Can-Amin outolintu Spyder ei ole enää uunituore tapaus, mutta siitäkin huolimatta se on tuote, joka herättää mielenkiintoa ja kysymyksiä. Spyderin kaltaisen tuotteen lokeroiminen on mahdotonta, sillä yhdistelee elementtejä niin monesta laarista.
Spyder on valmistajan itsensä mukaan kolmipyöräinen moottoripyörä, mutta motoristin näkökulmasta tunnelma on yllättävän kaukana perinteisestä moottoripyörästä.
Can-Am lainaakin ominaisuuksia prätkän lisäksi mm. moottorikelkasta, vesijetistä, moottoripyörästä, mönkijästä ja autosta. Se onkin jonkin sortin hybridi kaikista edellä mainituista.
Ei juuri yhteistä moottoripyörän kanssa
Itse asiassa Can-Amin yhtäläisyydet moottoripyörän kanssa rajoittuvat lähinnä tanko-ohjaukseen. Kolmipyöräisyys kun vie pois moottoripyöräilyn ytimen, eli kulkupelin ohjaamisen kallistamalla.
Spyderia voisikin luonnehtia maalla kulkevaksi moottorikelkaksi tai vesijetiksi. Ohjausideologia on yllättävän lähellä moottorikelkkaa, sillä kääntyminen vaatii samanlaista veivaamista kuin lumella ajaminen.
Ajaminen vaatii totuttelua, sillä nastarenkaiden raiskaamat urat saavat Spyder vetelemään voimakkaasti puolelta toiselle. Erityisesti alkumetreillä voimakas vetely hirvittää, sillä Spyder on prätkään verrattuna varsin kookas ja painava laite.
Painoa roimat 459 kiloa
Can-Amin mittasuhteet vaativat totuttelua, sillä leveyttä on suunnilleen saman verran kuin mopoautolla. Tämä tarkoittaa sitä, että Spyderillä ei missään nimessä pääse ajamaan yhtä ahtaista väleistä kuin kaksipyöräisellä kulkupelillä.
Painoa puolestaan löytyy mopoautoa enemmän, sillä koeajettu Touring-mallinen Spyder kellottaa vaa’alla 459 kiloa. Sallittu kokonaiskuorma on 224 kiloa, joten kyytiin mahtuu kahden aikuisen lisäksi hyvä määrä tavaraa.
Touring-mallin ideana onkin toimia jonkinlaisena matkamoottoripyörän korvikkeena, sillä tavaratilojen kokonaiskapasiteetti on 155 litraa. Vastaavaan määrään harva kaksipyöräinen pystyy.
Voimaa Rotaxista
Can-Amin voimanlähde on kelkka- ja mänkijäympyröistä tuttu Rotaxin kolmesylinterinen rivimoottori. Spyderin tapauksessa se on 1330-kuutioinen ja tehoa pata tuottaa 115 hevosvoimaa. Vääntöä on 130 Mn:n edestä ja se tarjoillaan jo 5000 kierroksen kohdalla.
Vaihteisto on puoliautomaattinen ja 6-vaihteinen. Laatikko toimii siis niin, että pykälät naputellaan sisään vasemmasta käsikahvasta. Suuremmalle vaihtaminen tapahtuu aina käsin, mutta jarrutettaessa Spyder hoitaa pykälät pienemmälle itseäisesti.
Vaihteita voi toki vaihdella ajossa molempiin suuntiin myös itse ja esimerkiksi ohitustilanteessa pykälää joutuukin heittämään ajoittain pienemmälle.
Spyderista löytyy luonnollisesti myös pakki, sillä painavaa laitetta olisi muuten mahdotonta liikutella. Peruutusvaihteen operointi tapahtuu aina kahdella kädellä, jotta pakkia ei tuikattaisi sisään vahingossa.
Leveä takaläski lyö joutavaa
Voimaa 115 hevosvoimaisessa padassa riittää, sillä tehoonsa nähden kokonaisuus on kevyt. Moottoripyörämäiseen kiihtyvyyteen ei yili 450 kg painava pyörä yllä, mutta märällä asfaltilla teho välittyy tiehen voimakkaana sutimisena.
Spyderi onkin hauskimmillaan juuri kostealla kelillä, sillä takarengas lyö herkästi joutavaa ja ajonvakautus antaa perän luistella maltillisesti. Touring-mallissa ajonvakautus puuttuu peliin sport-mallia ahnaammin.
Kaikesta paistaa se fakta, että Can-Am on Kanadalainen firma. Näin ollen Spyder on varustettu muutamalla kummallisella turvallisuuskikalla, jotka tuntuvat härmäläisestä kuskista vakavalta liioittelulta.
Yksi tällainen on käynnistyksen yhteydessä näyttöön tuleva varoitusteksti, joka patistaa kuskin lukemaan mittariston yläpuolella piilevän ulos vedettävän varoitusläpyskän. Plakaatti tuskin auttaa ehkäisemään yhtään onnettomuutta syntymästä.
Ajaminen vaatii huomion
Onnettomuusriski Spyderilla on toki olemassa, sillä tuote on niin erikoislaatuinen, että sillä ajaminen vaatii jatkuvaa huomiota ajosuoritteeseen. Sillä ajaessa nimitttäin unohtaa helposti mittasuhteet, jotka ovat poikkeukselliset.
Vaikka Can-Am vaikuttaa ketterältä laitteelta, tekee sen leveys kerta toisen jälkeen tepposet. Näin ainakin moottoripyöriin tottuneelle kuskille. Sillä ei missään nimessä mahdu paikoista, joista kaksipyöräisellä mahtuu.
Tarkkuutta vaatii myös levoton luonne matka-ajossa, sillä Spyder soutaa jatkuvasti puolelta toiselle, eikä ajamisen rentous ole ensimmäinen asia, joka mieleen juolahtaa.
Toinen harmittava seikka on pyörän käsittely kaupungissa, sillä sen ohjaaminen vaatii ruista ranteeseen. Samoin päänvaivaa tuottaa peruuttelu, sillä pakin kytkeminen vaatii kahden käden operointia. Mikään kaupunkicruiseri Spyder ei siis ole.
Autoilijalle makea leikkikalu
Kehittämisen varaa löytyy myös hallintalaitteista, sillä erityisesti vilkkukatkaisin ja vakionopeudensäädin ovat tunnottomia. Vilkkujen kohdalla ongelma on poiskytkemisessä, sillä nappia painamalla ei tunne vilkun päältä menoa. Vakkarissa ongelma on päälle kytkennässä.
Prätkämiehenä onkin hankala keksiä mihin käyttöön Spyder on oikeastaan luotu. Autoilijan näkökulmasta se on varmasti erinomaisen makea leikkikalu, jolla pääsee maistamaan prätkäilyn vapauden tunnetta, sillä ajamiseen riittää B-kortti.
Erikoisen luonteensa ansiosta se ei sovellu kaksipyöräisen korvikkeeksi, mutta neljällä pyörällä liikkuville se tarjoaa vaihtoehdon auton ja moottoripyörän välistä.
Yksi asia Spyderin ratissaon kuitenkin varmaa. Spyderkuski erottuu joukosta. Can-Amin lipeussa ohi, päät kääntyvät takuulla ja koeajon aikana useampi kuski nosti peukaloa Spyderin bongatessaan. Huoltoasemallakaan ei tarvitse tankkailla ilman juttuseuraa.
Tuomas Rajala
Kehuja: erikoinen konsepti, hauska leikkikalu, tehokas moottori
Parantamisen varaa: erikoinen konsepti, kankeus kaupunkiajossa, hallintalaitteiden toimnta
