Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

  

Can-Am Spyder F3 - Kolmin aina kaunihimpi?

Can-Am Spyder F3 - Kolmin aina kaunihimpi?
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder
  • Can-Am Spyder

Vakaasti kolmella pyörällä asiansa takana seisova laite alkaa olla vakiinnuttanut paikkansa. Nyt on aika malliston laajennukselle.

Mikäs ihme tuo on? Can-Am Spyder herättää edelleen hämmennystä ja katseita ohikulkijoissa. Näin käy, vaikka Spyder on esitelty jo vuonna 2007. Suomen rekisterissä näitä on nyt noin 200 kappaletta.

Jos kolmipyörähärvelin ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia, ehkä pikakatsaus mallistoon auttaa. Siitä voi vähän päätellä, keille tätä peliä tähtäillään.

Tämän hetken uusissa Spydereissä hinnat alkaen -malli on sporttisehko RS, 991-kuutioisella V2-koneella ja alkaen 19 990 euron hintalapulla. Se vaikuttaisi siis olevan malliston ”kiva lelu”. Ostajaa varmaankin erilaiset härvelit kiinnostavat, mutta prätkäkorttia tai -kokemusta ei ole: tuotahan olisi kiva kokeilla.

Toisessa päässä hintahaitaria taas on matkamalli RT. Sillä on ehkä kaikkein selvin paikkansa maailmassa: matkamotoristit, jotka haluavat vakaata ja turvallista kulkua. He saattavat ajaa jatkuvasti kaksi päällä, jolloin kolmipyörä on helpompi. Tai iän myötä raskaan matkapyörän manööveeraus on voinut alkaa tuntua vaikealta. Spyderillä ei tarvitse luopua kypärästä, satulasta eikä tuulen tuiverruksesta.

Tänä keväänä näiden RS:n ja RT:n lisäksi joukkoon on liittynyt uusi tulokasmalli, F3. Nimen kolmonen tulee kolmisylinterisestä 1330-kuutioisesta rivimoottorista. Kone on sama kuin matkamalli RT:ssä, mutta painoa laitteella on yli 70 kiloa vähemmän.

F3 on siis malliston nopein. Hinnaltaan se asettuu muiden mallien välimaastoon. Muodoiltaan F3 on räväkimmän näköinen, mutta sporttisuudesta huolimatta ajoasento on pysty cruising-tyyppinen. Mikäs ihme tämä siis on?

Autoilijan kosketus

Can-Am Spyder F3 - Kolmin aina kaunihimpi?

Monilla moottoripyöräilijöillä ei ole mitään hyvää sanottavaa kolmannesta pyörästä. Siksi tämän koeajon tekijäksi valikoituikin allekirjoittanut, kohtalaisen kokenut autotoimittaja. Kaikenlaisia härveleitä olen ajanut, ja Spyderiäkin lyhyesti vuosia sitten. Mutta moottoripyöräkorttia ei ole tullut ajettua, koska oma ikäluokkani ei sitä enää saanut auton ajokortin kylkiäisenä.

Siksi edustan varsin hyvin kohderyhmää: olen innokas moottorimies, jolle tämä on helpoin tapa päästä kokemaan vapautta. Tai ainakin, jos vapautta tarkoittaa kypärä päässä, tukalan runsas pukeutuminen, pienet tavaratilat ja haarat levällään oleva istuma-asento…

Ennakkoasenteet sikseen. Spyder on helposti lähestyttävä peli. Sen kuin istuu satulaan ja saa lyhyen ohjeistuksen. Tätä ennen on tosin pitänyt hoitaa itselleen kypärä, tukevat kengät (ajosaappaat tai esim. maastokengät), ajotakki ja kunnon hanskat.

Tässä F3-mallissa lisäksi ajoasento säädetään myyjäliikkeessä kuljettajan pituuden ja maun mukaan. Jalkatapit pystyy laittamaan viiteen eri kohtaan ja ohjaustankoja on kolme erilaista.

Manuaalivaihteinen perusmalli vaatii ensimmäisten päivien ajan erityishuomiota, jos ei ole tottunut moottoripyörien vaihteisiin. Vasemmalla jalalla käytettävässä polkimessa vaihteet ovat R-1-N-2-3-4-5-6 ja kytkintä käytetään vasemmalla kädellä puristaen.

Peruutusvaihde kytketään sähköavusteisesti nappia ja vaihdepoljinta yhtäaikaisesti painamalla. Toinen lisä prätkiin nähden on sähköinen käsijarru, joka pitää aina muistaa itse kytkeä päälle ja pois päältä.

Ajon aikana taas moottoripyöräilijöitä kuulemma hämmentää oikean käden etujarrun puuttuminen. Ainoa jarru on oikean jalan poljin, joka vaikuttaa kaikkiin pyöriin. Se onkin sitten tehokas, kun sitä kunnolla survaisee. Kahden etupyörän ratkaisu saa Spyderin pysähtymään lyhyellä matkalla ja todella vakaasti.

Jytisten kadulle

Onhan siinä meininkiä, kun murea kone täräytetään käyntiin jalkojen juuressa. Pakoputki säestää touhua kumeasti. Tästähän isoissa moottoripyörissä pitkälti on kyse, polttomoottorin sykähdyttävyyden juhlimisesta.

Ennen käynnistystä on kuitenkin pitänyt kuitata lukeneensa varoitustekstit. Valmistaja pesee kätensä vastuusta pohjoisamerikkalaiseen tyyliin. Se voisi lisätä jännitystä: nyt olet omillasi. Silti käytännössä hidas käynnistysprosessi vain häiritsee.

Spyder lähtee liikkeelle vakaan tuntuisesti, kun se nuolee tietä kaikilla pyörillään. Pikku röykyt tai töyssyt eivät haittaa. Loivempiin töyssyihin ei välttämättä edes tarvitse hidastaa. Terävämpiä taas pitää varoa, koska keula on tosi matala.

Hitaassa ajossa tyhjäkäynnillä vetäessä ainakin koeajettu F3 vähän nyki ajoittain. Ei siis muuta kuin kaasua. Ykkönen on varsin pitkä vaihde, joten sillä voi hyvin kiihdyttää kunnon taajamanopeuteen. Samalla saa vähän osviittaa äänistä ja voimavaroista. Molempia riittää.

Kaupunkiajossa Spyder ei tunnu olevan täysin kotonaan. Leveyttä on kuin autolla, joten kapeilla kaduilla joutuu olemaan tarkkana. Ympäri kääntelyt kestävät hetken, sillä pakin kytkeminen vie käytännössä pari sekuntia ja kääntöympyrä on iso. Hitaassa vauhdissa ohjaustanko myös tuntuu hieman raskaalta käänneltävältä, vaikka siinä on ohjaustehostin.

Manuaalivaihteinen Spyder ei siis ole paras bulevardikruisailupeli, vaan se tuntuu kaipaavan aktiivista ajamista. Suunta kohti maalaisteitä.

Mutkat haltuun

Ensimmäisen pidemmän maantielenkin alkupuolella tuntui, että Spyder olisi parhaimmillaan suorilla teillä. Mutkat taas tuntuivat vaikeilta. Aluksi oli vaikea saada nättejä ajolinjoja, vaan ne menivät kulmikkaan tuntuisesti.

Kolmipyörää joutuu tosissaan kääntämään mutkiin, koska ohjaaminen ei ole sillä lailla kevyttä kuin autojen rateista. Myöskään kroppaa käyttäen se ei käänny kuin kaksipyöräisissä. Silti ruhoaan on syytä kallistaa mutkiin, mutta ei ohjaamiseksi vaan painopisteen siirtämiseen ja kyydissä pysymiseen.

Rauhallisella kivalla asfalttitiellä 15 km jatkuvaa mutkatietä kannatti. Fiilis parani ja ajo alkoi tuntua oikeasti hauskalta. Vauhti kasvoi ja kypärän sisällä suupielet nousivat ylöspäin. Piti vain muistaa ajaa oikeaoppisesti, eli mennä mutkiin rauhassa sisään. Silloin homma pysyy hallussa ja voi avata kaasun jo aikaisessa vaiheessa mutkan auetessa.

Ohjaamisessa kannattaa oppia työntämään ohjaustankoa käännöksen vastaiselta puolelta. Se on helpompaa kuin yrittää kammeta mutkan puoleista kahvaa itseensä päin. Vaikein tilanne on tiukkeneva mutka, jos vauhtia on liikaa. Silloin on vaikea työntää ulommaista kahvaa äkkiä lisää.

Pitoa kyllä riittää, kun laite on ihan tiessä kiinni ja leveällä olevat etutassut tarraavat kiinni asfalttiin. Renkaat ovat Spyderiin varta vasten kehitetyt.

Jos vauhtia tuli mutkaan liikaa, vempele alkoi puskea. Tällöin ajonvakautus puuttui peliin hidastamalla heti vauhdin pois. Järjestelmää ei saa pois päältä, joten sen kanssa on elettävä. Tämä voi häiritä rämäpäitä, jotka haluaisivat viedä laitetta jatkuvasti äärirajoille.

Pientä sudittelua paikaltaan lähtien voi sentään tehdä. Hassuttelumahdollisuuksia on siis haluttu pitää mukana, mutta vain sen verran kuin on turvallista.

Kiihtyvyyttä riittää niin paljon kuin tavallinen ihminen voi kaivata. Nopeisiin autoihin tottuneelle tosin tämä ei tunnu nopealta samalla lailla. Kiihtyvyys ei paina penkkiin, vaan pitää roikkua henkensä kaupalla ohjaustangossa. Vannoutuneelle automiehelle kiihdytyskokemus ei siis ole pelkästään positiivinen.

Autoihin verrattuna äänet ja tekniikan tuntu sen sijaan ovat mahtavia. Moottori ja vaihteisto ovat niin hyvin läsnä. Vaihteet loksahtavat kivan tuntuisesti paikalleen. Kun vähän ehtii ajaa ja treenautua, tämä manuaalivaihteinen malli tuntuu juuri oikealta Spyderilta. Jos on yhtään tekniikkafiilistelijä, tässä tuntee olevansa itse osa tekniikkaa. Tästä varmasti motoristit juuri tykkäävät moottoripyörissäkin.

On ja ei ole kiva matkapeli

Mutkateillä siis on kivaa, jos ei tavoittele ihan äärirajoja. Kaksipyöräiseen verrattuna ajaminen on rennompaa, kun esimerkiksi kuoppia ei tarvitse pelätä. Spyder kyllä selvittää röykyt, vaikka kuskin selälle se ei tietenkään ole hyväksi.

Maantiellä urat vähän häiritsevät. Spyderin kolme rengasta eivät osu suomalaisiin uriin, joten välillä se vähän hakee suuntaansa. Silti uraherkempiäkin autoja on olemassa, eli tämä ei ole Spyderin suurin maantiekompastuskivi.

F3-mallissa eniten häiritsee hurja ilmavirta. Siihen varmasti nakupyörillä ja customeilla ajaneet ovat tottuneet, mutta he tuskin Spyderiä haluavat. Jos aiemmat kokemukset ovat vaikka katetuista matkapyöristä tai avoautoista, F3:ssa puhuri on paljon pahempi.

Pystyssä custom-asennossa joutuu satasen vauhdissa roikkumaan tosissaan tangossa kiinni. Yhtään kovempaa ei tehnyt mieli ajaa moottoritiellä, joten autoilijat suihkivat iloisesti ohi.

Koeajossa oli lämpimimmillään 15 astetta ja aurinkoista. Näin kun ihmiset käveleskelivät iloisesti ilman takkia. Itselläni F3:n ohjaimissa oli lämmin aluskerrasto, kaulaliina, villapaita ja tuulenpitävä ajotakki, eli vaatetta päällä kuin pikkupakkasessa. Silti tuli vähän kylmä.

Matkamalli RT olisi Spyderin mallistossa siis sekä arkikäyttöön että pitkille matkoille paremmin sopiva. Se on myös tavaratilojen kannalta kätevämpi. Tässä F3:ssa tilaa on keulan alla 24 litraa, juuri ja juuri yhden kypärän verran. RT:ssä taas tavaratilaa on 155 litraa.

Kyytiläisellekin matkamalli olisi kivempi. Tällaisessa selkänojattomassa pelissä kuin F3 tottumaton prätkämatkustaja pelkää varsinkin kiihdytyksiä. Muuten kyytiläinen oli varsin tyytyväinen, sillä jalkatapit ja satula ovat kohtuullisen isoja. Jos molemmat ovat saman mittaisia, matkustaja näkee eteenpäin kuskin yli.

Parasta kolmipyörässä tietysti matkustajalle on se, ettei ajamiseen tarvitse osallistua yhtä paljon kuin kaksipyöräisessä. Myöskään kuskia ei erityisemmin harmita ottaa kyytiläistä Spyderiin. Sen ajo-ominaisuudet eivät rauhallisessa ajossa paljoa matkustajan myötä muutu.

Automaattisesti parempi?

Spyder F3:n luonne muuttuu täysin, jos valitseekin SE6-puoliautomaattivaihteilla varustetun version. Se on leppoisampi kruisailupeli sekä myös vaivattomampi ja siten hauskempi lelu.

Vaikutelmaa korostaa puoliautomaattivaihteiston myötä tuleva S-varustelu. Lelupuolta tuovat värikkäät tyylittelyt, joilla se näyttää selvästi mustaa perusmallia paremmalta. Kruisailupuolta taas korostaa vakionopeussäädin. Silt

  • Can-Am Spyder F3 - Kolmin aina kaunihimpi?
  • Can-Am Spyder F3 - Kolmin aina kaunihimpi?

n luonne-erojen tekijä on vaihteisto.

Kolmen päivän koeajo manuaalivaihteisella Std-versiolla oli saanut autoilijankin jo aika hyvin tottumaan prätkämäiseen vaihteistoon. Se teki ajamisesta jatkuvan suorituksen, jossa itse on tärkeä osa konetta.

Lyhyempi koeajo SE6 S -mallilla olikin sitten leppoisaa ja melkein kuin lasten leikkiä. Puoliautomaatti ei sisällä mitään kahvoja ohjaustangossa eikä vaihdepoljinta. Hallintalaitteet ovat vain kaasukahva, jarrupoljin ja vasemmalla kädellä käytettävä pikkuinen muovinen vaihdevipu: eteenpäin isompi vaihde, taakse pienempi.

Ajaminen niin maantiellä kuin kaupunkiliikenteen keskellä on helppoa kuin heinän teko. Vaihteisto ei anna tehdä vääriä valintoja, joten kaikkea voi kokeilla. Hidastaessa esimerkiksi liikennevaloihin tai risteykseen ei myöskään tarvitse vaihtaa pienemmälle, vaan vaihteisto tarjoilee aina sopivan.

Näin puoliautomaattivaihteista Spyderiä voi ajella vaihtaen ainoastaan kiihdytyksissä isompia pykäliä sisään. Kaasuakaan ei ole ihan pakko keventää, mutta sen tekemällä saa vaihdot sujuvammiksi. Nopeatkin kiihdytykset ovat helppoja tehtäviä.

Pystyvän tuntuinen peli saa elämän tuntumaan astetta vaivattomammalta. Kaikkia vaikeuksia vaihteisto ei kuitenkaan poista, eli tietty kaupunkikankeus on tallella, samoin kovempien vauhtien tuulen tuiverrus.

Tätä SE6 S -mallia voikin parhaiten suositella satunnaisemmalle käyttäjälle, joka haluaa välillä vähän kruisalla ja käydä kesäpäivänä kahvilla. Tässä käytössä on hyvä, jos nauttii Spyderin saamasta huomiosta. Se kerää katseita ja ihmiset saattavat tulla kyselemään.

Jos taas haluaa keskittyä aktiiviseen maanteiden ajeluun, oikea valinta on manuaalimalli. Siinä voi nauttia tekniikan läsnäolosta ja fyysisestä ajamisesta aivan eri intensiteetillä kuin autossa. Moottoripyörään verrattuna taas turvallisuushakuinen ihminen mielellään välttää Spyderillä pyörän kaatumisvaarat. Eikä tarvitse vaivautua ajamaan prätkäkorttia, vaikka taskussa olisikin vain B-kortti. Se riittää. Pienellä harjoittelulla ajamaan vaan!

Raimo Tengvall

Kehuja: kiihtyvyys, vakaus, tehokkaat jarrut, tekniikan läsnäolon fiilis (manuaalimallissa)

Parantamisen varaa: kankeus kaupungissa, huono tuulensuoja kovassa vauhdissa

Can-Am Spyder F3 Std SM6:

Moottori:Nestejäähdytteinen 3-sylinterinen, 1330 cm3 bensiinirivimoottori
Teho:115 hv (86 kW) @ 7250 rpm
Vääntö:130 Nm @ 5000 rpm
Vaihteisto:6-portainen manuaali (SE6-mallissa 6-portainen puoliautomaatti) peruutusvaihteella
Etujarrut:2 x levyjarrut, nelimäntäiset radiaalijarrusatulat, ABS
Takajarru:levyjarru, yksimäntäinen jarrusatula, sähkömekaaninen seisontajarru, ABS
Renkaat (etu&taka):165/55R15 & 225/50R15
Akseliväli:1709 mm
Mitat (pit/lev/kork):2642 / 1497 / 1099 mm
Istuinkorkeus:675 mm
Tavaratila:24,4 l
Paino:386 kg
Hinta:24 440 € (F3 S SE6 -malli 28 094 €)
Raimo Tengvall
Raimo Tengvall on auto- ja veneilytoimittaja, joka nauttii raittiista ilmasta. Oma auto onkin hiuksia sopivasti pörryttävä Smart Roadster. Kauppakassina on Hyundai i10. Unelmissa on hienompiakin kulkuneuvoja, mutta oikeastaan mikä tahansa kulkupeli miellyttää, jos se saa matkan tuntumaan tärkeämmältä kuin määränpään.

Kommentit

Nettimoton käyttäjien antama arvosana

     
4.4 / 5
motomallille Can-Am Spyder
Lue käyttäjäarvostelut tai kirjoita oma »

Myytävät Can-Am Spyder -motot

test
Can-Am Spyder1300cm³, '16
32 531 €
test
Can-Am Spyder1300cm³, '16, 1tkm
24 900 €
test
Can-Am Spyder1300cm³, '16, 6tkm
21 900 €
test
Can-Am Spyder1000cm³, '12, 22tkm
15 990 €
test
Can-Am Spyder1300cm³, '16, 2tkm
24 900 €
test
Can-Am Spyder1000cm³, '09, 30tkm
11 000 €
test
Can-Am Spyder1000cm³, '15, 8tkm
12 900 € (ALV väh.kelp.)
test
Can-Am Spyder1000cm³, '12, 13tkm
11 990 €
Rekkari.fi-palvelusta ajoneuvon tarkat tiedot Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin

Katsotuimmat ilmoitukset

Lisää kohteita »