Yksi asia on moottoripyörämarkkinoilla varmaa. Nimittäin se, että jokainen valmistaja haluaa olla mukana kilpailemassa superpyörien herruudesta. Tänä vuonna tittelistä kisailee BMW:n ja Yamahan lisäksi Ducati 1299 Panigale ja Aprilia RSV4 RR.
Nelikko edustaa supersport-maailman ehdotonta eliittiä ja kaikki yltävät maagisen 200 hevosvoiman rajapyykin tuntumaan tai hieman yli. Nelikon ainoa kaksisylinterinen on Ducati, mutta muuten superpyörien moottorit toteutetaan nelisylinterisinä.
Neljä erinomaisen ja tehokkaan supersportin nipusta erottuu kaksikko, joista toinen on Japanista ja toinen Saksasta. R1 ja S1000RR edustavat saman genren kahta äärilaitaa, mutta ovat samaan aikaan nelikon toimivimmat pyörät. Siksi onkin luonnollista marssittaa viivalle Yamaha ja BMW.
R1:n pitkä historia
R1 on Yamahan klassikkomalli, joka on keikkunut superpyörämarkkinoiden kärjen tuntumassa ilmestymisestään saakka. Ensimmäinen R1-malli ilmestyi vuonna 1998 ja se haastoi aikansa rouheimman superpyörän – Honda CBR 900 RR:n.
Yamaha R1 oli aikanaan hurja superpyörä, sillä sen 1000-kuutioinen moottori tuotti tasan 150 hevosvoiman tehon ja painoa oli vaivaiset 177 kg. Malli on uudistunut historiansa aikana useita kertoja ja viimeisin kehitysversio tuli markkinoille tänä vuonna.
S1000RR puolestaan omaa lyhyemmän historian, sillä Baijerilainen supersport tuotiin kuluttajamarkkinoille vasta vuonna 2010. Jo ensimmäinen kehitysversio näytti kilpailijoilleen varislinnun sukupuolielimet, sillä 193 hevosvoimainen ja 1000-kuutioinen moottori yhdistettynä erinomaiseen alustaan ja jarruvarustukseen tekivät siitä todella ripeän pyörän.
BMW jatkaa kehitystyötään
Vaikka S1000RR saavutti nopeasti luokan kärkikahinoihin, ei BMW kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen pyörän kehityksen suhteen. Muutaman vuoden ikäinen malli on ehtinyt uudistua jo kahteen kertaan. Viimeisin kehitysversio muistuttaa ulkoisesti kahta edellistä, mutta tekniikan suhteen harppauksia on otettu reippaasti.
Heti alkumetreillä on todettava, että vertailun tarkoituksena on antaa selkeä näkemys pyörien potentiaalista aktiiviharrastajien näkökulmasta. Supersport-pyörien käyttö kisakuskin alla kun antaa melko toisenlaisen kuvan pyörien luonteesta ja ominaisuuksista. Silloin kun kierrosajoista hiotaan pois kymmenyksiä, on homma kaikkea muuta kuin vakiopyörällä radan kiertämistä.
Nettimotolle tarjoutui mahdollisuus testata pyöriä viidellä kotimaisella moottoriradalla kolmen testikuljettajan toimesta. Reippaat 500 km rata-ajoa ja pari sataa ilometriä katuajoa antavat kattavan kuvan siitä mitkä ovat pyörien vahvuudet. Heikkouksia näistä kahdesta huipputuotteesta on erittäin hankala löytää.
Samanlaisia, mutta niin erilaisia
BMW ja Yamaha ovat periaatteessa melko samankaltaisia pyöriä. Molemmissa on noin 200 hevosvoimainen nelisylinterinen moottori ja painoa nesteet sisällä noin 200 kiloa. Yamahan moottori on toteutettu crossplane-kampiakselilla, jossa on tavanomaisesta poikkeava sytytysjärjestys.
Yhtäläisyyksiä löytyy myös jousituksesta, sillä alustat ovat molemmissa semi-aktiivisia. Lisäksi molemmista pyöristä löytyy kaarre-ABS ja kehittynyt luistonestojärjestelmä. Sekä R1 että S1000RR on ladattu täyteen elektroniikkaa ja avustimia, jotka tekevät ajamisesta turvallisempaa ja helpompaa.
Lukuisista samankaltaisuuksista huolimatta heti alkumetreillä käy selväksi, että Yamaha ja BMW ovat keskenään kuin yö ja päivä. BMW on helppo, pehmeä ja looginen. Yamaha taas raaka, terävä ja haastava.
Yksi suurimmista eroavaisuuksista on tehontunteessa. BMW vääntää tasaisesti alakierroksilta punarajalla, mutta Yamahan tehoreservi pääsee valloilleen toden teolla vasta 8000 kierroksen jälkeen. Tuon lukeman jälkeen R1:n käyntiääni muuttuu olennaisesti ja crossplane-moottorin raivo pääsee valloilleen.
Alarekisterissä R1:n väännössä on paljon toivomisen varaa. Liikkeelle lähdöissä pyörä halajaa runsaasti kierroksia, sillä moottori tuntuu lähes tukehtuvan jollei kuski käännä tuppia riittävästi.
Yläkierroksilla Yamaha R1 on puolestaan kuin ilmestyskirjan peto. Voimantunne on jotain mitä vapaasti hengittävässä moottorissa harvoin tapaa. R1 keulii pelkästä kaasusta nelosvaihteelle saakka, mistä käy selväksi, että voimaa tästä kevyestä superpyörästä ei uuvu.
Voimaa niin että hirvittää
Yamaha on niitä harvoja superpyöriä, jolla ajaminen tuntuu alkuun jopa hieman pelottavalta. Yläkierroksilla moottori tuntuu niin järisyttävän voimakkaalta, että vastaavaa kokee harvoin vakiopyörien kohdalla.
R1:n moottori on suora nelikko, mutta se crossplane-tekniikan ansiosta käyntiääni muistuttaa enemmän V-moottoria. Valmistajan mukaan epäkeskeinen 270° – 180° – 90° – 180° -sytytysjärjestys tuottaa laajan ja kautta linjan tehokkaan vääntöalueen.
Vääntöalueen laajuus on ainakin vakiopyörän kohdalla mainosmiehen puhetta, sillä Yamaha ei pärjää vääntöalueen laajuudessa ja tasaisuudessa BMW:lle.
Rajua voimantuottoa suitsitaan luistonestolla ja keulimisen hallinnalla, joita ilman pyörä saattaisi olla melko levoton kumppani radalla. Jokaista osa-aluetta voi säätää haluamalleen tasolle Android-puhelimella, koska Yamaha on halunnut tehdä elektroniikasta mahdollisimman helposti säädettävän.
Mutta eipä BMW:täkään voi syyttää voiman uupumisesta. BMW:n voimantuotto vain on kovin erilaista kuin Yamahassa. Ruutia riittää millä tahansa kierrosluvulla, eikä selkeää tehopiikkiä ole havaittavissa. Periaatteessa moottori tuntuu säyseämmältä, mutta voimaa Baijerilaisesta löytyy saman verran kuin japanilaisesta kilpailijasta.
S1000RR vaatii sekin tangossa roikkumista, sillä Yamahan tavoin sekin venyttää ranteita kovemmissa kiihdytyksissä. Tuntuma korostuu entisestään tarkasti toimivalla shifterillä, jonka avulla kiihtyvyys on rajua.
BMW:ssä on kilpakumppaninsa tavoin sutimisen- ja keulimisen rajoittimet, jotka pelaavat myös sen kohdalla moitteetta. S1000RR tuntuu kuitenkin huomattavasti rauhallisemmalta ja helpommalta hallita ja viedä.
Maailman helpoin supersport
Ajamisen helppous on juuri se, mikä tekee BMW:stä niin erinomaisen moottoripyörän. Sen vieminen on niin kadulla kuin radalla on erittäin luontevaa ja luottamus pyörää kohtaan syntyy huomattavasti nopeammin kuin Yamahan kohdalla. BMW:llä kymmenen rivakkaa kierrosta eivät juuri tunnu kropassa.
S1000RR on kadulla mukava, vaikka kaikki sen suunnittelussa viittaakin mahdollisimman rivakkaan ratakierrokseen. Ajoasento on vahvasti eteen nojaava, mutta kohtuullisen leveä stonga tekee ajoasennosta rennon. Mikään matkapyörä BMW ei luonnollisesti ole, sillä polvikulma on tiivis ja kate kapea.
Yamahan kohdalla mukavuustilanne on heikompi. Uuden polven R1 on pyörä, joka väsyttää kokemattoman kuskin nopeasti. Ilmiöön törmää sekä kadulla että radalla. Vaikka R1 tuntuu äärimmäisen kevyeltä ja ketterältä, saa se kuskin hapoille muutaman ratakierroksen aikana.
R1 vaatii käskijältään paljon, sillä ainakin harrastajan näpeissä meno on hieman kulmikasta. Sen kanssa joutuu jatkuvasti olemaan skarppina, sillä pienikin herpaantuminen tarkoittaa ajovirhettä ja hitaampaa aikaa. Yamaha kääntyy montaa muuta pyörää tiukemmin ja siksi se vaatii totuttelua.
Yamahan ohjaimissa huomaa monta kertaa ajavansa suoraan kohti mutkaa, sillä pyörä kääntyy todella terävästi. Toisaalta sillä voi helposti muuttaa ajolinjaa mutkan keskellä, johon elektroniikka antaa myös mahdollisuuden.
Alkuun R1:n leveä satula tekee ajoasennon muuttamisesta hankalaa, mutta ajomäärän lisääntyessä sen kanssa pääsee paremmin sinuiksi. Kapeampi jakkara sopisi todennäköisesti useamman kuskin ajotapaan paremmin.
Jarrut markkinoiden huippua
Jarruvarustukseltaan molemmat ovat markkinoiden huippua. Molemmissa on moitteetta toimiva ABS-järjestelmä ja jarrukomponentit ovat BMW:n kohdalla Brembon valmistamia. Yamahan satulat ovat puolestaan Nissinin valmistamat. Molemmat ovat radiaaliset ja nelimäntäiset ja tehoa löytyy rutkasti, eivätkä jarrut osoita uupumisen merkkejä ainakaan harrastajan alla.
BMW on monessa suhteessa Yamahaa pehmeämpi ja käyttäjäystävällisempi. Yksi näistä asioista on quickshifter, joka BMW:n tapauksessa toimii kuin ajatus. Se tekee ajamisesta mukavaa sekä radalla että kadulla.
S1000RR:n etu suhteessa R1:een piilee myös siinä, että shifteri toimii myös alaspäin vaihdettaessa. Vaihdeavustimen molempiin suuntiin toimimisen edut huomaa vasta siinä vaiheessa kun sitä pääsee kokeilemaan tositoimissa. Sen ansiosta mutkiin tultaessa saa keskittyä ajolinjan hakemiseen kytkimen hämmentämisen sijaan.
Kumpi on parempi?
Kumpi sitten on markkinoiden paras tuhatkuutioinen supersport? Mikäli tilannetta tarkastellaan rataa harrastusmielessä ajavan kuskin näkökulmasta, tarjoaa BMW tarjoaa ostajalleen äärimmäisen hienostuneen, nopean ja helppokäyttöisen superpyörän. Yamaha puolestaan radalla viihtyvän herhiläisen, joka ei juuri katuajoa halaja.
Ulkonäöltään Yamaha vie pelin ennakkoluulottomalla suunnittelullaan. R1 on supersport, joka varmasti erottuu massasta, sillä upea peräkate ja persoonallinen etukate tekevät pyörästä hyvällä tavalla erikoisen.
Hinnoittelu menee puolestaan BMW:n eduksi, sillä hintaeroa perusvarusteltujen mallien välillä on n. 2600€. Ero ei ole suuri, mutta tuolla erotuksella BMW:hen voi raksia lisäherkkuja varustekatalogista.
Testasimme molemmat pyörät Nettimoton kolmen testikuljettajan voimin kotimaisilla moottoriradoilla ja tuomio pyörien herruudesta oli yksimielinen. Kaikkien kuskien mielestä pidemmän korren veti BMW S1000RR. Erityiskiitosta tuli helposta ajettavuudesta ja loogisesta käytöksestä kaikissa tilanteissa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Yamaha olisi piiruakaan huonompi vaihtoehto, mutta rataa harrastusmielessä ajavan näkökulmasta uuden polven R1:n koko potentiaali jää valitettavasti saavuttamatta. Mutta silloin kun ratakierroksesta hiotaan pois sekunnin kymmenyksiä, saattaa tilanne olla toinen.
Tuomas Rajala
