Taustaa
Sprint-mallisto uudistui täksi vuodeksi täysin käsittäen nykyisin Sport Touring-luokkaan sijoittuvan ST:n. Vuosina 2000-2004 mallistoon kuului ST:n lisäksi myös puolikatettu RS. Tekniikka oli molemmissa koko lailla sama, muotoilulla ja mitoituksilla haettiin mallien välille pieniä eroja.
Kylmät tyypit
Pyörän väri tuo mieleen monet muut saarivaltakunnan menopelit. British Racing Green on koristanut monia Jaguaareja, Morganeita ja pyöräpuolella Triumpheja. Yhtäläisyyksiä Kawan rankan vihreään väriin ei löydy, Trumppa on aristokraattisen tyylikäs. Mittaristo on pitkälti identtinen aiemmin kesällä ajetun Daytonan kanssa eroten tästä valkopohjaisen kierroslukumittarin myötä. Hämärissä olosuhteissa punainen taustavalo on vetävän näköinen. Alakate ja yksipuolinen takaswingi tekevät mallin olemukselle hyvää, etumaski puolestaan on melko perinteinen, ei kovin aggressiivisen oloinen.
Ajoon…
Virrat päälle ja kone peukalon avustuksella käyntiin. Kolmepyttyisen myllyn ääni ja olemus eroavat selvästi tavallisemmista moottorirakenteista. Twineissä tuntuu niiden harvaiskuisuus, nelipyttyiset puolestaan ovat lähes järjestään ompelukonemaisen tasaisia käynniltään, kuten jo useasti ajokauden aikana on tullut todettua. Trumpan tehoputken myötä murina on jo tyhjäkäynnillä nasevan kuuloista. Parissa minuutissa nestejäähdytteisen ruiskukoneen lämmöt ovat jo nousseet sopivasti; ykkönen pesään ja liikkeelle. Kierrokset voi nostaa yhdeksän ja puolen tienoille ennen rajoittimen puuttumista peliin, harvemmin tämä toki on tarpeellista. Vääntöhuippu pitää majaansa viidessä tonnissa, auditiivinen elämys alkaa jo paljon alempaa. Pieni tehopiikki löytyy seitsemän-kahdeksan tonnin nurkilta, veto on kuitenkin pääosin hyvin tasaista.
Ajoasento on maltillisen urheilullinen, ei kyykky, ei myöskään nakupyöränomainen pystyhkö asento. Tuhdolla on tilaa liikkua, kun yläkropan takamuksen lisäksi siirtää sisäkaarteen puolelle samalla kun hiukan koukistaa käsivarsia paremman ohjaustunnon saavuttamiseksi Trumppa taittuu mutkiin varsin urheilulliseen tapaan. Kantti loppuu jälleen kerran kuskilta ennen kuin fillarilta. Etupyörän saa ylös vääntämällä tuppia maksimiväännön yläpuolella, RS:n kolme mukia tuntuvat yhdistävän twinin väännön ja nelikon hienostuneisuuden mainiosti. Tavallaan kummastuttaa, mikseivät kovin monet muut valmistajat ole tähän moottoriratkaisuun päätyneet.
Ruudikkuudesta huolimatta käytös on maltillista. Uudessa Speed Triplessä tehoa on paperilla viisi konia enemmän, akseliväliltään edellä mainittu pyörä on neljä senttiä lyhyempi. Pieniä lukuja paperilla, mutta ajossa varsinkin alustaan liittyvät eroavaisuudet ovat huomattavia. RS ei yllätä kuskia aasinpotkulla, ei keulan karkaamisella eikä tahattomalla sutimisella. Se, onko kyseessä heikkous vai vahvuus, on itse kunkin päätettävissä
Jälkilöylyt…
Näillä varusteilla Triumph RS 955i Sprint pistää kampoihin monille katukuvassa yleisemmille pyörille. Kompromissillisuus lienee sopiva sana kuvaamaan tätä pyörää, toimii hyvin kaikissa olosuhteissa. Ei ratakisoihin, ei Autobahn-ennätyksiin, ei pujottelukisoihin. Missään ei silti tarvitse hävetä. Kannattaa kokeilla. Lisätietoja Kribeltä, 040-5897901 / krister.wollsten@kw-tek.fi
