Ensimmäinen Indian Chief näki päivänvalon jo vuonna 1921, josta tuli viime vuonna kuluneeksi tasan sata vuotta. Näin ollen Indian päätti kunnioittaa alkuperäistä mallia esittelemällä täysin uuden Chiefin, täysin uusilla parametreillä. Aiemmin Chiefin valtikkaa kantaneet mallit ovat hiljattain poistuneet valikoimasta tehden tilaa tuoreelle tulokkaalle.
Entinen alumiinirunko on vaihtunut täysin uuteen, aiempaa kompaktimpaan teräsputkirunkoon, jonka ympärille uusi päällikkö suurine sydämineen rakentuu. Iso Thunder Stroke niminen sydän on sentään tuttua ja turvallista perua aiemmistakin Indianin malleista, joka ominaisuuksiltaan sopii Chiefiin kuin nenä päähän. Kokoa V2-koneella on amerikkalaisittain 116 kuutiotuumaa ja meikäläisittäin 1890 kuutiosenttiä. Moottori on paitsi kaunis katsella, myös ulkomitoiltaan melkoinen järkäle ja hallitsee vahvasti Chiefin ulkoista olemusta.
Painoa Chiefillä on 304 kilosta 335 kiloon mallista ja varustelusta riippuen. Malleja Chiefistä on tarjolla kolme. Perusversio on Chief Dark Horse, jossa on vanteet ovat alumiinia, edessä 19-tuumainen ja takana 16 tuumaa. Chief Bobber Dark Horse on nimensä mukaisesti ”bobbermaisempi” leveine 16-tuumaisine pinnavanteineen, ohjaustanko on korkeampi mini-ape-hanger ja jalkatapit on viety edemmäksi.
Super Chief Limited on porukan vauraimmin varusteltu versio. Mukana on irrotettava tuulilasi, jalkatappien tilalla astinlaudat, nahkaiset sivulaukut sekä penkki ja jalkatapit myös matkustajalle. Mallien hinnat asettuvat 24 399 € ja 28 099 € väliin.
Herättää huomiota missä liikkuukaan
Vantaan Bikeworldistä koeajoon saatiin tumman vihreä Bobber Dark Horse, jonka simppeli ja pelkistetty ulkonäkö ilman ylimääräisiä krumeluureja tekee Bobberista varsin raggarihenkisen prätkän. 16-tuumainen eturengas on peräti 130 milliä leveä, joten keula on hyvin jämerän oloinen. Koeajopyörä oli varusteiltaan täysin vakio, mutta lyhyt ja kliini takalokari sekä korkea ohjaustanko tekevät siitä jo valmiiksi rakennellun näköisen. Kilpiteline on istutettu renkaan viereen vasemmalle puolelle ja oikeaa puolta hallitsevat massiiviset päällekkäiset pakoputket.
Mittaristo on koottu tyylikkääseen 4-tuumaiseen pyöreään kosketusnäyttöön, joka ulkomuodoltaan sopii Chiefiin täydellisesti. Hienon ulkonäön lisäksi näyttö tarjoaa mittavan määrän tietoa ja vieläpä selkolukuisessa muodossa. Näytön ulkoasu on muokattavissa ja sisältää myös puhelimen bluetooth-liitettävyyden. Mittaristoa voi ohjata kosketusnäytön lisäksi myös ohjaustangon painikkeista, mikä ajon aikana on sujuvampaa.
Chiefissä on avaimeton käynnistys, joten riittää kun koukut ovat taskun pohjalla. Kertapainallus käynnistysnappulasta ja startti pyörittää Thunder Stroken käyntiin. 116-kuutioinen järkäle jää tyhjäkäynnille lotkottamaan ja voimantunne on vahvasti läsnä heti alkuunsa. Samalla kun vedän kypärää päähän, tulee joku ohikulkeva kanssamotoristi esittämään kysymyksen: ”Onks toi vakio?”. Samaan kysymykseen sai koeajon aikana vastata useammankin kerran. Chief Bobberin olemus herättää huomiota ja kiinnostusta missä ikinä liikkuukaan.
Painoa Bobber-versiolla on 315 kiloa, mutta vain 662 mm korkuisen satulan ansiosta sen käsittely on helppoa. Korkea stonga antaa mainion vipuvarren, kun Chiefin nostaa jalalta pystyyn. Omalle, sulka kypärän laella noin 170 senttiselle varrelleni Bobberin mittasuhteet tuntuvat aluksi äärimmäisiltä. Matalalle satulalle istuuduttua jalat riittävät eteen viedyille jalkatapeille just eikä melkein ja ohjaustankoa havitellessa asento on kuin pituushyppääjällä nousukiidossa. Paino on vahvasti takamuksen varassa, mikä herättää epäluuloja hanurin kestävyyden suhteen pidemmässä ajossa.
Vääntöä julma määrä
Napakka polkaisu vaihdepolkimesta ja ykkösvaihde kytkeytyy asianmukaisen kolahduksen säestyksellä. Liikkeellelähtöön riittää pelkkä kytkimen nosto ja juureva vääntö kiskoo Chiefin kuminauhamaisesti vauhtiin. Vääntöä on tarjolla parhaimmillaan 162 Nm, mikä todella tuntuu. Tehoa Chiefille ei ilmoiteta mutta kaikkiaan paukkua on tällaiseen pyörään taatusti riittävästi.
Chiefin massa katoaa melko lailla heti kun pyörän saa liikkeelle. Matala painopiste avittaa käsittelyä oleellisesti, samoin kuin tukeva ja hyvän tuntuman antava kytkin. Kone vetää railakkaasti heti tyhjäkäynnin yläpuolelta, eli reilusta 1000 kierroksesta ylöspäin. Kierrosalueen punaraja alkaa 5000 kierroksesta, mutta sinne asti Thunder Strokea on turha huudattaa, muuten kuin hupimielellä. Parhaimmillaan veto on n. 3000 kierroksen molemmin puolin, jossa huippuvääntökin ilmenee.
Vaihteisto on porrastettu sopivasti, kuutosvaihteen ollessa kuitenkin melko pitkä. Loikkarimaisuudesta huolimatta kutonen jaksaa vetää jo lähes taajamanopeudesta, eli vaihteita ei tarvitse juurikaan ylimääräisiä selailla, jos niin ei tahdo. Pitkä välitys tietysti syö jonkin verran voimantunnetta, joten ripeämpiin repäisyihin kannattaa sujuvasta laatikosta polkaista pykälää tai paria pienempi vaihde silmään.
Ei liene yllätys, että lähes litran kokoiset sylinterit aiheuttavat työnteossa olleessaan jonkin verran tutinoita. Kuskin paikalla todellakin huomaa, että nyt ei ajeta Singeriä, vaan moottoripyörää. Värähtelyt eivät kuitenkaan ole ärsyttävällä lailla teräviä, vaan päinvastoin luovat asiaankuuluvaa tunnelmaa. Ajomoodeja on tarjolla kolme, joista parhaiten normiajoon sopii Standard.
Tällöin ison koneen kaasunvaste on melko pehmeä, mutta reagointi terävöityy kaasukapulaa enemmän avatessa. Touring-moodissa vaste pehmenee reippaasti ja tuntuu turhankin uneliaalta. Se soveltuukin parhaiten liukkaammille pinnoille. Sport-asetus taas tuntuu alkuun jopa liian terävältä. Moottori vastaa oikean käden toiveisiin välittömästi, tarjoten takapyörälle kuritusta jo heti pintakaasulla. Terävyyteen kuitenkin tottuu nopeasti ja sähäkkyydestä oppii ottamaan ilon irti.
Mukavampi kuin miltä näyttää
Yllättävän nopeasti myös avonaiseen ajoasentoon alkaa tottua, eikä se tunnu läheskään niin äärimmäiseltä kuin omat ennakkoluulot antoivat ymmärtää. Pitkän päälle asento on melkeinpä mukava. Vastoin odotuksia, korkealla olevat kädet eivät juurikaan väsy ja persaus kestää mainion satulan ansiosta pitkiäkin siirtymiä puutumatta. Ainoastaan terävissä töyssyissä iskut johtuvat suoraan takalistoon, kun jaloilla ei pysty istuntoa juuri keventämään.
Matka-ajoa helpottaa merkittävästi vakiovarusteinen tasanopeussäädin, jolloin ajoasennon muutoksiakin on helpompi toteuttaa. Mutkatiellä iso pyörä tarvitsee kuskiltaan jämäkän otteen, ainakin jos vauhtia aikoo pitää yllä reippaammin. Kurviin taittaessa Chief kääntyy haluttuun suuntaan melko helposti, mutta suunnan pitäminen vaatii määrätietoisia otteita ja jonkin verran myös voimaa.
Syynä tähän on pitkä akseliväli, leveä eturengas ja tietysti myös se, ettei Chiefiä ole edes tarkoitettu mihinkään mutkanopeuksien rikkomiseen. Kallistuksen rajat ilmenevät kuuluvasti, kun jalkatapit raapaisevat maahan, mutta kunhan oikeat ajoniksit oppii, voi Chiefillä pitää mutkatiellä hyvinkin hauskaa.
Kaiken kaikkiaan uusi Indian Chief eri versioineen on onnistunut yhdistelmä retrohenkisyyttä ja nykyaikaista muskelipyörää tehden ansaittua kunniaa sille ihan ensimmäiselle Chiefille.
Sami Puskala
Kehuja: Ulkonäkö, moottorin vääntö, tunnelma, varustelu.
Parantamisen varaa: Turhan pieni bensatankki.
Comments