt moitteetta.
Yamaha on kuin kotonaan moottorikahvilassa näyttäytymiseen ja kaupunkikruisailuun. Mutta XJR:n pyhittäminen pelkkään kaupungilla patsasteluun on hyvän pyörän hukkaan heittämistä, sillä parhaiten se pääsee oikeuksiinsa mutkaisilla pikkuteillä.
Erinomaisesti vääntävä moottori ja hyvin toimiva ja mukava alusta ovat paketti, joka vetää hymypielet korviin peltomaisemassa mutkittelevalla asfalttitiellä. Vaikka XJR on painava matkakumppani, kilot hukkuvat mutkatielle.
Onnistunut uudistus ulkonäköön
Jos tekniikka henkii menneitä aikoja, on ulkonäkö kokenut erittäin onnistuneen päivityksen. Perusmalli henkii mennyttä aikaa modernilla twistillä. Mikropizzan kokoinen pyöreä etuvalo, kasaria henkivä moottori ja tuplaiskunvaimentimet takana ovat silkkaa nostalgiaa.
Pyörän inspiraationa erityisesti Cafe –version kohdalla on toiminut 80-luvun sporttipyörät ja lopputuloksessa on paljon tuttua tuolta aikakaudelta.
XJR näyttää siis klassisen komealta, mutta mukaan on tuotu pieniä elementtejä modernista prätkänvalmistuksesta. Yksi tällaisista on nykytekniikalla valmistetun alustan lisäksi mittaristosta löytyvä digitaalinäyttö, joka on informaatioltaan varsin pelkistetty. Siihen heijastetaan bensamittarin lisäksi kilometrilukema ja trippimittari.
Mittaristo on silkkaa kasaria
Muuten mittaristo saattaisi hyvinkin olla 80-luvun moottoripyörästä. Kierrosluku- ja nopeusmittari ovat pyöreitä ja kromilla päällystettyjä. Varoitusvalot muistattavat ajasta jolloin prätkissä oli tehoa, mutta ei juuri jarruvarustusta.
Kokonaisuus on todellakin retro, mutta se tuskin miellyttää kaikkia moderneihin mittaristoihin tottuneita kuskeja. Se onkin asia, joka jakanee mielipiteet vahvasti. Kaikki eivät välttämättä halua moderniin pyörään asioita, jotka muistuttavat liikaa menneistä ajoista.
Mittariston olisi ehkä voinut toteuttaa tavalla, joka henkisi retroa, mutta nojaisi samaan aikaan hieman enemmän nykyhetkeen kuin kultaiseen 80-lukuun. Samaa voisi sanoa pyöreästä etuvalosta, jota olisi ehkä voinut tyylitellä hieman tätä päivää silmällä pitäen. Mutta makuasioitahan nämä toki ovat.
Mittaristo, etuvalo ja vanhan näköinen moottori pois lukien XJR näyttää modernilta moottoripyörältä. XJR on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä persoonallisen. Sivun soikea alumiinilevy, musta pakosarja ja musta äänenvaimennin luovat yksilöllistä tunnelmaa.
XJR:n saa tehtaalta myös cafe racer –henkisenä, jolloin se on varustettu clip-on-ohjaustankosarjalla ja etuvalon päällä on kate. Cafe racer –osat on myynnissä myös erillisinä, joten pyörän ulkonäköä voi vaihdella mielensä mukaan normaalin ja cafen välillä.
Isolla kädellä lisäpalikkaa
Rakentelu on ollut erottamaton osa moottoripyöräilyä erityisesti viimeisen vuosikymmenen ajan ja tämä asia on huomattu myös Yamaha-leirissä. Siksi tarjolla on iso liuta lisävarusteita, jotka piristävät sekä ulkonäköä että äänimaailmaa.
XJR:n saa varusteltua persoonalliseksi suoraan tehtaalla, eikä sen kanssa tarvitse välttämättä suunnata ensimmäisenä kustomointipajalle. Lisävarustelistalta kannattaa ruksia ainakin Akrapovicin vaimennin, joka sytyttää äänimaailman ulkonäön vaatimalle tasolle.
Yamaha XJR:ää on hankala löytää kovin montaa suoraa kilpailijaa. Lähimpänä sen ajatusmaailmaa on Honda CB1100, joka on sekin vahvasti retroiluun nojaava malli. Se on kuitenkin suorituskyvyltään vaatimattomampi ja ulkonäöltään säyseämpi.
XJR on sekoitus retronakua ja powercruiseria, mutta ihan suoraan sitä ei voi heittää kilpailemaan Yamaha V-Maxin, Ducati Diavelin tai Triumph Rocketin kanssa. Tuossa nelikossa XJR jää auttamatta jälkeen voimassa ja suorituskyvyssä.
Kilpailijoiden puutteesta johtuen Yamaha saattaisi hyvinkin houkutella ostajakuntaa puolelleen. Jos haussa on kohtuullisen suorituskykyinen ja mukava peruspyörä persoonallisella ulkonäöllä, saattaisi XJR olla hyvä valinta sellaiseksi. 1300-kuutioisella moottorilla varustettu pyörä on yksi helpommista kaksipyöräisistä joita markkinoilla on tarjolla.
Tuomas Rajala
Kehuja: upea moottori, komea ulkonäkö, ajamisen helppous, persoonallisuus, alusta
Parantamisen varaa: turhan retro mittaristo
Comments