Vuonna 1953 valmistuneessa Hurjapäät -elokuvassa moottoripyöräjengin johtajaa esittänyt Marlon Brando ajoi Triumph Thunderbirdillä. Huhun mukaan elokuvassa käytetty pyörä oli Brandon oma. Myös James Dean ehti lyhyen uransa aikana omistaa Triumphin, TR5 Trophy -mallin.
Tunnetuin Triumph-mies oli kuitenkin Steve McQueen, joka Suuri Pakoretki -elokuvan (1963) takaa-ajokohtauksissa ajoi Triumph TR6:lla. Stunttikuskeja McQueen ei juurikaan käyttänyt, vaan päinvastoin ajoi itse osan muidenkin näyttelijöiden ajokohtauksista.
Kun tähän vielä lisätään Johnny Allenin vuonna 1956 Bonnevillen suola-aavikolla Triumphilla ajama nopeusennätys 344 kilometriä tunnissa, niin tuota aikakautta voidaan perustellusti nimittää Triumphin hallitsemaksi.
Laaja retrovalikoima malliston kulmakivenä
Vahvasti 50-ja 60-lukujen havinaa henkivä Bonneville-mallisto on yhä yksi brittivalmistajan kulmakiviä siitä huolimatta, että tuotantoa on laajennettu niin sporttien kuin seikkailu- ja matkapyörien suuntaankin.
Triumph tosiaan nimittää koko retrohenkistä valikoimaansa Bonneville-mallistoksi, vaikka se muodostuu kolmesta eri nimisestä mallista: Street Twin, Bonneville ja Thruxton. Kaikissa kolmessa on kaksisylinterinen nestejäähdytteinen Parallel Twin -moottori 270 asteen sytytysvälillä. Uudistuksen myötä siis ilmajäähdytteiset mallit jäävät historiaan.
Street Twinin moottorissa on tilavuutta tasan 900 kuutiosenttimetriä, kun taas Bonnevillessä ja Thruxtonissa käytetään 1200-kuutioista moottoria. Street Twin korvaa mallistossa vanhan 865-kuutioisen ilmajäähdytteisen Bonnevillen, joten verrataan tässä Street Twinin ominaisuuksia edeltävän sukupolven Bonnevilleen.
Retromallisen moottoripyörän uudistaminen on sikäli erikoista, että lopputulosta voidaan pitää sitä parempana, mitä harvempi huomaa mallin uudistuneen. Triumph ei ole säästellyt aikaa eikä vaivaa, kun se on uudessa Street Twinissä tavoitellut 1960-luvun Bonneville ulkonäköä. Vaikka moottori on vaihtunut nestejäähdytteiseksi, niin ulkonäkösyistä siinä on kuitenkin säilytetty jäähdytysrivat.
Nestejäähdytteisellä moottorilla on helpompi alittaa yhä kiristyvät päästömääräykset. Polttoaineen suihkutusjärjestelmä on naamioitu muistuttamaan kaasuttimia. Ainoa kauneusvirhe ulkonäössä ovat alumiinivaluvanteet. Ilmeisesti syynä ovat kustannukset, sillä pinnavanteet löytyvät Bonnevillestä ja Thruxtonista.
Kevyt käsitellä
Street Twinin kyytiin istuessa kiinnittyy huomio ensimmäisenä matalaan istuinkorkeuteen sekä keveyteen. Vaikka istuimessa on nyt 25 milliä enemmän pehmustetta, jää istuinkorkeus vain 750 millimetriin. Jalat yltävät tukevasti maahan, mikä puolestaan tekee 198 kilon kuivapainoisesta pyörästä erittäin kevyen tuntuisen käsitellä. Hallintalaitteiden sijoittelu on osunut hyvin kohdalleen ja mittaristo on sekä selkeä että tyyliin sopiva. Siispä rivikakkonen käyntiin ja liikkeelle.
Käyntiääni on hiljainen ja moottori värinätön. Kaupunkiajossa kaasukahva on jopa liiankin herkkä. Sähköisen ride-by-wire -kaasun myötä kaasukahva kääntyy kevyesti eikä sitä tarvitse taajamassa kääntää kuin pari-kolme milliä pintakaasulla ajettaessa.
Vedolta jarrutukselle ja toisinpäin siirtyessä moottori nykäisee selvästi, mikä johtuu mainitusta herkästä kaasusta. Koeajossa oli esituotantosarjan yksilö, joten varsinaisiin tuotantopyöriin kaasun herkkyyttä on mahdollista vielä softapäivityksellä muuttaa pehmeämmäksi.
Moottorin luonnetta muutettu väännökkäämäksi
Vauhdikkaammille mutkateille päästessä alkaa moottorin luonne selvitä paremmin. Moottori vääntää väkevästi lähes tyhjäkäynniltä lähtien. Korkeilta kierroksilta puuttuu tehopiikki, joten moottoria on turha huudattaa punarajalle asti. Edeltävän mallin moottori oli luonteeltaan selvästi enemmän kierroskone, luonteen muutos johtuu lähinnä siitä että moottoria on muutettu pitkäiskuisemmaksi männän halkaisijaa pienentämällä ja iskunpituutta kasvattamalla. Maksimivääntö saavutetaan nyt jo 3200 kierroksen kohdalla. Tällainen vääntökone sopii hyvin retropyörän henkeen.
Viisi vaihdetta on riittävä määrä Street Twiniin, sillä 55 hevosvoiman maksimiteholla huippunopeus jää noin 180 kilometrin tuntinopeuteen. Vuoden 1960 Triumph Bonnevilleä mainostettiin ”kaikkien aikojen vauhdikkaimmaksi sporttipyöräksi” 177 kilometrin huippunopeuksineen. Nyt huippunopeus on samaa luokkaa, mutta määritelmä voidaan vaihtaa ”kaikkien nautiskelijoiden retropyöräksi”.
Kytkinkahva on kevytkäyttöinen, jopa niin kevyt että se vaikuttaa vähän tunnottomalta. Vaihteisto on kevytkäyttöinen ja vapaa löytyy helposti. Ajoasentoa on muutettu urheilullisemmaksi siirtämällä ohjaustankoa hieman enemmän eteen ja alas, ja samalla jalkatappeja on siirretty taaemmas. Muutokset ovat pieniä ja niiden jälkeenkin asento on edelleen rento ja sopii sekä kaupunkiin että mutkateille.
Mukavuuspainotteinen jousitus ja retrokuvioidut renkaat
Uusi runko on kaikissa nopeuksissa riittävän tukeva ja KYB-jousitus hoitaa tehtävänsä moitteetta. Iskunvaimennus on niinsanottua tehtaalla valmiiksi säädettyä mallia, jossa vain takajousituksen esijännitys on säädettävissä. Jousitus on Street Twinin tyyliin sopivasti pehmeähkö, mutta puristus- ja paluuvaimennusta on silti riittävästi.
Takapään joustomatkaa on kasvatettu 120 milliin, joten se ei lyö istumalihaksiin isommissakaan pateissa. Lukkiutumattoman jarrujärjestelmän teho on viritetty pyörän luonteeseen sopivaksi, se ei ole liian herkkä vaan tehokas jarrutus edellyttää reilua puristusta jarrukahvasta ja mielellään vielä takajarrua apuna käyttäen.
1970- ja 1980-luvuilla moottoripyöräilyä harrastaneet kokevat vahvan déjà-vu -tunteen renkaita vilkaistessaan, sillä niiden kuviointi on täsmälleen sama kuin vuonna 1977 esitellyissä Pirelli Phantomeissa. Mustat ja pyöreät ovat edelleenkin Pirellin valmistamat ja Phantomit nimeltään, mutta kokonaan uutta suunnittelua olevissa renkaissa on vanhasta jäljellä vain nimi ja kuviointi.
Kahdeksantoistatuumainen eturengas ja 150 milliä leveä takarengas ovat tämän päivän renkaisiin suhteutettuna kapeita, mutta Street Twiniin ne sopivat ulkonäöllisesti kuin nakutettu. Pitoakin on riittävästi ainakin kuivalla kelillä. Koeajosää ei mahdollistanut renkaiden testaamista märällä alustalla.
Tarvitaanko 55-hevosvoimaisessa luistonestoa?
Sähköinen kaasu mahdollistaa luistonestojärjestelmän käyttöönoton, ja sellainen Street Twinistäkin löytyy. Luistoneston tarpeellisuus vain 55-hevosvoimaisessa moottoripyörässä tosin voidaan kyseenalaistaa. Pyöreään ja perinteitä henkivään mittaristoon on sisällytetty ajotietokone, jota ohjataan huomaamattomalla napilla joka on sijoitettu vilkkukatkaisijan yläpuolelle. Muita erityisiä varusteita ei Street Twinistä löydy, vaan sen on tarkoituskin olla askeettinen peruspyörä.
Triumph kosiskelee yhä laajempaa asiakaspiiriä tarjoamalla Street Twiniin yli 150 customointiosaa, joilla pyörästä voi rakentaa yksilöllisen. Asiakkaiden varustehankintoja helpottamaan on rakennettu kolme valmista varustepakettia, jotka ovat nimeltään Scrambler, Brat Tracker ja Urban.
Scrambler-pakettiin kuuluva yläkautta kulkeva Vance&Hines -äänenvaimennin tarjoaa repivän ja voimakkaan äänimaailman, ja Triumph ilmoittaakin sen olevan tarkoitettu vain offroad-käyttöön. Koska kyseessä on kuitenkin selkeästi yleisille teille tarkoitettu pyörä, voidaan Triumphia onnitella nykytrendistä poikkeavalla kapinahengellä kun se tuo tällaisen ”mökäpöntön” tarjolle. Se että häiritseekö melu, riippuu loppupeleissä missä ja milloin kaasukahvaa kääntää reilummin.
Kustannustehokas nautiskelijan vaihtoehto
Triumph Street Twinin hinta jää alle 13 000 euron ja maltillisen tehon ansiosta myös vakuutusmaksut ovat kohtuullisen edulliset. Moottori voidaan tarvittaessa helposti kuristaa A2-ajokorttiluokan mukaiseen 35 kilowatin maksimitehoon. Lisäksi polttoainetalous on hyvässä kunnossa, sillä vauhdikkaitakin osuuksia sisältäneellä koeajolla kulutus jäi 4,4 litraan sadalla kilometrillä. 12 litran tankki riittää siis noin 270 kilometrin matkalle, rauhallisella ajotyylillä kauemmaskin.
Öljynvaihtoväli on 16 000 kilometriä ja joka toinen huolto on ns. iso huolto. Triumph Street Twin moottoripyörä hänelle, joka haluaa kokea moottoripyöräilyn vapauden puhtaimmillaan, ilman turhia varusteita ja hienouksia. Kun matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Teksti: Janne Huhtala
Kuvat: Sebas Romero
