KTM:llä on tälle kaudelle tarjolla seikkailupyörävalikoima, jollaista ei muilla valmistajilla ole. Yli tuhat kuutioisia vaihtoehtoja on saatavilla peräti neljä. Malliston lippulaivan, 1290 Super Adventuren ohella, markkinoille esiteltiin myös moottoriltaan ja varustelultaan miedompi 1050 Adventure.
Lähtökohtaisesti KTM 1050 Adventure on täysiverinen ja -kokoinen seikkailupyörä. 1050 on kuitenkin laimeampi, halvempi ja myöskin joitain kiloja kevyempi versio isoveli 1190:sta. Se on suunnattu nuorille, ja muille seikkailupyöräilystä kiinnostuneille, jotka eivät koe tarvitsevansa pyöräänsä viimeisen muodin mukaisia alustansäätöjä tai huikeita moottoritehoja.
A2-luokkaan
Nuorempia alan harrastajia 1050:ssä kiinnostaa juurikin mahdollisuus rajoittaa tehot 35 kilowattiin ja rekisteröidä pyörä A2-ajokorttiluokkaan. KTM on oivaltanut että nuoremmille harrastajille voi suoraan tarjota 1000-kuutioisen pyörän, jonka voi sitten iän karttuessa päivittää taas täysitehoiseksi.
Voimaa 1050 kehittää parhaimmillaan 95 hevosvoimaa, eli 70 kilowattia, ja teho on tarkoituksella rajoitettu juuri tähän lukemaan. Tämä siksi, että A2-ajokorttiluokkaan rajoitetun pyörän alkuperäinen teho saa maksimissaan olla juuri tuo kyseinen 70 kilowattia.
Moottorin sanotaan olevan vedoltaan ja toiminnaltaan alakierroksilta aina 95 hevosvoiman huipputehoon saakka, hyvin yhteneväinen isomman veljensä, 148 heppaisen 1190 Adventuren kanssa. Käytännössä tämä on helppo uskoa, sillä kone vetää mukisematta ja voimalla, kunhan kierroslukumittari näyttää yli 3500 kierroksen. Alle 3500 rpm lukemissa moottori kyllä toimii, mutta alkaa varsinkin enemmän kaasua tarjotessa täristää voimakkaasti.
Vakuuttavaa vääntöä
Suurimman tehon kierrosluku löytyykin yllättäen jo 6200 rpm:n kohdalta, mikä tuntuu aluksi oudolta. Adventuren kierroslukumittarin suurin lukema 12000 rpm, mutta tällä pyörällä sinne asti ei ylletä. Rajoittaja astuu peliin noin 8000 kierroksen jälkeen ja käytännön ajossa huomaa nopeasti, että koneen ylimääräinen huudattaminen on turhaa. Tätä pyörää ajetaan väännöllä ja sitä moottori tarjoilee parhaimmillaan 107 Nm:n verran.
Kun oikean ajotekniikan oppii, menosta tulee hyvin sulavaa. Voimaa riittää siinä määrin, että kuivalla asfaltilla rivakasti kiihdyttäessä luistoneston merkkivalo ilmoitteli jopa kakkosvaihteella pidon rajallisuudesta. Soralla ajettaessa takapyörällä ”ohjailu” sujuu vaihteella kuin vaihteella ja kaasulla saa tarkan tuntuman tien ja takapyörän välisiin tapahtumiin.
Vaikka vetoalue on käytännössä melko kapea ja yläkierrosten voimaa jää kaipaamaan, on eteneminen hetken opettelun jälkeen sujuvaa hyvin toimivan vaihteiston ja ennen kaikkea loistavan kytkimen ansiosta. Kysymyksessä on muista Adventure-malleista tuttu luistokytkin, joka ehkäisee tahattomia pidon menetyksiä moottorijarrutuksissa ja se on myös äärimmäisen kevyt ja tunnokas käyttää.
Karvalakin kattavat varusteet
Ottaen huomioon että 1050:n on ns. karvalakkimalli, niin vakiovarusteena olevasta ajotietokoneesta löytyy monenlaista tietoa ja moottorinohjaukseen liittyvää säätöä. Erilaista tuntumaa moottoriin saa neljän eri ajomoodin avulla. Ajomoodit vaikuttavat moottorinohjaukseen, luistonestoon ja ABS-jarruihin, mutta alustan toimintaan niillä ei 1050:ssä ole vaikutusta.
Ajotilavalikosta valittavana on sport, street, rain ja offroad-moodit. Sport-asetuksessa moottori vastaa kaasukahvan liikkeisiin välittömästi, jopa niin että tavallisessa ajossa menosta tulee helposti nykivää ja hermostunutta.
Normaaliajoon tarkoitettu street-asetus pehmentää kaasunvastetta juuri sopivasti, ja tuntuma on huomattavasti loogisempi ja helpommin hallittavissa kovemmassakin vauhdissa. Sadekelille ja liukkaisiin tilanteisiin tarkoitettu rain-moodi kuohitsee 1050:n koneen lampaan kaltaiseksi, ja pidon menetyksiä ei liiemmin tarvitse pelätä edes rankkasateella.
Parhaimmillaan sorateillä
Täällä pohjoisen perukoilla tämän pyörän ominta ympäristöä on ehdottomasti sorapintaiset pikkutiet, jossa Adventuren vankka vääntö pääsee oikeuksiinsa. Ajovalikon Offroad-tilassa sekä ABS, että luistonesto muutuvat pykälää sallivammaksi ja antavat takapyörälle mahdollisuuden lievään luistoon.
Tällöin kokemattomampikin kuski tuntee olonsa kotoisaksi kuulalaakerisoralla kaasutellessa, pienen turvaverkon kuitenkin pysytellessä taustalla. Parhaimmillaan Kotari on kuitenkin silloin, kun luistoneston kytkee kokonaan pois päältä ja antaa takapyörän lennättää soraa kaaressa koko vaikuttavan väännön voimalla.
Ajo-avustimien poiskytkentä mahdollisuus onkin yksi tärkeimmistä asioista tämän kaltaisessa seikkailupyörässä, ja KTM:ssä näitä vaihtoehtoja on useita. Edellä mainitun Offroad-tilan lievän luistomahdollisuuden lisäksi, ABS:n ja luistoneston saa kytkettyä kokonaan pois, joko yhdessä tai erikseen.
Valittavana on myös erillinen Offroad ABS-moodi, jolloin etupyörä ei lukkiudu, mutta lukkiutuvalla takapyörällä ”jarrareita” voi piirrellä mielensä mukaan. Jarrut sinänsä toimivat tunnokkaasti ja tehokkaasti. Etupyörässä vauhtia hidastaa Brembon 4-mäntäiset radialit ja takana saman valmistajan 2-mäntäinen.
Perinteisellä jousituksellakin pärjää
Verrattuna kalliimpiin malleihin, Adventure 1050:n jousitus on se kohta, jossa säästölinja ehkä parhaiten näkyy. Edessä toimii WP:n USD-haarukka ilman säätömahdollisuuksia. Takaa löytyy WP:n valmistama perus monojousi, josta sentään esijännitys ja paluu vaimennus on säädettävissä.
Lisäksi pyörän ABS-järjestelmä on perinteistä mallia, eli 1190:sta tuttu pyörän kallistuksen huomioiva ABS-systeemi loistaa poissa olollaan. Myös ensiasennusvanteet 1050:ssa ovat tavalliset valuvanteet, kun kalliimmissa malleissa alla pyörii enemmän seikkailuhenkiset pinnavanteet. Pinnavanteiden hommaaminen ”tonniviiskymppiseen” ei kuitenkaan liene ylitsepääsemätön ongelma.
Vaikka sähköiset alustan säätömahdollisuudet Kotarista puuttuvatkin, niin käytännön ajossa jousitus toimii varsin eleettömästi. Pakottavaa säädön tarvetta koeajon aikana ei ilmennyt kuin kovavauhtisemmassa asfalttimutkailussa, jolloin takajousitukseen kaipasi hieman kiristystä.
Etujousituksen toiminnassakaan ei suurempia moitteita tarvitse esittää, vaikkakaan se ei varsinaisiin ylistyslauluihin ja hurraa-huutoihin innoitakkaan. Pienen särön pyörän käyttäytymiseen huonommilla teillä tuo ensiasennusrenkaat, jotka ovat malliltaan melko ”katuisat”. Jos Kotarilla meinaa sorateitä kummempaan maastoon ajaa, on rengasliike ensimmäinen kahvittelupaikka heti pyöräkauppojen jälkeen.
Ajettavuus ja kokonaisuus muutenkin 1050:ssa on siis mallillaan, kunhan kuljettajalla itsellään on asenne ja itsetunto kohdallaan. KTM 1050 Adventure on rajatusta tehosta ja tavallisesta jousituksesta huolimatta täysiverinen seikkailupyörä, jolla pääsee varmasti pahempiin paikkoihin kuin on toivonutkaan, ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös sieltä pois.
Sami Puskala
Kehuja: Moottorin vääntö, soveltuvuus A2-ajokorttiluokkaan,
Parantamisen varaa: Kapea tehoalue, moottorin tutinat alakierroksilla
