Yamaha FJR:n suosio matkapyöränä on kestänyt jo reilut 15 vuotta. Se ei ole ihme, sillä vaikka sukupolvi toisensa jälkeen pyörä on uudistunut, on kaikki tapahtunut maltilla. Ja FJR 1300 on edelleen äärimmäisen hieno matkamoottoripyörä.
FJR 1300:n leimaaminen pelkäksi matkapyöräksi on loukkaus sen monikäyttöisyyttä kohtaan. Vaikka se toki on luotu ensisijaisesti pitkille siirtymille, on Yamahan matkamalli melko rautainen kaveri myös sporttisessa mutka-ajossa.
Sporttisena mutkapätkäpyöränä Yamaha on kieltämättä kovan luokan yllätys. Sen ei uskoisi taipuvan mutkiin sporttipyörän ahneudella, sillä ulkoisesti FJR muistuttaa miltei mitä tahansa matkalehmää. Mutta stongaa puristaessa on vain myönnettävä ennakkoasenteen olleen totaalisen väärässä.
Miksi se on niin hyvä sportti?
Se miksi Yamaha on urheilullisessa ajossa niin hyvä, on koeajon edetessä edelleen mysteeri. Se on painava (292 kg), kookas ja pappamaisen näköinen, mutta käskettäessä se yltyy hurjaan vireeseen. Moottorissa on voimaa 146 hevosvoimaa, minkä ansiosta vauhtia kelataan ripeästi. Vääntöä puolestaan piisaa lähes samat lukemat (138 Nm), joten kulkupuoli selittyy sillä.
Motti vääntää hienosti 3000 kierroksen kohdalta alkaen, joten pykälää ei tarvitse vaihdella jatkuvasti. Huippuvääntö tuodaan 7000 kierroksella ja maksimiteho 8000 kierroksen kohdalla, joten punarajalle ei konetta kannata houkutella.
Nelikko on 1300-kuutioinen ja veto on toteutettu kardaanilla. Moottorin käynti ei tunnu ohjaustangossa, eikä ketju kahise. Tehokäyrä on tasainen, eikä Yamahassa ole selkeää tehopiikkiä. Kulutus on kurissa ja 25 litran tankilla pääsee siveästi ajamalla 500 kilsaa.
Upeasti viritetty moottori ei hieman yllättäen ole Yamahan paras osa-alue, vaikka se tekeekin pyörästä erittäin hienon ajettavan. Sitäkin parempi on uusi sähkösäätöinen alusta. Sen voi säätää neljään perusasetukseen lastista riippuen ja tuntumaa voi hienosäätää kolmella portaalla.
Yamahasta on valittavissa pehmeä, normaali tai jäykkä alustakireys ja näiden vaikutus pyörän käytökseen on mieletön. Pehmeimmällä asetuksella se on ilmajousimaisen pehmeä ja mukava. Pyörä niiaa töyssyissä miellyttävästi ja on erityisesti matka-ajossa ja kaupungissa omiaan.
Alustan säädöt vaikuttavat oikeasti
Normaaliasennossa tuntuma on mukavan pehmeä, mutta selvästi jäykempi kuin softilla. Kireimmällä asetuksella FJR:stä puolestaan kuoriutuu lähes supersportmaisen tiukka, mutta silti mukava. Tiukimmalla se muuttuu matkalehmästä kilpailijaksi Hayabusan kaltaisille hypernopeille matkapyörille, vaikka tehossa jäädäänkin jälkeen.
Alustaa säätämällä ajotuntuma muuttuu niin totaalisesti, että vastaavaa ei ole tullut koettua prätkämaailmassa. Useasti alustan säädöt ovat lähinnä kosmeettisia, mutta FJR1300:n kohdalla eron todella huomaa.
Sama pätee moottorikarttaan, jossa on kaksi asentoa: sport ja touring. Ensimmäinen on kiivas ja saa Yamahan hyppäämään kaasusta kuin jänön. Touring-asennolla mennään rauhallisemmin ja kaasunvaste on pehmeä ja viipyilevä.
FJR1300 on ennen kaikkea kuitenkin matkapyörä, jonka selässä tekee mieli nauttia asfalttia pitkiä pätkiä kerrallaan. Kun Yamahan saa kerran vauhtiin, ei tee mieli pysähtyä. Erittäin mukavan matkapyörän istuimessa toivoo jatkuvasti, että tie jatkuisi yli horisontin. Se synnyttää nopeasti luottamuksen, joka ilmenee yhtenäisyytenä pyörän kanssa. Kuulostaa mainosmiehen puheelta, mutta Yamaha vain on niin hyvä.
Perse puutuu äkkiä
Pientä päänvaivaa tuottaa sopivan asetuksen löytäminen sähköisesti säädettävästä pleksistä, jota ei hieman yllättäen saa ”tupakointiasentoon”, jolloin viimaa ei käytännössä synny kuskin ja pleksin väliin. Yläasennossa se jää pyörittämään viimaa kypäränä yläosaan, joten 183 cm kuskin tekee mieli pitää se alhaisimmalla mahdollisella asetuksella.
Toinen haaste on pirullisen leveä penkki, joka saa kintut vaikuttamaan entistäkin lyhyemmiltä. Hieman liian leveä penkki myös puuduttaa perseen yllättävän nopeasti. Onneksi sen korkeutta saa säädettyä, jotta polvikulmaa hiottua paremmaksi.
Yamahan pleksiä, alustaa ja muita toimintoja ohjaillaan vasemman käden kahvasta. Kaikki säädöt tapahtuvat samoista napeista, joten kovin montaa namiskaa ei tarvitse opetella ulkoa. Vakionopeudensäätimelle on omat nappinsa. Toiminta on yksinkertaista ja vakkarin käyttäminen nostaa ajomukavuutta huomattavasti.
Mittaristo tarjoaa laajasti informaatiota, mutta navi sentään pitää edelleen ostaa erikseen. Sille toki löytyy virtapistoke, joten sen kummempiin asennuspuuhiin ei tarvitse ryhtyä ellei itse halua.
Hankala löytää pahaa sanottavaa
Koska kyseessä on matkapyörä, löytyy FJR:ään hyvä valikoima laukkuja. Koeajoversion laukut imaisevat sisäänsä yhden integraalikypärän per puoli, mutta saatavilla on sirompiakin vaihtoehtoja. Kaksi kookkaampaa sivulaukkua eivät juuri menoa hidasta, mutta perän leveyden kanssa kannattaa olla tarkkana.
Yamahan pitkään ikään yltäneestä matkasohvasta on hankala löytää kehittämisen paikkoja. Yksi on toki pleksin tuulensuoja, mutta mikäli kuski haluaa suojautua ajoviimalta täydellisesti, on saatavilla myös korkeampi tuulensuoja. Lisävarusteita on muuten tarjolla Yamaha-logon kera, joten varusteleminen ei ole ongelma.
FJR1300 osoittaa, että matkapyörä voi oikein suunniteltuna tarjota hauskan kaverin myös mutkapätkille. Rouheammasta ulkokuoresta pitävälle se on hieman arkisen näköinen, mutta pehmeä paketti saattaa joskus tarjota kovan sisuksen. Juuri näin on Yamahan kohdalla.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, alusta, monipuolinen matkalehmä, yllättävän ketterä
Parantamisen varaa: pappamainen ulkonäkö
