Aina aika-ajoin prätkämaailmassakin kokee positiivisia yllätyksiä. Triumph Speedmaster on pyörä, joka ei etukäteen juuri säväyttänyt. Käytäntö kuitenkin osoittautui toiseksi, sillä Vauhtimestari on yksi tunnelmallisimpia customkruisereita, joita on tullut koskaan ajettua.
Kokonaisuus perustuu kahteen asiaan: erinomaiseen moottoriin ja rennon letkeään ajettavuuteen. Trumpan moottori on monissa liemissä keitelty 1200-kuutioinen twini, joka Speedmasterin tapauksessa tuottaa lukemat 77 hevosvoimaa ja 106 Nm.
Hevoslukema ei ole nykyprätkälle kummoinen, mutta vääntömomentti puhuttelee. Erityisesti siksi, että huiput tarjoillaan jo 4000 kierroksen kohdalla, mikä on moottoripyörämaailmalla varsin alhaalla. Käytännössä vääntöä alkaa olla mukavasti jo 2000 kierroksen tuntumassa, eikä peli tukehdu edes sen alle. Huipputeho puolestaan tulee peliin jo 6100 kierroksen kohdalla.
Yleensä tämän tyyppisten customkruisereiden voimantunne lakkaa pian 4000 kierroksen tuolla puolen, mutta Speedmasterin kohdalla sitä riittää yllättävän hyvin myös rajoittajan kohdilla. Punaraja majailee noin 6500 kierroksen kohdalla ja sinne saakka moottori jaksaa vetää hyvin.
Mylly on siitä kummallinen, että se tykkää sekä matalista että korkeista kierroksista. Ylhäällä luonne ei tietenkään ole repivä, mikä käy ilmi pienehköstä huipputehosta. Mutta menohaluja silti riittää myös ylempänä.
Pienillä kierroksilla parhaimmillaan
Parhaimmillaan moottori on toki silloin kun sillä lotkotellaan menemään 2000-4000 kierroksen välimaastossa. Kun huippuvääntö tuodaan peliin neljässä tonnissa, on aika vaihtaa pykälää suurempaan. Ellei ajatuksena ole sitten päästä kovempiin vauhtilukemiin.
Vaikka tehoa on kohtuullisesti ja menohaluja riittää, ei Speedmaster ole nimestään huolimatta mikään vauhtiveikko. Yli 120 km/h:n lukemat ovat liikaa ja itse asiassa satanenkin on rajapyykki, jota ei välttämättä kiinnosta juuri ylitellä. Sen alle ajaessa Triumph on ehdottomasti parhaimmillaan.
Erityisen ilahduttavaa on vakionopeudensäädin, joka on tällaisessa pyörässä monella tapaa harvinaisuus. Speedmasteriin se sopii hyvin ja kruisailu vakkari päällä pikkuteillä on varsin veikeää puuhaa.
Trumpan eduksi on laskettavissa myös eritäin hienosti toteutettu äänimaailma. Speedmasterin kaltaisessa pyörässä pitää olla ääntä, mutta täysin suorien rännien karmeaa paukutusta eivät monet jaksa kuunnella. Triumphin tapauksessa suhde on erinomainen: ääntä piisaa, mutta juuri sopivasti. Soundit ovat muhkeat, mutta maltilliset.
Vaikka Speedmasterissa kyytiä riittäisi kovempaankin mutkailotteluun, tulevat fyysiset rajat pian vastaan. Jalkatapit nimittäin lennättävät komeat kipinät ilmoille jo kohtuullisellakin kallistuksella. Siksi renkaan sivustoja ei juuri kannata kutitella.
Tämä on tietyllä tapaa harmi, sillä ajo-ominaisuudet riittäisivät paljon kovempaankin kallisteluun. Mutta tyyli ja ajoasento ennen kaikkea. Trumpalla nimittäin ajellaan jalat leuhkasti kohti horisonttia.
Stonga kuin kottikärryssä
Trumpan letkeän ajoasennon taustalla on myös kottikärryhenkinen stonga. Se kaartuu voimakkaasti taaksepäin ja ohjaustangon fiilis on todella lähellä kottikärryjen vastaavaa. Stonga ei kuitenkaan ole ruma, vaan pikemminkin cool. Se tekee ajoasennosta persoonallisen ja hyvällä tavalla rennon.
Triumph myös näyttää viileältä. Sen olisi hyvin voinut kuvitella Onnen Päivät -sarjan Fonzien alle. Trumppaa pitää ehdottomasti ohjastaa päällään tyylikäs vintage-nahkarotsi ja päässä avokypärä. Se on tyylikäs peli, erityisesti ilman koeajoversion sissybaria, joka tietyllä tapaa pilaa tunnelman.
Nykysuuntauksen mukaan Speedmaster on varustettu laadukkailla jarruilla. Edessä on kaksimäntäiset Brembot ja takana Nissinin kelluva levyjarru. Niillä jarrutehoa piisaa riittämiin ja jopa liioitellusti. Mutta hyvä näin. Alusta on oikeassa suhteessa pehmeä ja jämäkkä.
Modernin ja hienon ruiskukoneen kaveriksi on laitettu riittävästi elektroniikkaa ja Speedmasterista löytyy myös kaksi ajotilaa, joista toinen on sadekelille. Se on luonnollisesti liioittelua, sillä mikään ohjus ei ole kyseessä.
Uutta ja vanhaa sekaisin
Moderni tekniikka näkyy myös mm. etuvalossa, joka on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Perinteisen krimikuoren sisään on laitettu viimeisintä LED-tekniikkaa. Vaikka koti-Suomessa prätkien valoilla ei juuri ole merkitystä, sillä kesällä yöt ovat yöttömät, tarjoaa Speedmaster lyhdyt ajokautta pidempään jatkaville.
Yksinkertainen ja näyttävä retromittaristo tarjoaa riittävästi infoa, mutta esimerkiksi kiekkakelloa on melko haastavaa lukea, sillä se toimii numeroina. Niiden seuraaminen ajon aikana on hankalaa ja alkaa nopeasti tympiä.
Vaikka Speedmaster on painava pyörä, on sen hallitseminen alhaisen painopisteen ja matalan istuinkorkeuden vuoksi helppoa. Se kellottaa vaa’alla 245 kiloa ja se on vieläpä kuivapainoa. Raskas pirulainen siis.
Triumph on yksi custom-prätkäpuolen viileimmistä ja tunnelmallisimmista moottoripyöristä. Vaikka normaalisti ei tule helposti innostuttua tämän genren prätkistä, on todettava, että Speedmasterilla ajaminen saa hyvälle mielelle. Se on niitä harvoja pyörämalleja, joiden kanssa ei tee mieli ajella kovaa, vaan putputella menemään rauhassa kohti pimenevää kesäiltaa.
Tuomas Rajala
Kehuja: hieno moottori, tunnelma, leppoisa ajoasento, modernin ja retron hieno liitto
Parantamisen varaa: kierroslukumittariston lukeminen hankalaa
