Ducati Panigale on saavuttanut lyhyen historiansa aikana klassikkomaineen. Ensimmäinen Panigale-malli tuotiin markkinoille vuonna 2011 ja tällä hetkellä markkinoilla on neljä erilaista Panigale-versiota.
1199-malli perustui pitkälle sitä edeltäneeseen 1198-malliin, mutta Panigale-nimitystä alettiin käyttää kuitenkin vasta muutama vuosi sitten julkaistun supersport-pyörän kohdalla.
Historian ensimmäinen Panigale oli varustettu 1198-kuutioisella kaksisylinterisellä V-moottorilla, jonka ansiosta hevosvoimalukema pysähtyi 172:n kohdalle. Vääntöä 1200-kuutioisesta myllystä irtosi 117 Nm.
Tavaton vääntö supersportille
Uuden Panigalen moottori on 87-kuutiota suurempi ja se tarkoittaa melkoista lisäystä tehossa ja väännössä. Lukemat ovat kunnioitettavat 205 hv ja 144 Nm. Huippuvääntö saavutetaan 8750 kierroksen kohdalla, mikä on supersport-pyörälle hyvin tavatonta.
Päivitetty moottori on tehontuotoltaan hurja kapistus, etenkin edelliseen kehitysversioon verrattuna. Vääntöä on siunaantunut 27 Nm lisää ja sen tuntee selvästi. 1299 Panigale onkin luokan muihin pyöriin verrattuna todella selkeä vääntökuningas.
Järisyttävä vääntö näkyy erityisesti rataolosuhteissa, sillä vaihteita ei tarvitse enää kelailla samaan tapaan kuin aiemmassa versiossa. Siinä missä 1199 Panigalea käskytettiin 10 000 kierroksen paremmalla puolella, antaa 1299 voimaa huomattavasti alhaisemmilla kierroksilla.
Se tarkoittaa sitä, että mutkasta voi kaasua lähteä avaamaan pykälää isommalla vaihteella ja twini lähtee vetämään välittömästi.
Vääntömomentti on suoraan sanoen uskomaton. Ruttua piisaa niin runsaasti, että Ducati nostaa keulaa pelkästä kaasusta jopa vitosvaihteella. Se nostaa hymyn kasvoille ja herättää samalla pelonsekaista kunnioitusta.
Ei aloittelijoille
Heti alkuun käy selväksi, että Ducati 1299 Panigale ei sovellu kokemattomalle kuskille. Tehoa ja vääntöä on niin runsaasti, että ilman ajoavustimia kuskista tulee hyvin helposti matkustaja.
Tästä syystä italialaistehdas on ladannut 1299:n täyteen tekniikkaa, joka auttaa kuskia ja nopeuttaa ratakierrosta. Perusmalli on varustettu ABS-jarruilla, luistonestolla, keulimisenestolla ja quickshifterillä.
Edellä mainitulla listalla 1299 Panigale on hyvin kattava kokonaisuus jo perusasetuksilla, mutta halutessaan kaikkia edellä mainittuja voi säätää omalle ajotyylilleen sopivaksi. Perusasetuksia on kolme: wet, sport ja race.
Näistä kaksi viimeistä on tarkoitettu urheilullisempaan ajoon ja ensimmäinen kaitsee tehot reiluun sataan hevosvoimaan. Race-asennolla ABS-järjestelmä pätee vain etupyörään ja sallii takapyörän lukkiutumisen ja voimakkaamman luistamisen.
ABS-järjestelmä on kehittynyt ja se toimiii myös kaarreajossa. Normaalisti pyörällä kaarteessa jarruttaminen on tuhoontuomittu ajatus, mutta Ducatin kehittämä kaarre-ABS mahdollistaa täyden jarrutuksen keskellä kaarretta. Sen käyttäminen vaatii uskallusta, sillä se sotii kaikkea moottoripyöräilystä opittua vastaan.
Sport-asennossakin tehoa riittää ja keulimisenesto (DWC) sallii etutassun nousta asfaltin pinnasta maltilla. Tunne on huumaava kun Ducati nostaa etupyöräänsä ilman mukinoita pelkällä väännöllä aina vitosvaihteelle saakka.
Erinomainen quickshifter
Tehon suloisuus korostuu quickshifterin ansiosta, sillä sen kanssa pykälät voi potkaista sisään ilman kytkintä. 1300-kuutioinen Testastretta mouruaa vastustamattomasti Alastaron radalla ja vauhtia kerääntyy helpon oloisesti 200 km/h.
Shifteri on erinomainen varuste, ja sen avulla vaihteet voi vaihtaa myös pienemmälle. Toiminta on sujuvaa, sillä DQS katkoo sekä sytytystä että bensasyöttöä. Sen toimintaa ei ole rajoitettu tietylle kierrosalueelle, vaan järjestelmä toimii milloin tahansa.
Radalla pyörä tuntuu todella kevyeltä ja sitähän Ducati onkin. Kuivapaino vaivaiset 166 kiloa, mikä tarkoittaa melkoista teho-paino-suhdetta. Nesteet sisällä paino on hieman toista luokkaa, mutta jää silti tankattuna 190 kiloon.
1299 Panigalen mielipiteitä jakava tekijä on luonnollisesti kaksisylinterinen V-moottori. Twineillä on oma vankkumaton kannattajakuntansa, mutta ihan varauksetta kaksisylinterisestä tärisijästä ei voi pitää.
Voimantuotto on parantunut huomattavasti sitten viime malliversion, mutta edelleen tärinä on pienillä kierroksilla rasittava. Liikkeelle lähtiessä pyörä tuntuu hajoavan tärinästä käsiin ja sen tuntuma on hyvin toisenlainen nelisylinteriseen verrattuna.
Rajoittajalle huomaamatta
Kierrosten noustessa kone voittaa puolelleen, sillä tehoa on todella rajusti. Korkeilla kierroksilla villipedon lailla kirkuvaan nelikkoon verrattuna twinillä ajaminen kummastuttaa, sillä peli menee rajoittajalle ikään kuin huomaamatta.
Twinin tärinän huomaa erityisesti katuajossa, mutta jytinä on kyllä läsnä myös radalla. Kone tärisee voimakkaasti ja meno tuntuu paikoitellen hieman huojuvalta. Se on asia, jota ei rataolosuhteissa toivoisi kokevansa. Toisaalta siihen tottunee nopeasti.
Panigalea katsoessa ei uskoisi, että se on Ducati-historian paras supersport katukäyttöä ajatellen. Kookas kone vääntää erinomaisesti ja ajoasento on leveiden clip-onien ansiosta yllättävän mukava. Asento ei ole aivan niin kyykky kuin saattaisi luulla.
Ajomukavuutta laskee todella siro etukate. Se on ylälaidasta erittäin kapea, eikä juuri tarjoa kuskille suojaa ajoviimaa silmällä pitäen. Kovemmissa vauhdeissa Panigalen kyydissä saa roikkua ihan tosissaan, sekä radalla että kadulla.
Repiminen tekee kovaa ajamisesta raskasta ja varsinkin isokokoisen kuskin näkökulmasta se on hieman harmi. Mutta toisaalta pyörä onkin tehty 70-kiloinen italialaiskuski mielessä, joten suomalaisen sikaniskan ei kuulukaan nauttia sen kyydeistä.
Perusmalli kustantaa 30 000€
Eikä Panigale ole hintansakaan puolesta ihan jokaisen perusmotoristin ulottuvilla. Perusversio 1299 Panigalesta maksaa 30 000€. Kallein R-malli puolestaan kustantaa hieman vajaat 50 000€. R-mallinen Panigale tarjoaa vastaavan teholukeman 1199-koneesta ja painoa on kahta muuta mallia vähemmän.
1299 Panigalen pahimpia kilpailijoita ovat luonnollisesti BMW S1000RR ja Yamaha R1. Ne molemmat painivat +200 hevosvoimaa-sarjassa ja omaavat vastaavaa tekniikkaa kuin Ducati.
Kisailijajoukko on kova ja tuossa kolmikossa Ducati on outolintu koneensa ansiosta. Twini ei ole tuntumaltaan paras mahdollinen rataolosuhteissa, mutta kulmikas luonne korvataan raa’alla tehomäärällä.
Ajamisen helppouden näkökulmasta voitto menee BMW:lle. Teknisten innovaatioiden puolesta Yamahalla. Ulkonäössä ja tehontuotossa pisimmän korren vetää Ducati. Kuninkuus kolmikon välillä tulee olemaan hankala ratkaista ja mielipiteitä tulleekin olemaan useita.
Hinnoittelultaan Ducati on koko kolmikon kovin, sillä halvimmillaan hintalapussa seisoo 30 000€. Yamaha R1 irtoaa kuluttajalle 26 500€:lla ja BMW S1000RR 23 900€:lla.
Ducati 1299 Panigale on päivitys, jolta ei olisi juuri voinut parempaa toivoa. Laskenut elopaino, rajusti parantunut vääntölukema ja teknisesti valovuoden edistynyt tekniikka vakuuttavat.
Tuomas Rajala
Kehuja: teho, ulkonäkö, tekniikka, tunnelma, toimivuus katuajossa
Parantamisen varaa: hinnoittelu, vaatimaton toimintasäde
