CL 500 Scrambler kasvattaa Hondan jo entisestään laajaa 500-kuutioisten ja A2-ajokorttiluokkaan sellaisenaan istuvien pyörien mallistoa. Samaan 500-kuutioiseen kaksisylinteriseen tekniikkaan perustuvat myös nakumalli CB 500 Hornet, custom-henkinen Rebel 500, Supersport CBR 500R sekä uusi crossover-katumaasturi NX 500. Hondan A2-mallistossa Scrambler erottuu edukseen hyvin retroisalla ja näyttävällä olemuksellaan.
Hondan ulkomuoto onkin kuin retro-scramblerin rakentelun oppikirjasta. Pyöreämuotoinen tankki, litteä ja maltillisesti muotoiltu satula sekä ylös vedetty äänenvaimennin ovat yksityiskohtia, joihin huomio kiinnittyy ensimmäisenä. Tyyliin sopiva pyöreä ajovalo on toteutettu nykyaikaisesti led-tekniikalla ja mittaristona toimii niin ikään pyöreä lcd-näyttö, josta selviää lähinnä se olennaisin tieto, mitä ajossa tarvitaan.
Etuteleskooppeja suojaa asiaan kuuluvasti mustat haitarikumit ja takajousitus on toteutettu stereotyyliin, eli tuplavaimentimilla. Perinteisesti Scrambler-pyörillä on tavattu piipahdella toisinaan myös asfaltin ulkopuolella ja sitä silmällä pitäen Honda tarjoaa jousto-ominaisuuksia himpun verran tavallista katumallista pyörää enemmän.
Edessä jousitusmatkaa löytyy 150 mm, takaa 145 mm ja maavaraa kertyy 155 millin verran. Etupampuissa ei säätöjä ole, mutta takavaimentimissa esijännitys on säädettävissä viiden pykälän verran. Scramblerin ensiasennusrenkaaksi on valittu Dunlop Trailmax Mixtour, mikä toimii kestopäällysteen lisäksi kohtuullisesti myös soratiellä. Kevyessä maastoajossa etenemistä helpottaa myös hivenen normaalia suurempi 19” etupyörä, takarenkaan ollessa tavanomaisempi 17-tuumainen.
Pelkistetty ja tyylikäs Scrambler
Kuten aitoon Scrambler-henkeen kuuluukin, on Honda CL 500 kaikkinensa hyvin pelkistetty prätkä. Yksinkertaisuus on aina valttia myös aloittelevan kuskin pyörässä ja sellaiseksi Scrambler pääasiassa on tarkoitettukin. Tehojensa puolesta (46 hv/34 kW) Honda solahtaa sellaisenaan A2-ajokorttiluokkaan ilman ylimääräisiä tehorajoituksia.
Rajoittamattomana oikeantehoisen laitteen valinta ensipyöräksi on perusteltua sikäli, että sen moottori toimii juuri niin, kuin on alun perin suunniteltukin. Lähtökohtaisesti ohjelmallisesti tai muilla keinoin tehorajoitettu moottori on toiminnaltaan aina kompromissi, eikä niin ollen käytökseltään lähelläkään ihanteellista, olkoonkin että teholukemat ovat samat molemmissa.
Käytössä Hondan 500-kuutioinen rivikakkonen on erittäin nöyrä ja joustava palvelija. Sitkeyttä löytyy pannun koko huomioiden mukavasti jo heti alakierroksilla ja toisaalta se myös kiertää pirteästi. Tehopiikkejä kierrosalueelta ei löydy, vaan teho kasvaa kierrosten mukaan tasaisesti. Tarvittaessa kone venyy loputtoman tuntuisesti, mutta lisää voimaa ihan ylimmiltä kierroksilta ei enää löydy. Häiritseviä tai puuduttavia värinöitä ei juurikaan esiinny millään kierroksilla.
Scramblerin mittaristossa ei kierroslukunäyttöä ole, joten oikea vetoalue löytyy perstuntuman ja kuuloaistin perusteella. Parhaan tehon kone luovuttaa 8500 kierroksella ja vääntöhuippu löytyy (43 Nm) 6000 kierroksen kieppeiltä. Katumalleja hieman lyhyemmät vaihteiston välitykset siivittävät Scramblerin vauhtiin ripeästi, ja sujuvatoimista vaihteistoa on helppo pykältää. Luistotoiminnon sisältävä kytkin on käytössä tunnokas ja kahva on erittäin kevyttoiminen.
Helppo jokapaikanhöylä
Scrambler on erittäin helppokäyttöinen muiltakin osin kuin pelkän tekniikkansa puolesta. Painoa pyörällä on tankattuna varsin maltilliset 192 kiloa ja istuinkorkeudenkin ollessa vain 790 milliä, on käsittely ongelmatonta kokemattomallekin. Stonga on satulaan suhteutettuna melko korkealla, josta saa tarvittaessa hyvän vipuvarren. Ajoasento on rennon pysty ja myös jalkatapeilta seisten ajaminen onnistuu ainakin vähän lyhyemmältä kuskilta mainiosti, jos tilanne sellaista vaatii.
Soratiellä Honda Scrambler on kuin kotonaan. Kevyt pyörä taittuu ongelmitta haluttuun suuntaan ja on helppo vietävä liukkaalla irtosorallakin. Luistonestoa Hondassa ei ole, tosin tässä teholuokassa sitä harvemmin tulee kaivanneeksikaan. Mikäli takapyörän luisuttelu soralla on lähellä sydäntä, vaatii se hieman enemmän kikkailua kuin isommilla koneilla tyypillisesti. Vääntöä 500-kuutioisessa twinissä ei ihan pienen kylän lailla ole, joten kierrokset on syytä pitää visusti ylärekisterissä. Reippailla kierroksilla ja kevyttä kytkinkahvaa pienesti lipsuttelemalla sudittelu onnistuu aika lailla helposti.
Soratietä kummempaan maastoon Scrambleria ei kannata kuitenkaan viedä. Jousituksen ominaisuudet riittävät vielä kohtuullisen hyväpintaisella hiekkatiellä, mutta isompien monttujen ilmaantuessa vauhtia on syytä himmailla keulan alkaessa lyömään näpeille melko terävästi. Pohjapanssarin puute hillitsee osaltaan ainakin kovin kivikkoisille poluille menoa. Kunhan vauhdin pitää edes jossain määrin järkevissä lukemissa, alustan rahkeet riittävät kuitenkin mainiosti sorallakin.
Yllätyksetön ja looginen ajokäytös
Asfaltilla Scrambler toimii niin ikään vaivattomasti. Suorilla meno on leppoisaa ja jousitus mukavan puoleinen. Niin kuin nakupyörissä yleensäkin, myös Scramblerissa ajoasennon avonaisuus toimii hyvänä nopeudenrajoittimena maantiellä. Marssivauhti asettuu kuin itsestään noin satasen tuntumaan, eikä nopeutta huvita mukavuuden kustannuksella nostaa juurikaan sen yläpuolelle. Kaarteissa käytös on neutraalia ja helposti ennakoitavaa.
Mutkiin Honda lähtee kääntymään herkästi ilman pakottamista ja pitää ajolinjan haluttuna. Vauhdin kasvaessa reippaammaksi jousituksen pehmeys alkaa ennen pitkää rajoittamaan yltiöpäistä kaarrehuimistelua, mutta käytös säilyy silti johdonmukaisena. Mihinkään varsinaiseen urheiluajoon Scrambleria ei tietysti ole edes tarkoitettu, mutta syheröisemmällä mutkatiellä ei isommille sporttipyörille tasoitusta tarvitse juuri antaa aktiivisemmassakaan ajossa.
Hondan keveys ja äärimmäisen helppo ajettavuus siivittävät sen tarvittaessa hyvinkin kiivaaseen menoon, jos kuski niin vain haluaa. Parhaimmillaan se on kuitenkin rauhallisemmassa ja leppoisaan nautiskeluun keskittyvässä ajossa.
Lisävarusteilla monipuolisemmaksi
Honda CL 500 Scrambler osoittautuu varsin monipuoliseksi yleispyöräksi. Tarjolla on kolme lisävarustepakettia, (Adventure Pack, Travel Pack ja Style Pack) joilla Scrambleria voi muokkailla tarpeiden mukaan, vaikka reissuajoon sopivammaksi. 400–500-kuutioset pyörät tuntuvat kasvattavan suosiotaan vuosi vuodelta ja yhä useammalla valmistajalla on tarjota koko ajan enemmän vaihtoehtoja A2-teholuokkaan.
Jos kiikarissa on nimenomaan Scrambler-henkinen nakupyörä, alkaa niissäkin löytymään valinnanvaraa ihan mukavasti. Tulevalle kesälle markkinoille saadaan kokonaan uusia, Hondan tapaan alle kymppitonnin hintaisia malleja, kuten esim. Triumphin Speed 400 ja Scrambler 400 X. Totaalisen päivityksen on saanut myös Husqvarna Svartpilen 401 ja vaihtoehdoksi Hondalle voitaneen laskea myös Fantic Caballero 500.
Honda CL 500 Scramblerin vahvuudeksi voi suoralta kädeltä laskea sen, että se on Honda. Toisaalta, jos Scrambler-pyörältään odottaa rosoista ja karkeaa, enemmän kuskiaan haastavaa käytöstä, voi Hondan tasaisen varma ja yllätyksetön toimivuus tuntua hieman arkiselta. Helppona jokapäiväisenä käyttöpyöränä ja satunnaisessa soran pöllyttelyssä CL 500 Scrambler toimii joka tapauksessa erinomaisen hyvin. Lisäksi se näyttää pirun hyvältä.
Sami Puskala
Kehuja: Kevyt ja helppo käsiteltävyys, monipuolisuus, ulkonäkö, joustava moottori
Parantamisen varaa: Kierroslukumittarin puute
