Ducati Hypermotard on tuhma, tulinen ja töykeä. Näiden kolmen ominaisuuden varaan on rakennettu supermoto, joka ei varmasti jätä kuskia kylmäksi. Hypermotard edustaa kapinahenkeä, joka on uhkaavasti haihtumassa moottoripyörämarkkinoilta.
Hypermotardin sydämenä toimii uusi 939-kuutioinen Testastretta–moottori, jonka kasvanut kuutiomäärä tarkoittaa muutaman hevosvoiman tehonnousua ja lähes kymmenen Newtonin lisävääntöä. Hevosvoimien lisääntyminen ei ole kovin merkityksellinen, mutta lisääntynyt huippuvääntö tekee ihmeitä.
Ducatin supermotomallia ei ole aiemminkaan voinut väittää ankeuttajaksi, mutta uudistettu Hypermotard vie homman astetta pidemmälle. Rouhea V2-mylly takaa sen, että pyörä sutii, paukkuu ja keulii. Mutta nämä eivät missään nimessä ole Hyperin ainoita ansiota, vaan Ducati on käyttökelpoinen ja hauska yleispyörä.
Moottorin teholukemat ovat tätä nykyä 113 hevosvoimaa ja 98 Nm ja ne takaavat sen, että 181 kiloa painava pyörä kulkee osaavissa käsissä todella ripeästi. Arvot ovat muihin supermotohenkisiin pyöriin verrattuna ylivertaisia. Tämän huomaa myös ajossa.
Äkkinäinen kaasu vaatii totuttelua
Vaikka ulkonäkö henkii puhtaasti pommittamiseen rakennettua pyörää, on Hypermotard yllättävän mukava yleispyörä. Se poikkeaa monella tapaa muiden valmistajien supermotomalleista, sillä moottorin toimintaa ole rajoitettu vain alakierroksille. Itse asiassa Ducati alkaa louhia tosissaan vasta silloin kun moni supermoto hakkaa jo rajoittajalle.
Laajalle venyvä kone edustaa Ducatin modernia suuntausta, vaikka Hyperin mylly onkin perinteisempi twini, eikä kalliimmista Ducati-malleista löytyvä DVT. Motardin keula nousee pelkällä kaasulla vasta lähempänä punarajaa, mikä tekee hallinnasta helpompaa. Äkkinäinen ride by wire -kaasu tosin vaatii totuttelua.
Hypermotardin ajoasento on tiivis ja pysty. Ohjaustanko on lähellä kuskia ja pyörällä vedellään selkä suorassa. Sarvissa istuessa pyörä tuntuu todella pieneltä ja lyhyeltä. Totuus on kuitenkin toinen, sillä akseliväli on vain muutaman sentin lyhyempi kuin vaikkapa Multistradassa.
Pyörän kyydissä istutaan korkealla ja siksi mutkateillä kallistellessa tulee tunne, että pyörä on tuntuu olevan enemmän kallellaan kuin todellisuudessa onkaan. Kallistusvaraa on runsaasti ja Hypermotard on muiden Ducati-mallien tavoin luotu radalle ja mutkaisille tieosuuksille.
Yllätys tarjolla maantielle
Hieman yllättäen Ducati Hypermotardilla pärjää ronskimman mutkailoittelun lisäksi maantieajossa varsin hyvin. Etulokarin ja –valon yhdistelmä ohjaa ilmavirtaa pois ylävartalolta, joten 120 km/h:n ajaminen ei vaadi sen kummempia ponnisteluja. Se on ehdoton etu verrattuna moneen muuhun supermotoon, sillä niillä ajaminen yli satasen vauhdissa on silkkaa eloonjäämistaistelua.
Hyvää maantieajettavuutta tukee myös moottorin välitys, sillä kone ei riudu henkitoreissaan edes 120 km/h:n tuolla puolen, vaan matkavauhdissa kierrokset pysyvät aisoissa. Välityksiä muuttamalla tilannetta voi hioa suuntaan tai toiseen, mutta normivälitykset pelaavat sekalaisessa ajossa hyvin. Mikäli haussa on enemmän matka-ajoa, kannattaa Hyper-perheestä katsella myös Hyperstradaa, joka on paremmin pitkille taipaleille sopiva versio.
Hypermotard on entistä enemmän crossover-malli supermoton ja nakupyörän välimaastossa. Uutukaisen penkki on muotoiltu palvelemaan kuskia paremmin juuri pidemmillä siirtymillä. Se ei ole enää crossipyörämäisen kova ja persettä puuduttava lankku, vaan ihka oikea penkki.
Jakkara on kadulla ja matka-ajossa mukava, mutta supermotomaiseen kikkailuun se on liian jyrkästi muotoiltu. Hanurille tehty syvennys aiheuttaa sen, että ajoasennon ja tasapainon muuttaminen edemmäs ja taemmas on hankalaa. Ratkaisuksi on tarjolla aiemmista malleista tuttu lankkumaisempi penkki, joka on kikkailua harrastavalle pakkohankinta.
Hypermotardin konseptin laajentamisesta kertoo se, että pyörään on tarjolla mm. touring-paketti, joka pitää sisällään lämpökahvat, taka- ja tankkilaukun ja matkustajan kauhukahvat. Tällä varustuksella pyörästä kuoriutuu hieman paremmin reissuille soveltuva, mutta ei tylsä matkasohva.
Ajotiloilla tulisuus kuriin
Pyörän luonnetta saa muutettua kolmen ajomoodin välillä, mutta kiivasta ja ärhäkkää luonnetta eivät onnistu kaitsemaan edes leudoimmalla ajotilalla. Kaasu on herkkä ja pienikin liike saa Hyperin syöksähtämään paikaltaan ripeästi. Ajotilat vaikuttavat tehon lisäksi luistonestoon ja ABS-järjestelmän toimintaan.
Sport-ajotilassa käytössä on koko tehomäärä ja voima tuodaan peliin ilman rajoituksia. Touring-tilassa käytössä on koko tehoreservi, mutta voimantuotto ei ole aivan yhtä jyrkkää kuin Sportilla. Miedoin asento on Urban, joka leikkaa huipputehon 75 hevosvoimaan. Käytännössä Touring ja Sport-asetusten välillä ero on minimaalinen, mutta Urban-ajotilassa voiman puutteen huomaa selkeämmin. Tosin senkin vasta korkeammilla kierroksilla.
Kiihkeän moottorin lisäksi ärhäkkyyttä löytyy luonnollisesti myös jarruvarustuksesta ja etujarrut ovat muista Ducati-malleista tutut Brembon radiaalit. Ne haukkaavat kiinni tiukasti pienelläkin voimalla käytettynä, joten ABS-järjestelmä tulee tottumattomalle tarpeeseen. Perusmallin keulassa ei ole säätöjä, mutta SP-mallin Hypermotard on varustettu täysin säädettävällä Öhlinsin alustalla.
Normaalin ja SP-version välillä on hintaeroa reippaat 5000€, joten tarve SP-malliselle pyörälle kannattaa harkita. Öhlinsin alustan lisäksi SP-malli poikkeaa tavallisesta Hyperistä väritykseltään ja vanteiltaan. Kalliimmassa versiossa on kevyemmät Marchenisin takovanteet, joiden ansiosta painosäästöä on kolmen kilon verran. Viiden tonnin lisähinta SP-mallille on suoraan sanoen suolainen.
Mikäli tarkoituksena on käyttää Hypermotardia ratapyöränä, saattaa paremmin varusteltu erikoisversio tuoda rahoille vastinetta, sillä kovavauhtisissa jarrutuksissa normaalimallin keula alkaa sukeltamaan hieman.
Laatua koko rahalla
Ducatin panostus mallistoonsa on viimeisinä vuosina ollut huikeaa ja italialaisvalmistajan mallikirjon läpi kahlaaminen tuottaa lähes poikkeuksetta mielihyvää. Hypermotard ei tee tässä suhteessa poikkeusta ja se lukeutuukin koko mallikirjoin onnistuneimpiin pyöriin.
Siinä missä Ducatin entry level –osastoa edustava Scrambler on kasattu hieman vaatimattomammista osista, edustaa Hypermotard komponenttiensa suhteen luokkansa huippua. Radiaalijarrut, ajotilat, yksipuoleinen takaswingi, näyttävät vanteet ja moderni luistonesto takaavat sen, että laatu tuntuu jokaisella ajokerralla.
Laatukolikon toinen puoli on luonnollisesti hinnoittelu, mikä on aina ollut italialaisvalmistajien kompastuskivi. Hypermotard on hinnoiteltu korkealle etenkin luokka huomioiden. Hinnat alkaen –malli maksaa 17 190€, joten tiukalla budjetilla liikenteessä olevat kuskit joutuvat automaattisesti rankkaamaan Ducatin pois laskuista.
Supermoto-kiima ei enää ole muutaman vuoden takaisessa imussaan, mikä on nakertanut myös Hypermotardin myyntiä. Se on hieman sääli, sillä malli tarjoaa paljon enemmän kuin vain äänekkään sikailupelin.
Vaikka supermotohenkisten pyörien konsepti alkaa hiljalleen olla hieman vanhahtavan oloinen, on Ducati edelleen silmää miellyttävä ja hauska moottoripyörä. Hypermotard on itse asiassa yksi markkinoiden hauskimmista kaksipyöräisistä.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, laadukkaat komponentit, hauskuus, monikäyttöisyys, ulkonäkö
Parantamisen varaa: liian voimakkaasti muotoiltu istuin, hinta
