Työkuvioissa Hans Välimäki ei ole parhaiten tunnettu leveästä hymystään ja leppoisasta luonteestaan. Tätä faktaa tukee taannoin Chez Dominique –ravintolassa syntynyt kohu, jossa nokakkain olivat Michelin-tähden saavuttanut ravintoloitsija ja b-luokan elokuvaohjaaja.
Julkinen kuva ja siviiliminä kohtaavat julkisuuden henkilöiden kohdalla harvoin, mutta Välimäen kohdalla kontrasti vapaalla olevan Hansin ja keittiössä dominoivan huippukokin välillä on melkoinen.
Siksi onkin suuri yllätys, että Ducati Diavelin kyydistä alas hyppäävä mies väläyttää heti alkuun leveän hymyn. Välimäen kanssa jutellessaan on vaikea uskoa, että hän olisi laittanut nimeltä mainitsemattoman elokuvaohjaajan ulos ravintolastaan täysin ilman syytä.
Ducati-mies vaatteita myöten
Haastattelupäivänä ilma on uhkaavan pilvinen, mutta mies saapuu tapaamiseen pyörällä. Prätkällä ajaminen kun kotimaassa on sellaista touhua, että pelkästään kauniilla ilmalla ajavien kannattaa myydä kulkine suosiolla pois.
– Mä justiin uhoilin tuossa juuri kavereille, että pyörällä mennään kelissä kuin kelissä, niin piti sateesta huolimatta tulla Ducatilla. Tosin jos ihan kunnon monsuuni tulee, niin kyllä pyörä silloin jää kotiin.
Viime kesänä kilometrejä kertyi Hansin sanojen mukaan niin vähän ettei niitä kehtaa edes kertoa. Vappuna ajokautensa aloittanut mies sai elokuuhun mennessä kerrytettyä Ducatin mittariin noin 3000 kilometriä.
Osasyynä vähäiseen kilometrimäärään on uuden auton hankkiminen. Uuden Volkswagenin mittariin kertyi muutamassa kuukaudessa reippaat 11 000 kilometriä, joten kokki saa viettää tien päällä suuren osan päivistään.
Diavel on unelmien pyörä
Mutta aina mahdollisuuksien mukaan alla on reilu vuosi sitten hankittu Ducati Diavel. Sen kohdalla Välimäki kertoo löytäneensä pyörä, jollaista on etsinyt koko prätkäilyuransa ajan.
– Mun pyöräunelmat täyttyi kertaheitolla tässä.
Diavelissa on samanlaista ehdottomuutta kuin kokin omassa persoonassakin. Ennakkoluuloton muotoilu, ruudikas moottori ja erinomaiset mutkatieominaisuudet yhdistyvät Diavelissa tavalla, jota ei muista pyöristä ole miehen mielestä löytynyt.
Matka kohti sitä oikeaa pyörää alkoi Hansin kohdalla myöhäisherännäisenä muutamia vuosia sitten. Tuolloin mittariin pyörähti 30 vuotta ja pitkäaikainen haave kaksipyöräisestä toteutettiin Hansin luonteelle ominaisella tavalla.
– Mä kävelin tutun prätkäkauppiaan luokse ja se löi mulle Honda CB1300:n ajoon. Taisin sitten ostaa sen samana päivänä.
1300-kuutioinen järkäle on erikoinen valinta ensipyöräksi, mutta nopeista autoista pitävä mies ei olisi voinut kuvitella ajavansa pienikokoisella ja tehottomalla aloittelijapyörällä. Hondan selässä Välimäki viihtyi pari kesää, kunnes alle tuli ensimmäinen Ducati.
Varashälyttimet soimaan Monsterilla
Raskaan ja tehottoman Hondan korvasi italialaiskaunotar Monster S4RR. Mies ihastui Ducatissa ulkonäön lisäksi myös rouheaan äänimaailmaa, jonka 996-mosan ja soivien rännien yhdistelmä lauloi ilmoille.
– Me asuttiin silloin Helsingin keskustassa ja se kyllä kuului kadun päästä päähän kun sillä ajoi. Siinä lähti autoissa varashälyttimetkin soimaan, Välimäki virnuilee.
Monster ei kauaa pysynyt miehen omistuksessa huonon ajoergonomiansa vuoksi. Vaikka Välimäki ei ole innostunut pitkien matkojen ajamisesta, on ergonomialla iso merkitys ajomukavuuteen. Kyykyt eivät meinaa istua miehen pirtaan.
– Mulla puutuu sormet kyykkyjen selässä nopeasti. 100 kilometrin jälkeen on pakko pysähtyä voimistelemaan.
Pisin reissu ammattikokilla on tällä haavaa Helsingistä Joensuuhun. Sen pidemmät reissut eivät juuri tunnu kiinnostavankaan, mutta mies on kuitenkin lupautunut ajamaan tulevana kesänä rautaperseen.
– Eihän siinä kyllä ole mitään järkeä.
Ducati Monsterin jälkeen etsintä jatkui BMW:n leiristä. Kaupasta tarttui mukaan K1200R, joka ei kuitenkaan pysynyt omistuksessa yhtä kesää pidempään. Bemarin jälkeen vuorossa oli perätysten kaksi kyykkyä, Ducatit 1098 ja 1198.
Aina isointa ja parasta
Hans listaa kirjavaa pyörähistoriaansa vauhdilla. Edellinen pyörä tuntuu olevan seuraavaan verrattuna lähes aina kuin vastakohta. Yksi yhdistävä tekijä kuitenkin löytyy. Jokainen on omassa kategoriassaan suurinta ja parasta mitä rahalla saa. Se leimaa sekä miehen persoonaa että pyörävalintoja.
Ducatien jälkeen Välimäen prätkähistoriassa on luonnollinen paikka Harley Davidsonille. Alle valikoitui Rocker-mallinen HD, mutta se taitanee jäädä miehen ensimmäiseksi ja viimeiseksi Harleyksi.
– Se on iso ja näyttävä pyörä, mutta eihän se rehellisyyden nimissä kulje mihinkään.
Samaan hengenvetoon Välimäki selventää, että pyörän ei välttämättä tarvitse kulkea kovaa ollakseen hyvä, mutta vääntöä on oltava siinä määrin, että pyörällä pääsee ohi myös ylämäessä. Diavelin kohdalla tämäkin fakta toteutuu.
