Rakenteluprojektin alussa sitä tuntee olevansa lähes kuolematon. Hommat edistyvät rivakasti ja deadline ei juuri tykytä takaraivossa. Kun edetään pidemmälle, iskee kiire päälle ihan tosissaan ja herää epäilys siitä, tuleeko pyörästä koskaan valmista.
Projektin edellisessä osassa tehtiin runkomuutoksia ja suunniteltiin suuria linjoja. Projekti eteni vauhdilla ja XJR sai tuta ison listan muutoksia. Tuolloin valmiina olivat takahäkin runkomuutokset ja nyt takakate istuu paikalleen täydellisesti. Tämän lisäksi ratkesi harmaita hiuksia tuottanut takavalo-ongelma.
Takavalon kohtalo ratkesi samalla kun projektin maalari ja metallimies Luisu väläytti idean rekisterikilventelineen siirtämisestä takarenkaan päälle. Takakate on persoonallinen ja muodokas ja sen linjakkuus haluttiin säilyttää. Rekkaritelineen sijoittaminen perinteisesti perän alle olisi pilannut kokonaisuuden.
Takavalo tuottaa ongelmia
Uusi rekkariteline muistuttaa hieman Ducati Diavelin vastaavaa, joten siitä syntyi idea lainata italialaista suunnittelutaitoa hieman laajemminkin. Ducatin mörköpyörässä takavalo on toteutettu kahdella pystyssä olevalla pitkällä takavalolla ja samaa ajatusta päätettiin käyttää myös XJR:n kohdalla.
Takavalojen metsästäminen on ollut projekti, jonka vuoksi olen kolunnut läpi kaikki kotimaiset tarvikeliikkeet ja ulkomaiset nettikaupat. Sopivaa valoa ei ole kävellyt vastaan ja suunnitelma teki jossain vaiheessa mieli vaihtaa toisenlaiseen. Lopulta ratkaisu löytyi jälleen vahingossa, sillä sopivat takavalot löytyivät Storm-Motorin crossihyllystä.
Punaisia takalyhtyjä käytetään perinteisesti siron crossipyörän peräkatteen kanssa yksitellen ja vaakatasossa, mutta Yamahan peräkatteeseen ne istuvat pystyasentoon kuin nakutetut. Useassa tapauksessa takavalot olivat liiaksi pyöristettyjä, mutta UFOn lyhdyt olivat suorakaiteen muotoisia ja näin ollen sopiva perän kulmikkaaseen ilmeeseen.
Rekkariteline on katseenkiinnittäjä
Luisu´s Garagen muotoilema rekisterikilventeline on ehdottomasti yksi pyörän katseenkiinnittäjistä. Se on muotoiltu ohuesta terästangosta ja kiinnikkeet tehtiin akseliin, sekä takaiskareiden kiinnityspisteeseen. Tällä tavalla kokonaisuudesta tuli todella jämäkkä ja teline kestää helposti jopa takapyörän nostamisen ilmaan.
Kilventelineen muodossa haluttiin käyttää hyväksi pyörän maalausteemaa, johon kuuluu olennaisena osana Yamahan tavaramerkkinä tunnettu palkkiteema. Poikittaiset pienat toistavat samaa kuviota kuin maalauksessa olevat kallellaan olevat palkit, jotka tulevat kulkemaan läpi tankin ja takakatteen. Tällaiset pienet yksityiskohdat tekevät kokonaisuudesta linjakkaamman.
Takakatteen ja tankin maalaus siintää vasta tulevaisuudessa, mutta maalaushommiin päästiin jo pienempien osien puitteissa. Luisu maalasi etuputkien alaosat, kilventelineen ja takaswingin mustiksi, jotta ne istuvat paremmin kokonaisuuteen. Pyörässä on paljon mustaa, joten niiden maalaaminen oli luonnollinen valinta.
Näiden lisäksi väriä saavat etuvalon kiinnikkeet ja keskikolmion peittävät reikälevyt, joiden maalauksen hoidin itse kolinapurkilla. Reikälevyjen maalaaminen oli yksinkertainen urakka, sillä ne olivat valmiiksi puhtaalla metallilla ja näin ollen pohjatyöt olivat lähinnä pohjamaalaaminen. Ja koska lopputulos on mattamusta, ei se vaadi kovin monimutkaista prosessia.
Uusiksi koko homma
Etuvalon kiinnikkeiden työstäminen on hieman työläämpi homma, sillä niiden pinta on kromia. Kromi on haastava karhennettava, mutta hiomakoneella ja teräslankalaikalla syntyy ihmeitä, kunhan kärsivällisyys riittää.
Kiinnikkeiden maalausprojektissa menee pieleen kaikki mitä kuvitella saattaa. Ensimmäinen maalikerros menee pilalle siinä vaiheessa kun otan pohjamaalin ruiskutettuani käteen erään halpaketjun omaa tuotantoa olevan mattamustan spray-maalin. Suutin syöksee ilmoille niin epätasaisen maalausjäljen, että homma on pakko aloittaa alusta.
Otan käteeni teräslankalaikan, jolla käsittelen pinnan jälleen puhtaalle metallille ja aloitan koko prosessin uudelleen. Useamman pohjamaalikerroksen jälkeen pääsen uudelleen pintamaalin suihkuttamiseen ja tällä kertaa käytössäni on Mastonin kolinapurkki, joka tekee niin siistiä jälkeä kuin toivoa saattaa. Maalaamona toimii kodin lämmin varastotila, joka ei ole koolla tai valaistuksella pilattu. Mutta lopputulos miellyttää silti silmää.
Etuvalo on pyöreä ja pitkälti vastaava kuin alkuperäinen, mutta pari vuosikymmentä haalistunut lamppu ei silti tullut kyseeseen. Tilalle valikoitui LSL:n pyöreä ja klassisesti muotoiltu lyhty, jonka paikka muuttuu hieman suhteessa originaaliin. Tämä tarkoittaa sitä, että virtalukko joudutaan siirtämään toisaalle, että valo saadaan halutulle paikalle. Uutta paikkaa virtalukolle ei ole vielä löytynyt, mutta looginen paikka lienee Harley-tyyliin moottorin takana vasemmalla.
Pensselillä väriä runkoon
Maalaushommia on tiedossa myös jatkossa, sillä runkoa on jouduttu muuttamaan takahäkin osalta useammasta kohdasta. Ajatuksena ei kuitenkaan ole maalata koko runkoa irrallaan, vaan sutia metallilla olevat osat kylmän viileästi pensselillä. Tämä säästää aikaa ja vaivaa huomattavasti, sillä MP-messut siintävät kuukauden päässä ja kiire tulee olemaan jossain vaiheessa melkoinen.
Istuimen osalta projekti saatiin käyntiin pehmusteen valinnalla ja muotoilulla. Valitsin ”pehmikkeeksi” muotonsa pitävää kovempaa materiaalia, jotta penkin linjat säilyvät istuessakin ryhdikkäänä. Kovan materiaalin päälle tulee verhoilijan toimesta myös ohut kerros vanua, jotta kokonaisuus olisi edes etäisesti mukava ja nahka istuisi paremmin.
Harmaan ohjaustangon tilalle löytyi korvaava valkoinen stonga, jollaista olen metsästänyt jo hetken aikaa. Hieman yllättäen sellainen löytyi Motonetin valikoimasta. Tanko ei ollut aivan niin leveä kuin olisin toivonut, mutta hieman kompromisseja on tehtävä, jotta pyörä jossain vaiheessa valmistuisi.
Jarrujen päivittäminen jää puristajan ja satulan osalta budjettisyistä tuonnemmaksi, mutta vanhat kahvat saavat väistyä lyhyempien ja paremmin käteen sopivien tieltä. LSL:n säädettävät kahvat menevät kiinni heittämällä ja tuntuma on käteen huomattavasti parempi kuin originaaleissa. Hopeisten kahvojen vaihtuminen mustiin tekee sekin hyvää kokonaisuuden kannalta.
Tehostevärinä valkoinen
Valkoinen stonga huutaa tietysti kaverikseen myös muuta valkoista, joka toimii pyörässä ns. ”tehostevärinä”. Maalausteemassa on hieman valkoista ja toinen merkittävä yksityiskohta ja katseen kiinnittäjä tulee olemaan uudesta XJR:stä inspiroitunut sivuposken ellipsi. Projekti-XJR:ssä se tosin tulee olemaan esikuvastaan poiketen valkoinen ja siihen kaiverretaan Yamahan retrologo.
Tällä hetkellä projekti-XJR on pisteessä, jossa kaikki tuntuu polkevan paikoillaan. Nyt kun runkomuutokset on tehty ja jäljellä on lähinnä maalaus, sähkötyöt ja lukuisia pieniä viilauksia, tuntuu siltä, että edistystä ei tapahdu. Kaikki tekeminen nielee järkyttävästi aikaa, eikä mikään tekeminen tunnu vievän projektia kohti maalisuoraa.
Vaikka XJR alkaa olla jo hyvällä mallilla, riittää tekemistä vielä ihan kiitettävästi. Tankin ja takakatteen maalaus, takakatteen modifiointi takavaloja varten, sähkötyöt, mittaristo, vilkkujen asennus, etuvalon asennus, jalkatapit, rungon maalaus, kaasareiden huolto, penkitys, renkaiden vaihto, jne.
Tässä vaiheessa helmikuu alkaa puskea päälle pahasti. Ensimmäistä kertaa alkaa tuntu siltä, että tallissa pitäisi viettää käytännössä jokainen muusta elämästä liikenevä hetki. Onneksi homma on mieluista, sillä vastenmielisen askareen kanssa homma voisi käydä työstä.
Tuomas Rajala
