MP Maailman Triumph SuperLeggeran rakentaminen Café Raceriksi edistyy, vaikkakin lähes jokainen muutostyö on aiheuttanut suunniteltua enemmän haasteita.
Oletko nähnyt Youtubessa videon metsäkonekuskista, joka kiroaa hajonneen motonsa alimpaan helvettiin?
Triumphin rakentamisen yhteydessä olemme lähes päivittäin toistelleet (ainakin puoliksi) leikillään kyseisen motokuskin slogania: ”on tämä saa&#tana työmaa! Ei nimittäin ole aivan bolt on -hommaa, kun Rockettiin sovitellaan Ducati Diavelin takavannetta, Multistradan etujousitusta ja ”valmista” Café Racer -satulaa, pienemmistä osista puhumattakaan.
”Mikkään ei mene kohtuuella…”
Rocketin suunnittelu aloitettiin jo vuoden 2015 lopulla palaverilla kokeneen RR-mekaanikko Matti Järvisen kanssa. Esitin Matille ideani hankkia Rocket ja vaihtaa siihen Ducati Diavelin takavanne, jotta takapäästä saataisiin painoa pois ja rengas vaihtuisi tuuman isompaan, eli yleisempään 17-tuumaiseen kokoon. Ajatuksena oli muutenkin keventää pyörää mahdollisuuksien mukaan. Järvisen vastaus ei tosin ollut kovin rohkaiseva.
– Ymmärrätkö sä, ettei se ole mahdollista? Kaksipuoleinen svingi, keppiveto ja oikealla puolella oleva jarrulevy, toisessa taas yksiaisainen svingi, ketjuveto ja jarrut vanteen sisällä. Ei onnistu! Tai kaikkihan on mahdollista, mutta ainakin siinä on aivan pirun kova homma. Tarvitaan laskelmat ja suunnitelmat, älytön määrä koneistusta, eikä kukaan osaa varmasti sanoa etukäteen onnistuuko esimerkiksi takajarrun siirtäminen vanteen sisälle vai ei.
Myrsky vesilasissa ehti jo tasaantua ja Matin varoituksen sanat unohtua, kun elokuussa 2016 tuli tilaisuus hankkia rakentamisen aihioksi sopiva Triumph Rocket. Biketeamin Tomi Kurkilahti soitti, että ”nyt mulla on pyörä, joka saattaa olla juuri sellainen mitä etsit”. Biketeamin Vantaan vaihtopyörä oli kaadettu kevyesti koeajossa, kuitenkin niin ettei se mennyt AVK:n linttaliiteriin asti. Löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, joten hankin Rocketin itselleni.
Seuraavaksi hankittiin Blackseveniltä uudet Michelin Pilot Power 3 -renkaat. Takarenkaan koko oli Diavelin 240/45ZR17, joten nyt oli vähän niinkuin pakko alkaa miettiä vakavasti Diavelin takavanteen sovitusta paikalleen. Ducati Finlandilta löytyi asevelihintaan Diavelin takavanne.
Kyselin aina tilaisuuden tullen tutuilta, että olisiko tietoa kuka pystyisi auttamaan takapyörän navan suunnittelussa. Koho alkoi pomppia siinä kohtaa, kun MP Maailmalle kuvaustöitä tekevä Kari Karttiala kertoi, että ”mulla taitaa olla tiedossa kaveri, joka pystyy ja joka saattaisi jopa olla kiinnostunut tällaisesta projektista”. Metropolia Ammattikorkeakoulun kone- ja tuotantotekniikan opettaja Tero Karttialalla on kokemusta rata-ajosta sivareilla aina MM-sarjaa myöten ja lisäksi kokemusta pyörien rakentamisesta, joten tässä oli juuri sellainen seppä jota tämä projekti kaipasi.
Tero teki tarvittavat laskelmat ja suunnitelmat sekä auttoi jopa osien valmistuksessa. Ja mikä tällaisen ammattilaisen tekemisessä on hienoa, niin nyt muutos olisi mahdollista myös käydä leimauttamassa katsastuskonttorilla.
– Mulla on jokaisesta osasta ja koko rakenteesta laskelmat tehtynä. Loppuu Suomen jokaisella katsastusmiehellä kompetenssi väittää, ettei rakenne kestäisi. Ja sitä paitsi nämä laskelmat pitävät paikkaansa, naureskeli Karttiala.
Valmistuvia takanavan osia soviteltiin paikalleen osa ja vaihe kerrallaan. Tehtiin pieniä muutoksia ja parannuksia, joiden avulla esimerkiksi huoltotyöt ja takapyörän irroitus olisivat helpompia tehdä. Kun uusi laserleikattu jarrulevy ja Aprilia Tuono V4 1100 RR:n pienikokoinen takajarrusatula sovitettiin vanteen sisälle, niin huomattiin että tilaa jäi jarrusatulan ja vanteen puolien väliin reilusti, ainakin neljä milliä. Se toimii sittenkin!
”Vaihda jousitus, vaihda T-kappaleet, vaihda jarrut…”
Rocketin customhenkinen etujousitus haluttiin vaihtaa urheilullisempaan. Ongemana oli se, että sporttipyörien etutolpat olivat järjestään noin 10 senttiä liian lyhyet kokonaispituudeltaan. Ratkaisu tähänkin löytyi Ducatin mallistosta, sillä Multistradan teleskoopit osoittautuivat täsmälleen oikean pituisiksi. Jälleen apu löytyi Ducati Finlandin avustuksella, ja pian pajalla odotti asennusta 48-millinen Öhlinsin keula.
Ensin tosin vaadittiin muutamia ”pieniä” hankintoja. Rocketin etuvanteen tilalle hankittiin Corsenerosta Åströmin Japilta Ducati 1098:n etuvanne. Se meni muuten heittämällä paikalleen, mutta etuakselin holkit jouduttiin sorvauttamaan omien mittojen mukaan. Tarvittiin tietysti myös uudet jarrulevyt. EBC:n 330-milliset kiekot tilattiin Storm Motorilta. Offsetti ei aivan passannut jarrusatuloiden kanssa, joten etuvannetta sorvautettiin molemmilta puolilta viisi milliä kapeammaksi.
Eivätkä Rocketin perinteiset jarrusatulat tietenkään sopineet uusiin teleskooppeihin, vaan siinä oli valmiudet radiaalisatuloille. Siispä Brembon M50 Monoblocit tilaukseen. Eikä teleskoopin yläpääkään säästynyt muutoksitta, sillä T-kappaleetkin jouduttiin vaihtamaan kapeampiin, ja siinä sivussa sovittamaan uusi ala-T-kappale ja Rocketin ohjausakseli toisiinsa.
”Tulkoot ite tekemään…”
No Englannista tilatun Café Racer -satulan asennus varmaankin sujuisi ihan heittämällä.
– Toi takavalo on aivan hirveä ja lisäksi tää koko satula on leveydeltään kuin suunnniteltu johonkin mopediin. Vedetään keskeltä halki, levitetään reilut kymmenen senttiä ja hankit siihen kunnon takavalon, kuului vääpeli Järvisen ohjeet.
Pistosahalla satula halki pituussuunnassa, vaneripaloilla ja lattaraudalla puoliskot kiinni toisiinsa ja Kevralta hakemaan lasikuitutarvikkeita. Muutaman illan ahkeroinnin jälkeen satulan muoto tyydytti ja pakkeloitu ja hiottu pintakin oli virheetön. Satula olisi siis valmis?
– Eikun tää on nyt muottiaihio. Tästä tehdään lasikuitumuotti, ja sen sisään sivellään Gel Coat ja sitten valetaan lopullinen satula. Silloin ei tarvita lainkaan pakkelia, vaan pinta on käytännössä maalausvalmis ja satulasta tulee siten mahdollisimman kevyt, jakeli Järvinen ohjeitaan.
Ja eihän siinä kaikkiaan mennytkään kuin pari viikkoa, niin Café Racer -satula oli valmis. Ja kevyt, aivan kuten Matti oli luvannut. Painoa valmiina vajaat 700 grammaa.
”Tai hommatkoon huoltomiehen…”
Näissä kaikissa – ja myöhemmin eteen tulleissa – työvaiheissa on ollut korvaamatonta hyötyä Järvisen Matin rautaisesta kokemuksesta RR-varikoilta. Kolmenkymmenen vuoden aikana mies on SM-, IDM-, EM- ja MM-sarjassa parsinut pyöriä kasaan ”kenttäolosuhteissa” käyttäen apunaan kekseliäisyyttä ja niitä työkaluja ja tarvikkeita, mitä sattuu olemaan mukana.
Totuushan on, että kaikkiin työvaiheisiin ja -materiaaleihin sopivia kaikkia työkaluja ei kenenkään tallissa tai pajalla ole. On pakko soveltaa ja pärjätä niillä mitä tarjolla on.
”Oikeastaan tämä pitäisi tehdä niin ja niin, mutta kun meillä ei ole sellaisia, niin tehdään se näin”. Tämä Järvisen kommentti on tullut enemmän kuin tutuksi viimeisten kuukausien aikana.
Lisäksi Järvisen tausta näkyy siinä, että tältä on tullut päivittäin ehdotuksia toinen toistaan urheilullisempaan suuntaan vievistä muutoksista. Ja mikä pahinta, niin olemme olleet pääasiassa yhtä mieltä näistä muutoksista. Eli alkuperäinen suunniteltujen muutosten määrä on kasvanut kuin pullataikina rakennustyön edetessä.
MP17-näyttely lähestyy kovaa vauhtia ja vielä on paljon tehtävää. Esimerkiksi syyläri ja pakosarja puuttuvat vielä kokonaan. Maalaus on tekemättä ja pientä hipistelyä riittää vaikka kuinka. Nyt läppäri kiinni ja takaisin töihin. Palaillaan!
Janne Huhtala
