Moottorikelkkailu kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta ja vauhdikas laji houkuttelee enenevässä määrin myös nuorempia ikäluokkia. Lailliset harjoitusmahdollisuudet alaikäisille ovat kuitenkin melko rajalliset, ainakin eteläisessä osassa maatamme. Lain mukaan moottorikelkkailuun vaaditaan vähintään 15 vuoden ikä ja jos ajo suuntautuu pelkän maastoajon sijaan myös virallisille kelkkareiteille, täytyy plakkariin haalia vielä ajoon oikeuttava T-ajokortti.
Suljetulla alueella tilanne on toinen ja ajoharjoittelu sallittua myös nuoremmille kuskeille. Täysikokoisen kelkan luovuttaminen sammuttimen kokoiselle pikkunaskalille on kuitenkin melkoisen riskialtista, ellei peräti järjetöntä puuhaa, oli alue suljettu tai ei. Onneksi kelkkavalmistajilta löytyy mallistostaan laitteita myös pienempien kelkkailijoiden tarpeisiin.
Mönkijä- ja kelkkavalmistaja BRP:n mallirivistössä vaihtoehtoja on useampiakin, millä harrastuksen voi aloittaa. Nuorison käyttöön tarkoitettuja laitteita löytyy sekä Lynxiltä että Ski-Doolta paria eri kokoa, 120-kuutioinen ensikelkka sekä 200-kuutioinen, vähän jo kokeneemmalle kuskille tarkoitettu peli.
Tuttuun tapaan molempien merkkien kelkat perustuvat samaan BRP:n perustekniikkaan. Ulkomuodoltaankin laitteet noudattavat suunnilleen samaa linjaa. Erot tulevat esiin pääosin värityksessä, eli on lähinnä makuasia, kumpi merkki viehättää enemmän. Koeajoon saatiin keltainen Ski-Doo MXZ 120 sekä punainen Lynx Rave 200.
Yksinkertainen ja helppo ensikelkka
Ski-Doo MXZ 120 on tarkoitettu ihan ensimmäiseksi harjoituskelkaksi, jolla harrastukseen saa turvallisen ensikosketuksen. Valmistajan mukaan malli on tarkoitettu noin 6–8-vuotiaalle lapselle, mutta testin perusteella sen uskaltaa ainakin valvotuissa olosuhteissa luovuttaa melko huoletta vähän nuoremmallekin hurjapäälle.
123-kuutioinen nelitahtimoottori käynnistyy kylmänäkin kevyesti narusta vetäisemällä, kunhan muistaa ensin tarjota kaasarille pientä ryyppyä. Käytökseltään kone on hyvin rauhallinen ja kaasun liiallista aukeamista voi rajoittaa säätöruuvin avulla, jolloin pikkukelkan saa kulkemaan tarvittaessa vaikka vain kävelyvauhtia.
Ilman rajoitustakin 120-kuutioisen huippunopeus jää alle 15 km/h, joten potentiaalisen karkulaisen saavuttaa helposti vähän reippaammalla hölkällä. Isojen kelkkojen tapaan vakiovarustukseen kuuluu narulla kuskiin kiinnitettävä hätäkatkaisija eli ”tappokytkin”, mikä sammuttaa moottorin, mikäli kisakuskin alku päättää loikata kyydistä kesken hurjastelun.
Niin ikään vakiovarusteena on myös kahvanlämmittimet, joilla ajolapaset pysyvät kuivina ja lämpöisinä kylmemmälläkin kelillä. Telaston jousituksessa löytyy esijännityksen säätö ja jousitusmatkaa on tarjolla noin 20 senttiä. Kantavuus riittää oikein hyvin vielä 8-vuotiaan alla, mutta vauhtia alkaa laitteeseen kaipaamaan iän karttuessa varmasti lisää.
Lynx Rave 200 vähän isommalle kuskille
Nuoren kelkkailijan akuuttiin vauhdinnälkään lääkkeen tarjoaa pykälää isompi 200-kuutioinen malli. Lynx Rave 200 antaa vähän esimakua isosta kelkasta ja ominaisuudet riittävät reippaasti pikkuveljeään pidemmälle. Kokoa koneella on tarkalleen 192 kuutioita ja polttoaineen syötöstä huolehtii kaasutin. Näin ollen pieni ryypytys on paikallaan kylmää konetta startatessa, joka tapahtuu avaimesta.
Pieni 1-pyttyinen nelari hörähtää käyntiin helposti ja käyntiääni on paljon terhakkaampi kuin 120:ssä. Kone vastaa kaasuvivun liikkeisiin terävämmin ja tuntuma on jo hieman lähempänä isoa kelkkaa. Kokoa laitteella on sen verran, että vielä yli 150-senttinen kuski pystyy ajamaan sillä ongelmitta. Telaston jousitusmatkaksi ilmoitetaan sama n. 20 senttiä mikä pienemmässäkin mallissa.
Jousituksesta löytyy esijännityksen säätö ja kantavuutta niin, että aikuinenkin pystyy laitetta testailemaan. Rave 200 kestää mainiosti pientä hyppelyäkin ilman jousituksen pohjaamista ja ajoon saa helposti tekemisen meininkiä. Moottoritehoa ei ilmoiteta, mutta vauhtia Rave kelaa kovemmalla pinnalla ajaessa parhaimmillaan lähemmäs 50 km/h, minkä nuori kelkkailijan alku voi jo kokea milteipä vauhdin hurmaksi.
Kevyt ja ketterä kakssatanen
Raven kuivapainoksi ilmoitetaan alle 100 kiloa, mikä tekee ajosta kohtuullisen tukevaa, mutta käsittely on kuitenkin kevyttä pienemmällekin kuskille. Kuten 120-mallissa, myös 200:ssa kahvojen ja kaasuvivun lämmitys on vakiovaruste, joten ajomukavuus on kohdallaan kylmällä kelillä.
Testikuskina toiminut 12-vuotias stuntmiehen alku oli silmin nähden tyytyväinen Raven kulkuhaluihin. Ominaisuudet riittävät mainiosti täysipainoiseen ajoharjoitteluun ja jopa pieneen kikkailuunkin. Kelkan käyttö ja käsittely on erittäin helppo omaksua, vaikka kokemusta lajista ei entuudestaan paljoa olisikaan.
Pienestä koostaan huolimatta kyseessä ei ole lelu, vaan ihan oikea moottorikelkka, joka antaa hyvät eväät mukaan isoihin kelkkoihin siirtyessä. Jonkinmoisena kynnyksenä pikkukelkan hankinnassa voi pitää niiden hintaa, mikä muodostuu melko kovaksi. Pienempi 120-kuutioinen lähtee kaupasta 5000 € hinnalla ja isompi 200-malli kustantaa 6650 €.
Toisaalta jos hintaa peilaa siihen isoon kelkkakuumeeseen, joka valtaa itsensä perheen pään lähes joka syksy ja kuinka kalliiksi se lopulta tuleekaan, ei pikkukelkka useampivuotisena sijoituksena tunnukaan enää niin kalliilta, varsinkaan jos käyttäjiä on jonossa useampia. Hinnastaan huolimatta nuorisokelkat toimivat erinomaisen hyvin juuri siinä mihin ne on tarkoitettukin, eli turvallisena astinlautana isompien kelkkojen maailmaan.
Sami Puskala
