Punainen trellis-putkirunko, putkirakenteinen takahaarukka, ylös sojottavat Akrapovicin tuplavaimentimet ja oikealla kyljellä miltei vaakatasossa oleva monojousi hallitsevat uuden Indianin olemusta. Kokonaisuuden kruunaa jykevä USD-keula, Brembon radiaalijarrut sekä kisamainen Race-Replica-väritys.
Indian FTR 1200 S on karski ilmestys heti ensi näkemältä. Omintakeinen sporttisuus huokuu pyörän joka solusta, eikä sen esikuvasta jää epäselvyyttä.
FTR 1200 pohjautuu niin idealtaan kuin ulkomuodoltaankin vuonna 2016 esiteltyyn ja kisoissa voittoisaksi osoittautuneeseen Indian FTR 750 flat track-kilpuriin. Vuotta myöhemmin Indian toi Eicmassa nähtäville 1200-kuutioisen FTR Scout custom-konseptimallin, joka herätti välitöntä kiinnostusta kanssamotoristeissa. Tänä vuonna markkinoille sitten saatiin se lopullinen tuotantomalli FTR 1200, joka ilahduttavan vähän eroaa aiemmin esitellystä Scout-konseptista.
Olemukseltaan FTR 1200 on tyylipuhdas flat trackeri, jossa sekoittuu onnistuneesti montaakin eri tyyliä ja jopa pyörämallia. FTR:lle on vaikea keksiä suoranaista kilpailijaa, tai lokeroa mihin asettua. Yhdeksi kilpailijaksi voi kuitenkin nimetä mm. BMW:n R nineT:n, josta löytyy eri variaatioita roadsterista scrambleriin ja urbaanista endurosta retrohenkiseen TT-pyörään.
Jollain tasolla FTR:ssä yhdistyy nämä kaikki tyylisuunnat ja vielä vähän päällekin. Yhtymäkohtia löytää myös Ducati Diaveliin tai KTM Super Dukeen, niin tyylillisesti kuin tunnelmankin puolesta. Aiemmin lähinnä custompyöristään tunnettu perinnemerkki Indian on FTR:n myötä avannut pelin aivan uusille markkinoille, eikä lainkaan hullummalla tavalla, täytyy sanoa.
Yksi markkinoiden parhaista twineistä
Tekniikaltaan FTR pohjautuu 1200 kuutioiseen Scoutiin, jonka moottori on moneen otteeseen todettu erittäin pystyväksi paketiksi. Omassakin muistissa on vahvana ne hetket, kun Scoutin sarvissa äityi leikittelemään ajatuksella, kuinka monenlaisiin pyöriin sen joustava ja tehokas V2 sopisikaan.
Kelvollisuudestaan huolimatta voimanlähdettä on FTR:ä varten paranneltu entisestään. Mm. puristuksia on nostettu ja iskutilavuutta on kasvatettu 1133- kuutiosta 1203 -kuutioon. Viritysten jälkeen pannu luovuttaa käyttöön 123 hevosvoimaa 117 Nm:n väännöllä.
FTR mallisto käsittää kolme eri versiota, jotka moottoreiltaan ovat kaikki samoja. Perusmalli on hinnaltaan 18 990 euroa ja S-malli pari tuhatlappusta enemmän. Perusversiossa jousitus ja mittaristo ovat yksinkertaisempia, eikä juurikaan sähköisiä lisukkeita. S-mallissa jousitus on täysin säädettävissä ja mukana on tietysti enemmän elektroniikkaa.
Mittaristo on TFT-tyyppinen värillinen kosketusnäyttö, jonka kautta voi valikoida kolmen ajomoodin välillä. Näytön ulkoasua voi vaihtaa kahden tyylin välillä ja sen ohjailu onnistuu myös ohjaustangon nappuloiden avulla. Katkaisimien ergonomia on hyvällä tolalla ja valikoiden selaaminen helppoa ajon aikanakin.
Esikuvakseen ehostettu
Koeajopyörä oli malliston lippulaiva eli S-mallista tuunattu ”Race-Replica”, jolloin äänenvaimennuksesta vastaa Akrapovicin tekeleet. Lisäksi pyörän väritys on nimensä mukainen. Hintalisää S-malliin verrattuna tulee kohtuulliset 500 euroa, joten maahantuojaltakin ennustetaan Race-Replicasta kaikkein suosituinta mallia.
Indian FTR on miehekäs pyörä paitsi ulkonäöltään, myös ajotuntumaltaan. Selkään istuessa huomaa melko korkean satulan (840mm) sekä leveän stongan, josta härkää on hyvä lähteä taltuttamaan. Ajoasento on ryhdikäs, toki sporttisuuden nimissä hieman eteenpäin nojaava. Ohjaustanko on satulaan nähden melko korkealla, joten ainakin lyhyempi kuski pystyy ohjastamaan Indiania vaikka tapeilla seisten.
Napin painallus herättää tonnikakssatasen henkiin, ja FTR jää hörisemään tyhjäkäynnille jopa yllättävän rauhallisesti. Akran vaimentimista huolimatta melu on sivistynyttä tyhjäkäynnillä ja matalammilla kierroksilla. Naapurisovun kannalta hyvä asia. Kytkin on kevytkäyttöinen ja vaihteet napsahtavat päälle ilman kommervenkkejä.
FTR painaa tankattuna noin 230 kiloa, eli höyhensarjaan se ei kuulu. Paino kuitenkin häviää melkoisen hyvin, kun pelin saa liikkeelle. Verrattain pieni 13 litrainen tankki on sijoitettu miltei satulan alle mikä osaltaan madaltaa painopistettä.
Terävä mutta tunnokas kone
Kolmesta ajomoodista käytössä on standard, mutta kaasunvaste on siltikin melko terävä. Terävyydestä huolimatta tuntuma ei ole levoton. Sade-asetus leikkaa terän lisäksi myös tehoa, joten sen käyttö on perusteltua tosiaankin vain liukkaalla pinnalla. Kiivaampaa mutka-ajoa avittaa kallistuskulman tunnistava luistonesto, mikä näin voimakkaassa pyörässä on vallan tarpeellinen ominaisuus.
Vaihteisto on välitetty melko lyhyeksi, joka lisää ärhäkkyyden tunnetta. Keula tuntuu kevenevän vähänkään reippaammassa kaasun avauksessa välittömästi, mikä taas nostaa suupieliä korvia kohti samassa suhteessa. Hetkisen totuttelun jälkeen vaihdan Sport-moodille, jolloin myllyn luonne pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Täyskaasukiihdytys FTR:llä on sanalla sanoen päräyttävä kokemus.
Kaasun avauksessa voimantuotto on välitön ja vaihteita saa kelata ylöspäin tiiviiseen tahtiin. Moottori kiertää halukkaasti 9000 tonnissa odottavaa punarajaa kohti ja Akrapovicin pöntöt antavat twinin ulvoa niin kuin sen kuuluukin.
Ensimmäinen ajatus on, että FTR:n teholukemat on ilmoitettu vahvasti alakanttiin. Pannu tuntuu ajossa selvästi luvattua tehokkaammalta. Voimaa riittää vielä kuutosvaihteellakin roppakaupalla. Todellisuudessa teholukemat pitänevät jotakuinkin paikkansa.
Suvereeni voiman tunne syntyy sopivien välitysten ja ensiluokkaisen joustavasti toimivan moottorin saumattomana yhteistyönä. Indianin V2:n käytös hakee luokassaan vertaistaan. Kaasun voi kääntää täysin auki kuutosvaihteella taajamanopeuksissa koneen sitä yhtään protestoimatta. Pannu vetää katkotta ja miltei värinöittä noin 2000 kierroksesta alkaen ja kerää halukkaasti kierroksia aina rajoittajalle asti.
Voimaa on tarjolla paljon koko kierrosrekisterissä, sitä ei missään tilanteessa tule kaivanneeksi lisää. FTR:n puikoissa alkaa helposti lapsettamaan. Kaasua tulee pumpanneeksi hupailumielellä tuon tuosta ja joka kerta moottorin välittömästä vastauksesta innostuu kuin piltti ikään. Valtaisan voimantunteen lisäksi koneesta löytyy juuri sitä luonnetta, mitä tällainen pyörä tarvitseekin.
Mutkassa miehekkäät otteet tarpeeseen
Pitkänkin suoran jälkeen eteen tulee lopulta aina mutka. Kun niin käy, on ilahduttavaa huomata, että FTR toimii silloinkin mallikkaasti, kuitenkin tietyt ehdot huomioiden. Paino, pitkä akseliväli, sekä loivan puoleinen keulakulma pitävät huolen, että sporttipyörän ketteryyttä FTR:ltä on turha odottaa.
Loivassa kääntelyssä Indian tottelee herkästi, mutta jyrkempiin kurveihin sitä pitää painaa hyvin määrätietoisesti. Kunhan pyörän saa kallistettua oikealle ajolinjalle, se myös pitää sen vakaasti. Kun homman juonen oppii, pystyy Indianilla tarvittaessa nöyryyttämään huomattavasti ketterämpiäkin pyöriä naurettavan helposti.
Brembon radiaalit antavat hyvän vasteen jarrukahvan painallukselle. Kiivaammassakin ajossa pari sormea kahvalla riittää mainiosti. FTR:n rengastus poikkeaa kooltaan normi katupyöristä. Edessä rinkula on kooltaan 19 tuumaa ja takana 18 tuumaa. Ensiasennusrenkaana Indianissa pyörii hieman karkeamman pinnan omaava Dunlop DT3-R.
Rengas toimii kohtuuhyvin myös asfaltilla. Tosin koeajopyörän takakumi oli koko lailla ehtoo puolella, mikä tietysti myös vaikutti kääntymistuntemuksiin. Kaikkiaan Indian kääntyilee lopulta sujuvasti, kunhan sitä muistaa käskyttää asiaan kuuluvasti.
Jousitus on perussäädöissään melko jämäkkä, mikä on asfalttikurvailussa pelkkää mannaa. Soratiehupailuun FTR luonnollisestikin taipuu oikein hyvin, joustomatkaa löytyy 150 milliä niin edestä kuin takaakin. Montulle asti raskasta pyörää ei kannata viedä, mutta hiekkatien kuopat ylittyvät lennossa, ainakin jos jousitusta napsuttelee muutamaa pykälää pehmeämmälle.
Oikeastaan ainoa mieleen tuleva miinus kohdistuu hieman liian pieneen tankkiin, joka patistaa ainakin raskaampaa kaasua käyttävän nautiskelijan bensapumpulle jo alle 200 kilometrin kohdalla. Toisaalta eipä FTR mikään matkajuhta olekaan, vaan yksinomaan elämästä nautiskelevan hedonistin päiväuni.
Sami Puskala
Kehuja: Moottorin voima ja joustavuus, miehekäs ajettavuus, ulkonäkö
Parantamisen varaa: Tankin koko
