Triumph uudisti Speed Triplen reilu vuosi sitten, jolloin tuo supernakujen ikoninen kantaisä keksittiin käytännössä täysin uudelleen. Uusi runko, uusi moottori ja viimeisintä huutoa olevat elektroniset avustimet nostivat jo hieman kilpailijoidensa jalkoihin jääneen katutaistelijan kertaheitolla luokkansa terävimpään kärkeen. Uutuus sai mallinimeensä lisukkeeksi kirjaimet RS, jotka myös pikkuveli Street Triplen huippumallista löytyvät.
Vanhaa mallia rutkasti tehokkaampi uusi 1160-kuutioinen moottori kiidättää tankattuna alle 200 kiloa painavaa nakupyörää raivokkaasti. Vaikka merkin tavaramerkiksi jo ammoin vakiintunut kolmipyttyinen kone ei 180-hevosvoiman tehoisena luokan tehokuninkuutta lunastakaan, on sen tarjoama käytännön voima lähestulkoon vertaansa vailla.
Tältä pohjalta Triumph keksi jalostaa Speed Triple RS:stä rinnakkaismallin, joka muutosten jälkeen tottelee nimeä Speed Triple 1200 RR. Modifikaatiot ovat loppujen lopuksi melko pieniä, mutta muuttavat pyörän ulkonäön ja luonteenkin milteipä täysin. Näkyvimpänä muutoksena on linjakkaasti muotoiltu varttikate, joka paitsi tietysti ohjaa ilmaa pois kuskin ympäriltä, tekee myös koko pyörästä hykerryttävän kauniin.
Speed Triplen tunnuksenomainen kaksoisajovalo on tiessään ja varttikatteen sisältä pilkistää nyt café racer- tyylinen pyöreä ajovalo. Kauniissa linjoissa café racer yhdistyy nykyaikaiseen superbikeen tavalla, joka suorastaan hivelee silmiä. RR:n äärellä voi helposti viettää kesäiltana tunnin, jos toisenkin pelkästään katsellen sitä.
Pienillä muutoksilla iso vaikutus
Jotta streetfighteristä saadaan aikaiseksi café racer, on leveä ohjaustanko saanut vaihtua clip-on-kahvoihin, jotka on asemoitu 135 mm alemmas ja 50 mm edemmäs kuin RS:ssä. Jalkatapit puolestaan ovat 15 mm ylempänä ja 26 mm taaempana. RR:n ajoasento on siis merkittävästi etukenoisempi kuin RS:n ja sitä myöten myös sporttisempi. Satulan ja ohjaustangon väli on melko pitkä, joten joillekin kuskeille ajoasento voi tuntua radikaalilta.
Ajoasennon lisäksi sporttisuus tulee esiin parissa muussakin kohdassa. Speed Triple RR:n hidastuksesta vastaavat Brembon Stylema Monobloc-jarrusatulat, eli käytännössä jarruvarustus on parasta mitä katupyörään saada voi. Jarrutehoa on tarjolla hurjasti ja säädettävä MCS-pääsylinteri antaa jarrukahvaan erinomaisen tuntuman.
Alusta puolestaan on kauttaaltaan Öhlinsin valmistetta. Myös nakumalli RS omaa Öhlinsin jousituksen, mutta RR:n kohdalla jalostus on viety piirun verran pidemmälle. Alusta on sähkösäätöinen ja tottelee nimeä Öhlins S-EC 2.0 OBTi. Jousituksen esijännitys säädetään käsipelillä, mutta puristus- ja paluuvaimennus säätyvät sähköisesti.
Vaikka RR:n alusta- ja jarruosat ovat käytännössä yhteneväisiä markkinoiden parhaimpien superbike-pyörien kanssa, ei RR kuitenkaan mikään puhdas ratapyörä ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Kyseessä on enemmänkin sivistynyt herrasmiespyörä, jolla toki onnistuu myös ratahupailut, jopa erittäin hyvin. Nykyaikainen elektroniikkapaketti avittaa kuljettajaa niin radalla kuin kadullakin. Luiston- ja keulimisenesto kaarre-ABS-jarruineen tuo luottoa pyörän käsittelyyn.
Triumphin 5” TFT-näyttö on selkeytensä puolesta yksi markkinoiden parhaimmista. Pyöreä kierroslukumittari antaa tietoa selkeästi ilman turhia kikkailuja ja nopeus esitetään isoilla numeroilla näytön keskellä. Mittaristosta löytyy hurja määrä tietoa sekä säätömahdollisuuksia, joten onneksi myös käyttöliittymän omaksuu nopeasti pienen harjoittelun jälkeen. Näyttöä ohjataan vasemman käden peukalolla pienen joystickin avulla.
Sporttinen ajoasento vaatii vauhtia toimiakseen
RR:n satulaan istuessa ennakko-odotukset ajoasennosta osoittautuvat aika lailla oikeiksi. Satulan ja ohjaustangon väli on pitkä ja ainakin keskimääräistä lyhyempi kuski joutuu hieman kurottamaan clip-on-tangolle. Siitä huolimatta asento ei ajossa ole niin ihan niin äärimmäinen kuin alkuun kuvittelisi. Hidas taajama-ajo kuormittaa käsivarsia tuntuvasti, mutta jo normaaleissa maantievauhdeissa ajoviima auttaa kannattelemaan yläkroppaa ja paine ranteissa helpottuu.
Oman mausteensa ajoasentoon tuo bensatankki, joka on verrattain korkea. Toisaalta tankki antaa matka-ajossa hyvää tukea keskivartalolle, mutta kovavauhtisemmassa ajossa, kun asentoa pitää vaihdella nopeasti puolelta toiselle, hankaloittaa se satulassa liikkumista ja oikean ajoasennon löytymistä jonkin verran.
Öhlinsin sähköinen iskunvaimennus toimii ajossa juuri niin hyvin, kuin voi olettaakin. Semiaktiivisen alustan toiminta mukautuu käytettävän ajomoodin mukaan, joita on tarjolla yhteensä viisi, Rain, Road, Sport, rataolosuhteisiin tarkoitettu Track sekä muokattavissa oleva Rider. Tarvittaessa etu- ja takajousituksen jäykkyyttä voi säätää myös erikseen viisiportaisen valikon kautta, mikä varsinkin täkäläisillä roudan räjäyttämillä teillä on hyvin tervetullut ominaisuus.
Sivistyneesti raivokas
Speed Triplen moottori tarjoaa käyttöön rajun määrän voimaa, mutta osaa tarvittaessa esiintyä myös sivistyneesti. Mylly vetää sitkeästi jo reilusta 2000 kierroksesta alkaen, ja mikä parasta, miltei täysin värinättömästi. Vaikutuksen tekee myös erittäin vahva keskialue, mikä tekee normiajosta sujuvaa ja rivakkaa myös isommilla vaihteilla.
Täydet 180 hevosvoimaa löytyy hieman alle 11 000 kierrokselta ja sinne kolmipyttyinen ryntääkin hyvin hanakasti. Täyskaasukiihdytyksessä triple ulvoo kauniilla sävelellä läpi kierrosalueen ja tehoa on perstuntumallakin tarjolla suorastaan tolkuton määrä. Kone on erittäin kierrosherkkä ja kaasunvaste varsinkin Sport-asetuksella erittäin maukas.
Normiajossa tulee vaihdeltua lähinnä Road- ja Sport-asetuksen välillä, joista jälkimmäinen tarjoaa ehkä sen sopivimman kaasunvasteen niin sporttiseen ajoon kuin leppoisaan kruisailuunkin. Kuin kirsikkana kakussa, notkeasti toimiva vaihteisto viimeistelee ajonautinnon. Quickshifteri vaihtaa pykäliä erittäin sulavasti molempiin suuntiin ja toimii hienosti pienilläkin kierroksilla.
Johdonmukainen käytös joka tilanteessa
Sama liikkeiden rauhallisuus ja tukeva tunnelma jatkuu mutkiin kaartaessa. Speed Triple RR ei käänny mutkiin samanlaisella herkkyydellä kuin isot superbiket keskimäärin, vaan vaatii hivenen määrätietoisempaa ohjaamista. Herkkyyden puutteen käännöksissä Speed Triple korvaa rauhallisella ja herrasmiesmäisellä käytöksellä. RR kääntyy sinne mihin kuuluukin ja pitää suuntansa, kunhan sen huomaavaisesti ensin osoittaa sinne.
Moottoriradalle RR:llä ei koeajon aikana ehditty, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö brittikomistus esiintyisi edukseen myös siellä. Vaikka se ei käsittelyn keveydessä parhaimpien sporttipyörien tasolle ylläkään, on ajettavuus kuitenkin erinomaisen hyvällä tasolla pientä ratapäivähupailuakin silmällä pitäen.
Sami Puskala
Kehuja: Ulkonäkö, moottorin teho, voimalinjan toiminta, alusta ja jarrut
Parantamisen varaa: Ajoasento hitaassa ajossa
