Can-Amin on-road-mallisto kasvoi tänä vuonna kokonaan uudella mallilla. Kolmipyöräinen Ryker noudattaa periaatteeltaan samaa konseptia, kuin jo yli kymmenen vuotta markkinoilla ollut Can-Am Spyder. Järeän kokoinen ja olemukseltaan moottorikelkkamainen Spyder jakoi mielipiteitä silloin ja niin se tekee vielä tänäkin päivänä. Moni prätkäilijä kritisoikin parhaimmillaan yli 400 kiloisen kolmipyöräisen ajotuntumaa ja käsittelyä kankeaksi.
Tässä mielessä uusi Can-Am Ryker esiintyy Spyderin rinnalla lähes pelkästään edukseen. Isoveljensä lailla, myös Ryker rakentuu kolmen pyörän varaan, joista kaksi on edessä rinnakkain ja ainokainen vetävä pyörä takana. Ulkomuoto muistuttaa moottorikelkkaa ja sen ajamiseenkin riittää B-ajokortti. Muuta yhteistä malleilla ei sitten juuri olekaan.
Ryker on Spyderiä reippaasti kevyempi, matalampi, yksinkertaisempi ja ennen kaikkea edullisempi. Uutukaisen hinnat alkavat 9490 eurosta ja kalleimmillaankin jää reilusti alle 13 000 euron. Valmistajansa mukaan Rykerin ideana on tarjota käyttäjälleen mahdollisimman nautinnollinen ajokokemus, mahdollisimman helpolla tavalla.
Tekniikka uitettu monessa liemessä
Rykerista on tarjolla kolme mallia. Perusversiossa on 600-kuutioinen ja 47-heppainen rivikakkonen. Isompi 900-kuutioinen kolmisylinterinen potkii 77 hevosen voimalla, mikä riittää mainiosti vähän vilkkaampaankin etenemiseen. Samoja Rotaxin myllyjä käytetään useammassakin BRP:n moottorikelkassa sekä vesijetissä, joten tutuista ja koetelluista voimanlähteistä on kyse.
Vaihteisto on aina portaaton variaattori, eli pykälien kanssa ei tarvitse pelata muuten kuin suunnan vaihdon yhteydessä. Peruutusvaihde kytketään vasemman jalan kärjellä laitteen kyljestä esiin pistävän ”staagin” avulla. Voima siirtyy takarenkaalle hihnan sijaan kardaanilla, joka pyörii näyttävän yksipuolisen swingin sisällä. Kuivapainoksi ilmoitetaan reilut 280 kiloa ja istuinkorkeuskin on maltilliset 615 milliä, joten laitteen liikuttelu onnistuu melko helposti lihasvoiminkin.
600- ja 900-kuutioisten perusmallien lisäksi ysisatkusta on tarjolla Rally Edition-versio, jollainen koeajoonkin saatiin. Rally eroaa vakiosta mm. säädettävämmän ja hitusen korkeamman jousituksen, karkeampien renkaiden ja monipuolisemman ajomoodivalikon myötä. Maavaraa ei korotuksesta huolimatta ole 112 milliä enempää, joten varsinaiseen maastoajoon ei rallimalliakaan ole tarkoitettu. Supisuomalainen soratie sen sijaan istuu Rally-Rykerin alle paremmin kuin mainiosti.
Muokattava ajoasento, terävä ajettavuus
Rykerin operointi on kaikin puolin tehty melkoisen helpoksi. Rykerissa ei ole lainkaan virta-avainta, vaan samanlainen paikalleen painettava potikka, kuin moottorikelkoissa käytetään. Leveä satula on kaikin puolin mukavan tuntuinen ja ajoasento rennon pysty.
Spesiaali yksityiskohta on ajoasennon helppo muokattavuus eteen- ja taaksepäin liikkuvien ohjaustangon ja jalkatappien avulla. Yksinkertaisuudessaan jalkatappi nostetaan pystyyn, jolloin se on liikuteltavissa kiskoillaan haluttuun asentoon. Ohjaustangossa on nopeasti avattava pikasalpa, joten ajoasentoa voi säätää, vaikka liikennevaloissa seisoessa.
Ensimmäistä kertaa liikkeelle lähtiessä tunnelma on hieman ristiriitainen, varsinkin kun Rykerin puikkoihin hypähti miltei suoraan prätkän selästä. Ajotuntuma on ensimetreiltä lähtien kuin mikroautosta, hommaa vain hallitaan ratin sijaan stongalla. Aivoille joutuu erikseen tolkuttamaan, että se prätkätyylinen vastaohjaus mutkissa kannattaa unohtaa.
Ohjaus on nopea ja Ryker kääntyy todella terävästi hitaissakin nopeuksissa. Aluksi liikehdinnässä ei kroppa meinaa pysyä millään mukana. Vauhdin kasvaessa maantielukemiin jännitys kasvaa entisestään ja Ryker tuntuu koko ajan äkkinäisemmältä.
Urat ja routapatit tuntuvat heiluttavan kolmipyöräistä luvattoman helposti ja tankoa tulee tässä taistelussa puristaneeksi aivan liian lujaa. Huomaan ajavani hartiat täysin lukossa ja menosta on rentous kaukana. Ajosta tulee jäykän kulmikasta. Yritän kuluttaa aikaa ja kerätä alle kilometrejä Rykerin sinänsä mukavassa satulassa.
Ajaminen vaatii totuttelua
Ja siinäpä piileekin koko jutun juoni. Millään puolen tunnin koeajolla ei ainakaan prätkään tottunut motoristi välttämättä pääse Rykerin sielunelämään käsiksi. Vaatii useamman tunnin ajelun, ennen kuin Ryker alkaa istua persauksen alle kunnolla. Terävään liikehdintään alkaa tottumaan ja hartiat sen myötä rentoutumaan. Tuntuma ohjaustankoon ja ajoon paranee kilometri kilometriltä ja kolmipyörän idea alkaa pikkuhiljaa valjeta.
Rykeriä ei pidä pakottaa kääntymään, vaan ohjastaa hyvin kevyellä, mutta määrätietoisella otteella ja antaa laitteen itsensä huolehtia osaltaan kulkusuunnan säilymisestä. Urista ja tien epätasaisuuksista johtuvaa huojuntaa on edelleen, mutta kroppa tottuu liikkeisiin ja alkaa myötäilemään niitä. Lopulta Rykeria uskaltaa painaa mutkiin jo melkoista haipakkaa ja ajoelämys on valmis nautittavaksi.
Kuskin kannattaa roikottaa itseään reippaasti sisäkaarteen puolella, kuin moottorikelkalla ikään. Rykerin säädettävä jousitus KYB HPG-iskareineen on hyvin ajan tasalla ja pitää pyörät tien pinnassa hyvin. Mutkissa kantatessa terävimmät töyssyt saattavat toisinaan pompauttaa sisempää etupyörää ilmaan niin, että ajonvakautuskin ilmoittaa olemassaolostaan, mutta tällöin vauhtia on plakkarissa jo reippaanlaisesti.
Kuivalla asfaltilla etupään pito tuntuu miltei loputtomalta, vaikka vauhtia olisi vähän liikaakin. Takapyörä seuraa mukana loogista ajolinjaa. Rykerin yhdistelmäjarruja operoidaan pelkästään polkimen kautta. Nopeassa ajossa parhaaksi tyyliksi osoittautuu reipas hidastus ennen mutkaa ja sitten tähdätä sopivalle ajolinjalle.
Pito on niin hyvä, että kaasun voi läväyttää taas auki hyvissä ajoin kesken mutkan. Suoran alkaessa myllyssä ja variaattorissa on siten jo täysi hööki päällä.
Märällä kelillä ääritilanteessa etupää alkaa ensin puskemaan, kuitenkin melko rauhallisesti. Tällöin ajonvakautus puuttuu peliin välittömästi ja hidastaa menon jo alkuunsa. Ajonvakautus ja luistonesto ovat iso osa Rykerin identiteettiä. Niiden olemassaolon huomaa jo melko nopeasti kovemmassa ajossa.
Hauskimmillaan soratiellä
Rally Edition-mallista löytyy onneksi neljä eri ajotilaa, joista Sport- ja Rally-moodit ovat huomattavasti sallivampia luiston suhteen. Soratiellä Rally Edition tarjoaakin hupia isolla kädellä. Takapyörä saa sutia vielä reippaassa maantievauhdissa, mikä tekee ajosta syntisen hauskaa.
Ryker merkkaa ajolinjansa maaperään läpi mutkan ja seuraavan suorankin, jos kuski vain niin haluaa. Toki luistoneston ja ajonvakautuksen läsnäolon tuntee jatkuvasti, mutta hyvä kuitenkin, ettei lystinpitoa ole tyystin estetty.
Asfaltilla kiihdyttäessä huomaa melko kaksijakoiseksi muokatun moottorin luonteen. Paikaltaan Ryker pomppaa vauhtiin kuin nappi housuista hallitun sutimisen saattelemana. Moottori kuitenkin hieman puutuu miltei hetimiten ja tuntuu osin jopa laiskalta noin 40 -70 km/h nopeusvälillä. Syinä tähän lienevät ne samat mitkä useimmiten: melurajat, päästöt, turvallisuus tai kaikki nämä yhteensä.
Suunnilleen 70-80 km/h vauhdista Rotax herää kunnolla henkiin ja alkaa kiihtymään toden teolla. Soratiellä ajellessa se todellinen hauska alkaakin juuri tuon nopeuden jälkeen. Niin ikään ohituksiin Rykerillä uskaltaa maantiellä lähteä helposti, rekan rinnalla ei kauaa tarvitse aikaa viettää.
Rauhallisemmassa fiilistelyssäkin Ryker toimii mainiosti, ajoa leimaa ylenpalttinen helppous ja yksinkertaisuus. Helppoa käytettävyyttä on suunnittelupöydällä selvästi mietitty. Esim. Rykerin bensatankissa on korkin sijaan vain kiskoilla sivuun siirtyvä kansi, jonka alla täyttöaukko sijaitsee.
Ohjaustangon etupuolelta löytyy helposti käsillä oleva kannellinen säilytyslaatikko, jossa vaikka varahanskat kulkevat mukana. Ryker on lähtökohtaisesti yksipaikkainen, mutta lisävarusteena on saatavilla matkustajan penkki, joka muuntuu tarvittaessa tavaratelineeksi. Rykerin värimaailma on myöskin laajalti räätälöitävissä oman maun mukaan.
Can-Am Ryker osoittautuu (pienen alkukankeuden jälkeen) erittäin piristäväksi uutuudeksi. Suurin virhe Rykerin puikoissa on yrittää verrata sitä moottoripyörään. Samanlaista tunnelmaa se ei ymmärrettävästi tarjoa. Sen sijaan täysin omanlaistaan hauskaa Rykerilla onkin annettavana roppakaupalla.
Kuten Rykerin mainoksissa esiintyvässä sloganissa sanotaan: ”Ride Like No Other”.
Sami Puskala
Kehuja: Hauskuus, helppokäyttöisyys, persoonallisuus, hinta
Parantamisen varaa: Hieman äkkinäinen ohjaus, moottorin voimantuotto pienillä nopeuksilla.
