Ranger edustaa Polariksen side-by-side-mallistossa merkin selkärankaa, ainakin jos mönkijän hankintaa haluaa perustella lähinnä järkisyillä. Siinä missä RZR on tarkoitettu lähes pelkästään hupikäyttöön ja General taas edustaa hinnakkaampaa premium-suuntausta, voi Rangerin laskea selkeästi duunarikategoriaan kuuluvaksi.
Olkoonkin, että yleisimmät työhommat onnistuu myös näillä kahdella muullakin mallilla, on Ranger jo olemukseltaankin työkalumaisempi. Ulkomuoto määräytyy pääasiassa käytännön syistä, mikä ei toisaalta tarkoita, että se olisi tylsä. Viimeisimpien päivitysten myötä keulaan on saatu pirteämpää ja nykyaikaisempaa ilmettä uusien ajovalojen ja hivenen erilaisen muotoilun ansiosta.
Ranger-mallisto on kaikkinensa melkoisen kattava. Tutuimpina vaihtoehtoina on 570- ja 1000-kuutoiset bensakoneet. Näiden lisäksi listalta löytyy 1000-kuutioinen diesel ja pelkällä sähkömoottorilla liikkuva Ranger EV. Sitten on vielä 1000-kuutioinen ”perhemalli”, Ranger Crew, joka tarjoaa istuinpaikat kuudelle hengelle. Ja tottahan mallistosta löytyy myös 150-kuutioinen Ranger, jolla nuorempi polvi voi ajautua mönkijämaailmaan.
Vaihtoehtoja Rangerista on siis tarjolla viljalti, mikä helpottaa sopivan työkalun löytämistä. Lukuun ottamatta sähköistä EV:tä ja XP 1000 ABS-mallia kaikki muut on rekisteröity 60 km/h kulkeviksi traktoreiksi. EV:n kattonopeus on 40 km/h ja XP 1000 ABS-mallilla saa päästellä 80 km/h. Tämän ajamiseen vaaditaan kuitenkin B-ajokortti, kun taas hitaampia saa ajaa jo 15 vuotiaana, kunhan sopiva ajokortti löytyy teinin taskusta.
Umpikopilla talvikelpoiseksi
Koeajoon saatiin Ranger 1000 XP 60 km/h T1b-traktorina. Metsäisen vihreä laite oli melko lailla perusvarusteinen. Lisävarusteita ei tuulilasia lukuun ottamatta ollut, eikä niitä kesän lämmössä tule kaivanneeksikaan. Jo pelkkä tuulilasi auttaa yllättävän paljon kylmän torjunnassa, toki syksyn viiletessä ympärilleen alkaa kaipaamaan hieman muutakin kuin läpipuhaltavaa verkko-ovea. Polariksen lisävarustelistalta löytyy tehokas apu akuuttiin paleluun lämmityslaitteen ja umpikopin muodossa.
Ranger XP 1000:n leveä ohjaamo tarjoaa istuinpaikat kolmelle duunarille, ei nyt väljästi mutta kuitenkin. Kolmen karjun kesken tunnelma on varsin tiivis, mutta harvemmin tällaisilla peleillä monen sadan kilometrin jotoksille lähdetäänkään. Lyhyemmät siirtymät onnistuvat ongelmitta sovun antaessa sijaa matkalaisille.
Matkustajien takamuksia hellii sohvamallinen istuin vailla säätöjä. Kuskin penkki on erillinen, jonka etäisyys on jossain määrin säädettävissä, samoin kuin ylös-alas liikkuvan tilttiratinkin. Säädöistä huolimatta ajoasento jää hieman pystyksi ja työkalumaiseksi. Kaasujalkaa joutuu kurottamaan melko pitkälle, jotta polkimen saa sysättyä pohjaan asti.
Pidemmällä matkalla kinttu alkaa ajan mittaan puutumaan ja pakottaa vaihtelemaan istuma-asentoa. RZR:n tai Genaralin kaltaista sporttista ergonomiaa Ranger ei tarjoa, mutta eipä työkalun sitä tarvitse tehdäkään. Ohjaamon läpikuljettavuus sen sijaan on helppoa, eli käytettävyys sanelee Rangerin ohjaamojärjestelyt milteipä kokonaisuudessaan.
Tonnisen tahdissa
Tonninen kone puolestaan piiskaa Rangeria tarvittaessa hyvinkin sporttiseen tyyliin. ProStar-rivikakkonen luovuttaa käyttöön 82 hevosvoimaa, mikä on työkoneeseen riittävä määrä. Kaasun pohjaan painallus saa Rangerin loikkaamaan laukkaan rusakon lailla, oli alla sitten asfaltti- tai sorapintainen alusta. 60 km/h kattonopeus saavutetaan hyvin nopeasti, jolloin sähköinen rajoitin tarttuu peliin pehmeästi ja pätkimättä.
Maastokuvioisten renkaiden ominaisuudet riittävät hyvin asfalttiajeluun vielä kuudenkympin vauhdissa. Toki liikehdintä kestopäällysteellä on selvästi äkkinäisempää, kuin vaikka soralla, mutta liian levotonta käytös ei ole. Tunnelma paranee mitä huonommaksi tie käy. Sorateiden kurveissa Rangeria voi viedä pitkissäkin luistoissa, ainakin siihen saakka, kun rajoittaja katkaisee iloittelun.
Kinttupoluilla vahdin hurmaan
Pienellä metsäautotiellä, missä huippunopeudella ei niin suurta merkitystä ole, voi Polariksella viettää hauskoja hetkiä. Jousitus nielee melko isotkin patit kohtuullisen hyvin, mutta esim. tonnisen RZR:n vaimennuskykyä alusta ei tarjoa. Varsinaiset rallihommat ja pituushypyt kannattaakin suosiolla jättää Rangerilla tekemättä, mutta pienimuotoisempaan ”sikailuun” se taipuu kyllä mainiosti.
Hankalammassa maastossa ryömiessä Ranger on omimmassa ympäristössään. Jousitus mukailee ajoalustan pintaa hyvin ja mainiosti toimiva neliveto kruunaa tunnelman. Polariksen automaattisesti kytkeytyvä neliveto edustaa markkinoiden huippua, eikä sen toiminnasta moitteen sanaa löydy. Pitävällä pinnalla laite kääntyy ketterästi kuin takavetoinen ja etupyörät kytkeytyvät mukaan heti kun luistoa ilmenee.
Kytkeytymisviivettä ei käytännössä huomaa lainkaan ja tällöin neliveto on sataprosenttinen. Toki Rangerilla voi ajaa myös pelkällä takavedollakin, joko lukon kanssa tai ilman. Perän kytkettävä lukko on Polariksen erikoisuus, jota se kutsuu nimellä TURF 1×4. Ilman lukkoa ajaessa etuna on juurikin ketterämpi kääntyvyys ja esim. nurmikolla käännellessä ajopinta säilyy ehjempänä kuin lukko päällä.
Ajamisen helppoutta
Variaattorivaihteistosta löytyy luonnollisesti myös hidas alue vaativampaan maastoon, joten vetokyky ei ihan heti lopu. Metsässä mönkiessä tehostettu ohjaus helpottaa kääntelyä ja ehkäisee samalla renkailta käsille johtuvia iskuja. Kaikkiaan Rangerin käsittely hankalassakin maastossa on äärimmäisen helppoa, vaikka kokoa laitteelta löytyykin. Näkyvyys ympärille on erittäin hyvä ja ajokin sijoittaminen halutulle ajolinjalle onnistuu vaivatta. Tässä kohtaa korkea ja pysty ajoasento esiintyy pelkästään edukseen.
Suolammikkoon sukeltaessa yksi mielessä pidettävä asia on kuitenkin Rangerin paino, jota kertyy ajokunnossa yli 700 kiloa. Jos laitteen onnistuu kyljelleen kippaamaan, ei sitä pyörilleen käännetä ihan tavallisen mönkijän tavoin. Lisävarusteinen vinssi onkin melko perusteltu apuväline, ainakin paljon yksin ajelevalle.
Lisävarustelista on erittäin kattava ja valikoimaa löytyy peräkärryistä aurausvälineisiin ynnä muuhun tarpeelliseen. Rangerin kippilavalle voi lastata 454 kilon verran tavaraa ja vetokoukussa kulkee lähemmäs tuhannen kilon taakka milteipä maastosta riippumatta.
Vaikka Ranger on selvästikin enemmän työntekoon kuin hupiajoon suunnattu, on se kuitenkin lopulta hyvin monipuolinen ja hauska kampe. Hintaa tonniselle XP:lle kertyy reilut 20 000 euroa, kattavasti varustelemalla tietysti reilusti enemmän. Hinta on suunnilleen sama kuin selvästi sporttisemmalla RZR:llä, mutta työorientoituneemman Rangerin hankinta lienee kuitenkin huomattavasti helpompi perustella niin itselleen kuin sille rahakirstunvartijallekin.
Sami Puskala
Kehuja: Monipuolisuus, moottori, nelivedon toiminta, kuljetuskyky
Parantamisen varaa: Ajoasento, ohjaamon työkalumaisuus
Kommentit