Superpyörän onnistuneen päivityksen tekeminen ei ole rakettitiedettä. Normaalisti se vaatii edeltäjämallia enemmän tehoa, juurevampaa vääntöä, vähemmän painoa ja sirommat piirteet.
Hondan klassikko-supersport noudattaa tuota hyväksi havaittua kaavaa, sillä teho on kasvatettu uudelle kymmenlukemalle, keskialueen voimantuottoa on parannettu ja moottori vääntää aiempaa paremmin. Ulkonäkö on tosin kokenut varsin maltillisia muutoksia.
CBR1000RR:n kohdalla Honda on onnistunut siinä, missä nykypäivänä onnistutaan yllättävän harvoin. Sen voimanlähteestä on nimittäin saatu loihdittua äärimmäisen tehokas ja laajalla kierrosalueella vääntävä.
Voimanlähteenä rehti nelikko
Hondan vahvuus piilee siinä, että moottori ei tavoittele erikoisuutta poikkeuksellisella rakenteella tai sylinteriluvullaan. Firebladen pata on rehti nelikko, jossa sylinterit on aseteltu siistiin riviin ja kokoonpano on muutenkin simppeli.
Tällä reseptillä motista on saatu kutiteltua 181 hevosvoiman tehot ja 114 Nm:n vääntö. Huipputeho tarjoillaan supersportien tapaan vasta punarajalla, eli 1000-kuutioista voimanpesää pitää maksimitehon saavuttaakseen huudattaa 12 000 kierrokseen saakka.
Vaikka luonne on luonnollisesti ylävireinen, on moottorinohjausta päivittämällä ja sylinterinkantta muokkaamalla saatu lisää tehoa myös keskialueelle. Muutoksen alla on ollut myös pakoputkisto ja imu- ja pakokanavien virtaukset.
Keskialueella lisää voimaa
Usein moottorin parannukset ovat enemmän mainosmiesten ja insinöörien pötypuhetta kuin raakaa faktaa, mutta Firebladen kohdalla lausunto pitää kutinsa. ”Persedynolla” mitattunakin keskialueelle on tullut mukavasti lisää voimaa.
Tehon jakautuminen koko kierrosalueelle on asia, joka tekee CBR1000RR:stä hyvän ajettavan niin arkisessa aherruksessa kuin tiukemmassakin rypistyksessä. Vetoa riittää reippaasta 4000 kierroksesta alkaen aina rajoittajalle saakka.
Tonnisista supersporteista puhuttaessa vertailukohdaksi on Hondankin kohdalla heitettävä BMW S1000RR, joka on luokkansa ehdoton ykkönen, sillä saksalainen kilotonni on erityisesti koneeltaan parasta mitä markkinoilla on tarjolla.
Fireblade jää jälkeen huipputeholtaan, mutta käytännössä ero on yllättävän pieni. Hondan valmistama pata pääsee kohtuullisen lähelle Bemarin ajatuksen lailla toimivaa mottia. Mukavuuden kanssa onkin sitten hieman toinen tilanne.
Mukavamman ajoasennon metsästys
Uuden Firebladen ajoasentoa on pyritty muokkaamaan mukavammaksi mm. siirtämällä jalkatappeja taemmas ja ohjaustankoa edemmäs. Stonga on myös leveämpi, joten periaatteessa ajoasennon pitäisi olla sieltä mukavammasta päästä.
Tilanne ei valitettavasti ole kuitenkaan se, sillä polvikulma on edelleen tiivis ja asento puuduttaa kuskin melko mitättömällä matkalla. Fireblade on arkiajossa yllättävän epämukava ja jää mm. BMW S1000RR:stä ja Suzuki GSX-R1000:sta yllättävän kauas.
Se meneekin samaan kastiin italosporttien kanssa, sillä ajoergonomia muistuttaa enemmän Ducati Panigalea ja MV Agusta F4:ää. Koneeltaan se on kuitenkin säyseämpi ja laajemmalla skaalalla toimiva.
Firebladea leimaa BMW S1000RR:n tavoin se, että se on samaan aikaan säyseä sportti, mutta käskettäessä siitä kuoriutuu raakalaismainen sportti. Kokonaisuus on rajusta huipputehostakin huolimatta salonkikelpoinen ja helppo ajettava.
Perinteistä kiekkakelloa vailla
Jarruvarustus on muun tekniikan tasalla, vaikka monessa muussa supersportissa jarrutehoa riittää vieläkin enemmän. Katuajoa silmällä pitäen Hondassa on ABS-järjestelmä.
Mittaristo tuo mieleen italosportit ja vaaleataustaisen nopeusmittarin kierroslukumittari on digitaalinen. Sen seuraaminen on sanalla sanoen haastavaa, sillä palkki on häviävän pieni. Perinteinen kiekkakello on seuraamisen kannalta parempi.
RR-luonne näkyy mittaristossa, sillä sen avulla voi seurailla muun muassa omaa kierrosaikaa. Moottorin karttaa ei perinteisessä mallissa voi säätää, mikä on hieman harmillista.
Firebladesta on tarjolla kahta eri versiota, joista paremmin varusteltu kantaa lisänimeä SP. Huippumalli on luksussupersport, joka kilpailee mm. BMW HP4:n ja Panigale R:n kanssa.
Alustassa on säätövaraa
SP:ssä jarruvarustus ja alusta on laajemmin säädettävissä, mutta jo normaalissa RR-mallissakin säätövaraa löytyy sekä edestä että takaa. Molemmat ovat Showan käsialaa
ja säätää saa puristusta, paluuvaimennusta ja esijännitystä.
Tehdasasetuksilla alusta on pomppuisalla tiellä paikoitellen hervoton ja pyörä hakee linjaansa. Se on kuitenkin asia, joka korjaantunee alustaa säätämällä.
Koeajolla ei valitettavasti tarjoutunut mahdollisuutta kokeilla Hondan potentiaalia radalla, mutta erittäin muikeasti tehoa tuottava moottori on niin vakuuttava ilmestys kadulla, ettei sen toimivuudesta kanttarellien välissä ole epäselvyyttä.
Katuajoa silmällä pitäen Fireblade ei ole sieltä mukavimmasta päästä, joten sen hankkiminen pelkästään katupyöräksi ei kannata ilman riittävää koeajoa. 183 cm kuskille se on auttamatta liian ahdas.
Mutta tiivis ajoasento poislukien Honda CBR1000RR Fireblade on yksi markkinoiden parhaista supersporteista. Sen moottori on jumalaisen hieno ja voimantuotto vakuuttavaa.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, suorituskyky, ulkonäkö
Parantamisen varaa: ahdas ajosento
