Taustaa
Pikku-Daytona uudistettiin täksi vuodeksi täysin. Vanhasta Daytonasta ei ole jäljellä muuta kuin nimi. Kuten monet muut saman tehtaan mallit, kulkee myös Daytona omia latujaan varsinkin juuri koneen osalta. Sporttipyörien kohdalla maailma on suoria nelikkoja ja twinejä pullollaan, kolmipyttyinen Trumppa puolestaan asettuu numeroidensa valossa 600- ja 750-kuutioisten kilpailijoiden väliin.
Kylmät tyypit
Sanoin kuvailtaessa Daytonan ulkonäkö noudattaa nykysuuntauksia. Kiilamaiset muodot edessä ja takana, putki satulan alle vedetty aivan kuten esimerkiksi CBR 600 RR:ssä.. Silti koeajettua pyörää tuli tutkailtua oikein huolella, läheltä ja kaukaa. Kauneus on toki katsojan silmissä, mutta Triumphin muotoiluosasto ansaitsee tiskillä mallasjuomat, pyörä on pirun hyvän näköinen. Kaikki muodot loksahtavat ensi silmäyksellä kohdalleen, kokonaisuus on hyökkäävän tasapainoinen.
Ajoon
Virta päälle, mittaristo tanssii omat valssinsa, kytkin pohjaan ja napin painallus – tuttu murina tehohormin säestyksellä kiirii ilmoille. Jälleen on todettava, että moottorin rakenteen huomaa käyntiäänestä heti, eikä se tässä tapauksessa ole ensinkään vastenmielinen asia.
Part I – stadin läpi
Lähtökohta on luonnollisesti se, että supersport-luokan pyörä ei kaupungissa ole kovin hyvä. Ajoasento on ruuhka-ajossa rasittava, olkoon alla millainen teknologian riemuvoitto hyvänsä. Huomioitaessa tämä seikka, selviytyy Daytona Itäväylä-Länsiväylä -siirtymästä kunnialla. Vaihteet siirtyvät sujuvahkosti, peileistä näkee, kytkin toimii pehmeästi ja ennen kaikkea, kone on todella nöyrä. Tahattomia hyökkäyksiä ei pääse syntymään, koska vääntöä löytyy alhaalta yllättävän tomerasti. Ruisku on säädetty melko asialliseksi, tuttu nykäys moottorijarrutuksen ja vedon kynnyksellä löytyy, muttei mainittavammin häiritse. Allekirjoittanut joutuisi kääntämään vilkku-valo -mötikkää hivenen, nyt peukku osuu luontevammin torveen kuin vilkkuvipuun. Ei siis hätää, mutta ruuhkasta täytyy päästä irti.
Part II – moottoritie ja maantiepätkä
Liikennettä piisaa kotitarpeiksi Länsiväylälläkin, joten pataa ei vieläkään pääse kunnolla käskyttämään. Tässä ympäristössä on kuitenkin jo hauskempaa. Kate ei ole mikään touring-tuulilasi, joten rintakehään osuva ilmavirta keventää käsiin kohdistuvaa rasitusta yllättävän hyvin. Satulassa on melko hyvin tilaa. Jos hanurinsa tuuppaa tuhdon takaosaan, on ajoasento jo kokolailla etukeno. Sopiva ”siirtymäasento” löytynee useimmilta satulan keskeltä.
Ohituksissa Daytona osoittaa edelleen kokoonsa nähden hienon nöyryytensä. Jos ohitukseen on pakko valmistautua polkemalla pienempää pykälää silmään, on rako jo pieni. Mikäli rako ei ole pieni, haetaan pienempää pykälää silkka pirullinen hauskanpito mielessä. Sitäkin tuli harrastettua. Pitempi siivu tämän pyörän selässä ei ole mitään masokistista extreme-urheilua, maakuntakierroskin onnistuu irvistämättä. Tosin tämäkin seikka täytyy suhteuttaa pyörän tyyliin, ei Daytona Tripleä kovin mukavaksi voi kehua. Tästä huolimatta sillä pärjää arkiajossakin.
Part III – mutkiin
Tunnin ajon jälkeen päästiin jo asiaan, lehmien pällisteltäväksi mutkaisille maalaisteille. Pyörä on kevyt ja ketterä tiiviiksi mitoitettu paketti, mutta erittäin vakaan oloinen. Daytona tuntuu jotenkin liimautuvan mutkaan, se pitää käsketyn linjan tiukasti reagoiden silti linjan muutoksiin millään tavalla provosoitumatta. Radiaalijarruissa on imua, hennommankaan kaverin ei tarvitse paria sormea enempää kahvalla käyttää. Isoinkin vaihde vedättää pyörän melko miehekkäästi mutkasta, toisaalta tilanne pysyy hanskassa myös aktiivisemmin vaihteita selaamalla. Hienoista teholukemista huolimatta ”Nyt karkaa lapasesta” -tunne ei pääse yllättämään. Voimaa on paljon, mutta se on valjastettu hallittavaksi kokonaisuudeksi. Tässä suhteessa normikuljettajakin voi käyttää koneen tarjoamia voimavaroja huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi tonnisen supersportin sarvissa. Kisafiilistä tuovat osaltaan coolit peräkkäin syttyvät vaihtovalot, joiden suuri lukumäärä ei sittenkään tunnu hätävarjelun liioittelulta. Kun niitä on seitsemän, ne näkee vaikka niitä ei katso. Eipä noilla normaaliajossa mitään tee, piti niiden toimivuus silti tarkistaa. Muutamaankin otteeseen. Vaihtovaloja vilkauttelee mieluusti myös siksi, että korkeilla kierroksilla satulan alta kiirii ihon kananlihalle nostattava serenadi. Aktiiviseen ajoon suunniteltu pyörä on luonnollisesti parhaimmillaan näissä peltojen ympäröimissä mutkissa. Ajoasento tuntuu hyvältä, eivätkä paikat puudu, kun koko ajan saa tehdä aktiivisesti töitä.
Jälkilöylyt
Tähän pyörään päätyvä kuski uhraa mieluusti suuren osan ajomukavuudesta urheilullisuuden ja äärimmäisten rataominaisuuksien alttarille. Tiettyä mukavuuden puutetta ei oikeastaan voi moitelistalle kirjata siksi, että jokainen tätä pyörää harkitseva on tämän seikan tiedostanut. Trumpan selkeä voimavara on sen persoonallisuus ja ennen kaikkea se, että tämä persoonallisuus kiteytyy onnistuneisiin ja hienoihin ominaisuuksiin. Pyörä ei tulvi erikoisuuden tavoittelua, kaikki palikat tähtäävät johonkin, josta käytännössä on hyötyä. Lisätietoja H-D Centeristä, 09-686 0810.
Mikäli haluat tarjota omaa, myynnissä olevaa pyörääsi koeajoon tai mikäli sinulla on koeajettavista pyöristä toiveita, ota yhteyttä alla näkyvään osoitteeseen.
tommi@nettimoto.com
