Suosiotaan kasvattavien traktorimönkijöiden markkinat elävät tällä hetkellä eräänlaista murroskautta. Tavallisten 40 km/h (T1a, T2a ja T3a) traktoreiden rinnalle on saatu uusi 60 km/h kulkeva luokka (T1b, T2b ja T3b), mikä on omiaan lisäämään näiden kulkupelien suosiota entisestään. Korkeampi huippunopeus laajentaa tuntuvasti laitteen turvallisuutta ja käyttömahdollisuuksia, kun mönkkärikuskin tarvitse enää olla jatkuvasti tientukkeena.
Kuudenkympin traktorin kuljettamiseen riittää 15-vuoden ikä, mutta ajolupa edellyttää LT-luokan ajokorttia, kun 40km/h laitteeseen riittää T-kortti. Surkuhupaisinta ajolupa-asiassa on kuitenkin se, että henkilöauton B-ajokortilla 60 km/h traktorimönkijää ei saa tällä hetkellä kuljettaa, vaan vaatimuksena on C-kuorma-autokortti. Ja jos koneen perään mielii saada peräkärryn, kysytään kuskilta jo E-yhdistelmäkorttia.
Kysymyksessä on liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tekemä ”pikkuinen” byrokraattinen moka, joka tällä hetkellä jarruttaa nopeampien traktorimönkijöiden läpilyöntiä varsin tehokkaasti. Trafilta myönnetään virheen tapahtuneen ja asia on kuulemma korjauksen alla. Pahimmillaan homman selvittämiseen uskottiin menevän aikaa vuodesta jopa kahteen, mutta viime tiedon mukaan asia saataisiin reilaan hyvässä lykyssä jo tulevan kevään aikana. Joka tapauksessa byrokratian rattaat ovat maassamme tunnetusti hyvin hitaita, ja siihen saakka kun asia selviää, ovat niin ostajat kuin myyjätkin lähinnä odottavalla kannalla.
Outlanderin laaja moottorikirjo
BRP Finland Oy:n toimesta järjestetty talvinen koeajotilaisuus tarjosi mahdollisuuden tutustua Can-Amin traktorimönkijävalikoimaan ja vieläpä niiden omimmassa ympäristössä. Offroad-tilaisuuksia pyörittävä Poistielta.com mahdollisti maillaan oivat puitteet monipuoliselle maastotestille. Pakkaskelistä johtuen kurassa tai syvemmissä lutakoissa ei tällä kertaa päässyt rypemään, mutta paikoin erittäin liukkaat rinteet ja kalliot muodostivat omat haasteensa matkan varrelle.
Paikalle oli roudattu milteipä koko Can-Amin T3-traktorimallisto ja vaikka valtaosa koeajopeleistä oli perinteisempiä 40 km/h kulkevia Outlandereita, löytyi rivistöstä bonuksena myös Can-Amin suurin uutuus, Defender. Uusi malli on kolmen istuttava ja ratilla ohjattava side-by-side mönkijä, joka on rekisteröity 60 km/h T1b-traktoriksi. Defender edustaa mönkijämaailman ns. premium-suuntausta ja se sisältää siinä määrin ominaisuuksia ja uutta tekniikkaa, että mallin tarkempaan koeajoon palataan tuonnempana.
Can-Amin Outlander T3-traktoreista paikalla olivat 450-, 570-, 650- ja 1000-kuutioiset Pro-mallit. Pro-paketti parantaa Outlanderin maasto-ominaisuuksia mm. korkeamman maavaran, isompien 26” renkaiden, vaihteiston hitaamman välityksen ja kolmiasentoisen DPS-ohjaustehostimen myötä. Myös jäykemmät jousien esijännitykset vakauttavat menoa isommalla kuormalla. Etupään vinssi löytyy T3-malleista vakiona ja mallit on saatavana myös kaksipaikkaisena.
Kuuden pyörän järeää vetovoimaa
Mitä taas maasto-ominaisuuksiin tulee, liikkuu järeä 6×6-malli täysin omassa luokassaan. Kuusipyöräisen pelin etenemiskyky on tyrmäävä niin kauan kuin edes yhden renkaan alla on pitoa. Kaikki akselit ovat erillisjousitettuja, joten meno on hankalassakin maastossa jopa mukavan tuntuista. Kuusivetoinen tuntuu ikään kuin leijuvan esteiden yli, eikä meno ole läheskään samalla lailla nyökkivää kuin nelipyöräisessä. Ahtaissa paikoissa kuusipyöräinen on tietysti huomattavasti kankeampi käänneltävä ja vekslaamaan joutuu paljon useammin kuin nelipyöräistä.
Varma etenemiskyky saa kuitenkin suun virneeseen ja pelillä tulee hakeutuneeksi mitä hankalimpiin paikkoihin ja tulla sieltä myös ajamalla pois. 650-kuutioinen kone jaksaa viedä kuusipyöräistäkin mallikkaasti eikä vetovoima aivan heti lopu kesken. Vetokykyä laitteelle luvataan 750 kilon verran ja 6×6 on saatavilla myös tonnisella koneella, jos kuuspuolikkaan kokee alimittaiseksi.
Lukuun ottamatta pienintä 450-kuutioista, kaikki koneet ovat kaksipyttyisiä twinejä. Tehoa pienimmäinen yksimukinen tuottaa 38 heppaa ja seuraava 570-kuutioinen 48 hevosvoimaa. Kuuspuolikkaan 62 hepan teho pitäisi periaatteessa riittää useimmille, mutta niille joille mikään ei riitä, antaa 1000-kuutioinen hieman helpotusta. Tonninen on 82 hevosvoiman teholla ainakin metsässä jo melkoinen tykki ja varsinkin ahtaissa paikoissa mönkiessä saa kaasun kanssa olla tarkkana.
Neliveto on kaikissa PRO-malleissa samanlainen napista kytkettävä. Etuakselilta löytyy viskolukko, joka lukittuu automaattisesti, jos luistoa ilmenee. Käytännössä nelivedon toiminnasta ei moitteen sijaa löydy. Veto on tasaisen varmaa, eikä sen toimintaan tarvitse kiinnittää ylimääräistä huomiota. Varman tuntuista on myös variaattorivaihteiston työskentely.
Vaihde kytkeytyy pehmeästi ja liikkeelle lähtö tapahtuu alhaisilla kierroksilla. PRO-mallin vaihteiston erityisen lyhyt L-alue ja vakiovarusteinen moottorijarrutus helpottaa ryömintää vaikeissa paikoissa, kun vauhti täytyy pitää mahdollisimman hiljaisena. Hankalassa maastossa arvoon arvaamattomaan nousee myös kolmeen tasoon säädettävä ohjaustehostin, joka on täysin uusi. Tehostin säästää merkittävästi kuljettajan voimia, eivätkä kivet ja kannot pääse lyömään niin pahasti käsille.
Ei liian kevyt, ei liian tehokas, parahultainen
Maastossa möyriessä pesueen näppärin ja helpoin vietävä on tietysti kevyt nelipuolikas. Omaksi suosikiksi nousi kuitenkin keskikastia edustava 570-kuutioinen, joka ei pienimmäiselle painossa liikaa häviä, mutta tehoa ja alavääntöä V2:sta löytyy selvästi enemmän. Varsinkin jos ajo suuntautuu enemmän metsään kuin yleisille teille, puolustavat kevyemmät ja pienikoneisemmat mallit paikkaansa vahvasti. 570:sen käytännön voima riittää ripeäänkin liikehdintään ja moottori vastaa mukisematta kun tehoa tarvitaan.
Jyrkissä kallionousuissa, missä tilaa vauhdin otolle ei liikoja ole, on terävästi reagoiva moottori kullan arvoinen. Mäen laelle pääsy tosin vaatii tehon lisäksi edes jonkin asteista pitoa renkailta ja sitä ei koeajomaaston jäisiltä kallioilta ihan aina tarpeeksi löytynyt. Muutaman kerran kuljettajasta tuli väistämättä matkustaja, kun pito loppui juuri ennen huipulle pääsyä. Alas tultiin sukkana liukuen milloin missäkin asennossa, mutta onneksi kuitenkin pyörät maata kohti osoittaen.
Sinnikkään yrittämisen ja vetomiesten malliesimerkin jälkeen huippu saavutettiin lopulta helpon tuntuisesti. Pro-mallin iskunvaimennus toimii tehokkaasti ja pitää pyörät kiinni ajoalustassa terävistä töyssyistä huolimatta. Maantiellä ajaessa voi todeta sähköisen nopeudenrajoittimen moitteettoman ja pehmeän toiminnan. Rajoitin ei aiheuta nykimistä ja käytännössä sitä ”vasten” voi ajaa koko ajan. Monella merkillä näin ei läheskään aina ole, vaan rajoitin pätkii sytytystä nykien ja paukkuen tehden matka-ajosta melko tuskaista.
Voimamylly viettelee
Tonnisella koneella varustettuun versioon siirtyessä pelin henki muuttuu selvästi. Voimaa on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi ja kaasuvipua on syytä kunnioittaa. Menosta tulee hyökkäilevämpää ja repivämpää, mutta hetken totuttelun jälkeen siitä tulee syntisen hauskaa. Teräviä kaasun painalluksia voi käyttää mönkijän ohjaamiseen tiukoissa käännöksissä ja kiihdyttäessä vauhti kasvaa salaman nopeasti. Hauskuudesta huolimatta tonnisella ajo on selvästi väsyttävämpää, juuri tehosta ja sen repivyydestä johtuen. 1000-kuutioisella ajeleekin mieluummin vähän avarammassa maastossa.
Kaikilla nelipyöräisillä Outlandereilla saa koneesta riippumatta vetää 590 kilon jarrutonta kärryä. Jarrujen kanssa painoa saa olla 750 kiloa. Lisävarusteita ja kuljetuskapasiteettiä lisääviä laatikoita löytyy valikoimasta rutkasti, joten laitteen hyötykäyttö onnistuu huviajon lomassa hienosti.
Can Amin PRO-mallisto on kokonaisuudessaan vaikuttava ja varsinkin T3-mallina laitteen monipuolisuus tulee parhaiten esiin. Siinä missä teini-ikäinen hoitaa traktorilla niin kouluajot, harrastekuviot kuin rimpsareissutkin, voi isukki illan tullen tönäistä pihatien lumesta vapaaksi tai vaikka heittää ajan kuluksi safarireissun tai pari. Vielä kun ne herrat ja rouvat siellä viraston pöydän takana saavat vaativan työnsä tehtyä ja ajokorttisoppansa selvitettyä, voi 60 km/h kulkeville T3b-traktoreille povata melko varauksetonta menestystä.
Sami Puskala
