Alastoman R 1200 R:n voi laskea ainakin ulkonäkönsä perusteella ns. peruspyörä-kategoriaan kuuluvaksi. Iso ja tehokas moottori sekä asialliset ajo-ominaisuudet yhdistettynä simppeliin ulkomuotoon on konsepti, jonka viehätys ei näivety käytännössä koskaan.
Toinen käsite, joka myöskään ei ajan hampaasta kärsi, on BMW:n kaksisylinterisen bokserikoneen ja kardaanivedon muodostama pyhääkin pyhempi liitto. Voimalinja on ollut BMW:lle tunnusomainen jo lähes sadan vuoden ajan ja sen nykyversion ominaisuudet peittoavat monet kilpailijat mennen tullen.
Saman moottori-voimansiirtoyhdistelmän ympärille on leivottu montakin BMW-mallia. Näistä ehkä maineikkaimpana Adventure-malli GS, jossa moottorin uusin versio viitisen vuotta sitten esiteltiin. Neliventtiilinen ja vesijäähdytteinen 1200-kuutioinen bokseri-twini tuottaa tehoa 125 hevosvoimaa ja vääntää 125 Newtonin verran.
Mainitun GS:n lisäksi samaa moottoria käyttää matkamalli RT, nyt koeajettu nakupyörä R, sekä sen katettu ja hieman sporttisempi versio RS. Myös moottorin vanhempi ilmajäähdytteinen versio on edelleen käytössä BMW:n ”Heritage”-mallistossa, joka käsittää yhteensä viisi erilaista R nine T-mallia.
Näihin hyvin retrohenkisiin pyöriin vanhempi moottoriversio istuu kuin nakutettu, mutta käyttöominaisuuksiltaan se ei uudempaan malliin kuitenkaan vertaudu.
Peruspyörä vain ulkonäöltään
R-malli on siis olemukseltaan mahdollisimman lähellä peruspyörää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se voisi samalla olla hyvinkin monipuolinen ja moneen menoon soveltuva. Tuttuun Bemarin tapaan Myös R:ään on tarjolla rutkasti erilaisia lisävarusteita, jolla sen voi varustella mieleisekseen.
Tosin perusvarusteissaan R onkin melko ”spartalainen”, mutta aniharvassa taitavat olla BMW:n ostajat, jotka pyöränsä karvalakkina ottaa. Ehkä se tärkein lisävaruste, mikä Bemariin suorastaan kuuluu, on sähköisesti säätyvä alusta, eli Dynamic ESA. Systeemi mahdollistaa monipuolisen jousituksen ja iskunvaimennuksen säädön napin painalluksella.
Toinen huomion arvoinen varuste on DTC-luistonesto ja sen myötä ajotilamoodit, jolloin moottorin käytöstä voidaan muokata halutun kaltaiseksi. Koeajetusta pyörästä nämä molemmat varusteet löytyivät ja lisäksi mukaan oli laitettu vakionopeudensäädin, vaihdeavustin sekä pienikokoinen, mutta matka-ajoa selvästi mukavoittava pleksi.
Käsiteltävyys yllättää
Koeajopuitteet olivat muutenkin tällä kertaa poikkeuksellisen mielekkäät. Testi suoritettiin Itävallan Alppien syheröisillä vuoristoteillä, joissa pyörän kuin pyörän ominaisuuksista saa nopeasti muodostettua melkoisen hyvän kuvan. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy BMW:n erittäin helppoon käsiteltävyyteen hitaissa nopeuksissa.
Vaikka pyörä on kohtuullisen kookas, on sen pyörittely ruuhkassa sekä ahtaissa paikoissa kevyen ja tasapainoisen tuntuista. Tästä kiitos lankeaa bokserimoottorin mahdollistamalle alhaiselle painopisteelle, sekä matalalle vakiosatulalle, josta lyhyempikin kuljettaja saa jalat tukevasti maahan. Miinuspuolena matalasta satulasta seuraa väistämättä melko tiukka polvikulma, joka varsinkin pidempiä kuskeja saattaa kismittää. Lisävarustelistalta toki löytyy useampiakin penkkivaihtoehtoja, mutta se vaatii tietysti lisää rahallista panostusta.
Luonteikas moottori
Avarammalle tielle siirtyessä tasapainoinen meininki jatkuu ja ajon helppous hymyilyttää. Moottori ei häiritsevässä määrin värise millään kierrosluvulla, vaikka sen käynnin kyllä aistii muutenkin kuin äänen perusteella. Mikään silkinpehmeä ompelukone Bemarin bokseri ei ole, vaan luonnetta löytyy monellakin tasolla. Turhan hiljaiseksi viritetty äänenvaimennin vain ei luonteen mukaista ääntä juuri tarjoa, mutta tähänkin löytyy lisävarustehyllystä lääke.
Alppien serpentiinimutkissa R:llä kanttailu on hupia parhaimmillaan. Moottorin vääntö linkoaa pyörän vauhtiin kävelyvauhdilla ajettavista mutkista jopa kakkosvaihteella, eikä muita vaihteita periaatteessa tarvitsisi lyhyillä suoran pätkillä edes käyttää. Huvittelu mielessä vaihteita tulee kuitenkin poljettua shifterin avustuksella reippaanlaisesti.
Lyhyillä suorilla vaihteen ehtii kelaamaan juuri ja juuri kolmoselle saakka, ennen tiukkaa jarrutusta. Tällöin vaihdekin tulee poljettua tehokkaamman moottorijarrun kaipuussa ykköselle, jonka jälkeen R loikkaa raivokkaasti seuraavalle suoralle kevyen keulan noston saattelemana.
Karkeuttakin löytyy
Bokserimoottorin yhteydessä BMW:n vaihdeavustin ei toimi yhtä hienostuneesti kuin rivimoottoreiden kanssa. Esimerkiksi S 1000 R:ssä shifterin toiminta on pehmeää kierrosluvusta tai vaihtosuunnasta riippumatta. R:ssä vaihdepoljin vaatii määrätietoista käyttöä ja siltikin vaihdot ovat varsinkin osakaasulla nykiviä.
Samasta syystä alaspäin vaihtaessa käyttää mieluusti kytkintä, vaikka se ei periaatteessa olisikaan tarpeen. Kovassa kiihdytyksessä täyskaasuvaihdot sen sijaan onnistuvat mallikkaasti kevyen paukauksen säestyksellä.
Kovalla vauhdilla ajettavissa pitkissä kaarteissa R käyttäytyy erittäin johdonmukaisesti, kunhan jousitusta ja ajomoodia säätää sporttisemmaksi. Pehmeimmällä asetuksella jousitus tuntuu ”lelluvalta” kovemmassa ajossa. Jousituksen säätöjen eron huomaa selvästi, joten niitä tulee myös käytettyä. Vaikka R on peruskäytökseltään vakaa ja tukevan tuntuinen, kääntyy se herkästi ja pakottamatta tiukkoihinkin mutkiin.
Pyörän paiskominen puolelta toiselle kovassa vauhdissa onnistuu ongelmitta. Kymmenien kilometrien pituisilla mutkateillä R:än käytökseen ehtii ihastumaan korviaan myöten. Ison pyörän kevyt käsiteltävyys valloittaa ja moottori on toiminnaltaan suorastaan jumalainen. 125-heppainen kone repii tarvittaessa voimalla tai vääntää herrasmiesmäisen sivistyneesti.
Erinomainen matkajuhta
Onnistuneen ja erittäin viihdyttävän mutkatieosuuden jälkeen siirrytään suoremmille baanoille, jossa R osoittaa olevansa miltei yhtä kotonaan kuin mutkateilläkin.
Alppiteillä tuli matkan aikana vastaan useampiakin ”Ärriä” täysissä matkavarustuksissa. Alastomuudestaan huolimatta se suojaa kuljettajaansa sääoloilta yllättävän hyvin. Pyörässä istutaan ikään kuin sen ”sisällä”, eikä päällä, joten tuulikin ohittaa kuljettajan hieman paremmin.
Pienikokoinen pleksi ohjaa myös ilmavirtaa yllättävän hyvin, joten kaikkiaan R:n kuskilla on pidemmälläkin siivulla varsin kelvolliset oltavat. Toki jos vauhdin nostaa reippaasti meikäläisten moottoritievauhtien yläpuolelle, alkaa tuulikin jo riepotella rajummin.
Pitkällä matkalla matala satula alkaa kuitenkin aiheuttaa jalkojen ja myös käsien puutumista. Hieman korkeammalla satulalla polvikulma jäisi loivemmaksi ja tällöin myös ohjaustanko olisi käsiin nähden matalammalla. Satulan valintaan kannattaakin käyttää aikaa R:ää ostaessa.
BMW:n mittaristossa ainoastaan nopeusmittari on viisarinäyttöinen, kaikki muu informaatio on koottu erilliselle näytölle. Näytön ulkoasu on jossain määrin muokattavissa, mutta tiedon määrästä johtuen se on melkoisen sekava. Tarvittavan tiedon poimiminen vaatii ainakin aluksi ylimääräistä huomiota, ajan kanssa asiaan kuitenkin tottunee.
BMW R 1200 R osoittautuu paljon monipuolisemmaksi pyöräksi, kuin mitä sen herraskainen ulkomuoto antaa ymmärtää. Pienellä lisävarustelulla siitä saa käypäisen pyörän miltei minne tahansa. Se on yhtä kotonaan leppoisassa matkailuajossa, kuin aggressiivisemmassa mutkatie huimailussakin. Ulkonäön puolesta se kelpaa niin nuoremmalle motoristille, kuin varttuneemmallekin konkarille.
BMW R 1200 R maksaa 18 500 euroa, mikä ei ole vähän, mutta ei nyt mahdotonkaan. Tietysti ns. ”pakolliset” lisävarusteet nostavat hintaa vielä jonkin verran, mutta toisaalta niiden avulla pyörän saa personoitua juuri haluamakseen. Niin tai näin, vastinetta rahalle R 1200 R antaa takuuvarmasti.
Sami Puskala
Kehuja: moottori, käsiteltävyys, monipuolisuus
Parantamisen varaa: hieman karkea shifteri, sekava näyttöruutu
