Taustaa…
Firebladen taustaa on selvitetty koeajoraporteissa jo kahdesti, legendasta lienee turha vielä kertaalleen kovin paljon löpistä. Bladen nimen tuntee jokainen, legendaarisempaa mallinimeä lienee turha hakea. Koeajo on sikäli kuitenkin perusteltavissa, ettei koeajettu Fireblade koskaan kopiota kohtaa.
Kylmät tyypit…
Gixerin etuvalo, takahäkki R1:stä, putki Ducatista… Hondaa löytyy alustasta ja moottorista, muuten pyörä on varsinainen sekasikiö. Ulkonäkö on raju, räävitön ja raaka. Taannoin Ducati Monsterin koeajon yhteydessä tuli vedettyä aasinsilta Bol d’Orin 80-luvun rähinäpyöriin. Sporttipyörillä vedettiin kunnon mällejä, seurauksena otettiin pirstaloituneet katteet pois ja tuppi nurin taas. Vaikka monet uudet pyörät itseään rähinäpyöriksi tituleeraavatkin, voi fighteriksi ylpeydellä kutsua itseään vain sellainen pyörä, jolle ei kaksoisolentoa löydy.
Pienehkö marginaaliryhmä on tehnyt tästä ”fighteroinnista” taidetta. Toinen toistaan rajummat luomukset viittaavat kintaalla sille, onko rakennusvaiheessa käytetty E-hyväksyttyjä komponentteja vai ei. Äärimmilleen viety hyökkäävä katu-uskottavuus valtaa jalansijaa fightereiden keskuudessa, hätäisimmissä luomuksissa penkin paikalla on nahan ja pehmusteiden kohdalla harjapeltiä… Monia fightereita, kuten myös tätä Bladea leimaa se, että ne hyvin harvoin ovat ns. valmiita. Kevään koittaessa baanalle ja talvella taas talliin näpräämään. Koeajetun yksilön specsejä en lähde tässä erittelemään. Kuten sanottu, tärkeintä on, ettei toista samanlaista tule vastaan. Ulkonäkö on osin rujo, varsinkin keulan osalta. Tätä ei ole syytä kirjata moitteeksi, pääseepä uusi omistaja muokkaamaan ilmeen mieleisekseen.
Liikkeelle…
Kuten näissä pyörissä kuuluukin, on ajoasento Fat bar –stongan myötä pystyn ja harteikkaan oloinen. Tuhto viettää kunnolla eteenpäin, ”mittaristo” koostuu toistaiseksi tulitikkurasian kokoisesta digimittarista ja tankin etureunaan liitetystä varoitusvalomötikästä. Löytyypä tangosta vielä ohjuslaukaisimen näköinen kytkinkin flektin manuaalikäyttöä varten. Jos vaikka joku erehtyisi urakalla kumittamaan…
Pata on kuten alussa totesin Hondan orkkis, ja hyvä niin. Käynti on nättiä, vaimennin ärjyy juuri kuten fighterissa pitääkin. Penkissä takarenkaalta on mitattu pitkälti yli 120 kaakkia, mitenkään liian ylävireinen mylly ei kuitenkaan ole. Kierrosalueen laajuuteen nähden vääntöä on hyvin. Sietääkin olla, fighterin tulee vastata kahvan liikkeisiin riippumatta siitä, millä sykkeellä kampura koneessa pyörii. Aluksi eteenpäin viettävä satula vieroksuttaa, tuntuu siltä, että hanurissa pitäisi olla suurempi kitkakerroin.
Moottoritiesiirtymällä ajoasento on ok, lievä etukeno kompensoi ilmavirtaa eikä kahvoissa tarvitse roikkua. Mikään mukavuuden riemuvoitto ei ole kyseessä kuten ei näissä pyörissä kuulukaan olla. Potkua on edelleen täysin riittävästi, tarkempaa analyysia hankaloittaa kierroslukumittarin puuttuminen. Toisaalta nyt joutuu tukeutumaan silkkoihin tuntemuksiin, ja niiden mukaan mylly tuottaa papua näppärästi kautta linjan. Ylhäällä tehoa on paljon, MIG-sliparin ärjyntä lisää paukun tunnetta entisestään.
Puolisen tuntia Bladen alla oli totutusti hyvää mutkapätkää. Meno maistui. Ison sportin alusta yhdistettynä leveään stongaan ja ryhdikkääseen asentoon saa aikaan sen, että fighteri tuntuu taittuvan mutkaan pelkästään katsetta kääntämällä. Ohjaus ja alusta eivät ole yliherkkiä, lujempaakin mutkassa ajettaessa meno on vakaata. Bladessa on perinteisesti hyvät pysäyttimet, mikäli ne ovat kunnossa. Ajetun yksilön jarruteho riittää kelle hyvänsä mutta tuntumaa ja toimivuutta heikentävät hiukan soikeat levyt. Toki ne toimivat, itse laittaisin uusimislistalle. Laajoissa heitoissa tuli iskettyä kristallit aika voimalla tankin takaosaan, sitä oppi nopeasti varomaan…
Fighterin rajuus kasvattaa sarvet päähän – kaikissa tilanteissa pyörällä tulee ajettua turhan rivakasti, irtiotot kuuluvat asiaan vaikkapa silkan auditiivisen kliimaksin tavoittelemisen takia. Espanjalaiset ovat kehittäneet tunteelle hyvän termin – Bladessa ”cojones” ei lopu kesken.
Mitä jäi käteen?
Suurin osa motoristeista viettää aikaa pyöränsä seurassa talvisinkin vähän putsaten ja kiillottaen. Fighter-porukka on kuitenkin asia erikseen. Parannuksia haetaan jatkuvasti, peukalon on syytä majailla jossain muualla kuin keskellä käpälää. Itsestäni tähän hommaan ei olisi ja tavallaan nolottaisi ajella jonkun muun rakentamalla pyörällä tietäen, ettei itse olisi kyennyt likimainkaan samanlaiseen luomukseen. Homman hohto on kuitenkin helposti ymmärrettävissä.
Jos tätä Bladea miettii pelkkänä pyöränä, on ilmeistä, että se soveltuu myös arkiseen käyttöön. Henkilökohtainen perstuntumani vaatii hiukan enemmän mukavuutta ja uudet jarrulevyt, toisaalta kone, alusta ja varsinkin fiilispuoli ovat loistokunnossa. Lisätietoja antaa Anton numerosta 044-0779906
tommi@nettimoto.com
