Taustaa
CB 1300 kuuluu kategoriaan, johon jokaisella japsivalmistajalla on tarjota oma ehdokkaansa. CB, GSX, XJR, ZRX… Kaikkein kirjainyhdistelmien takana piilee perinteitä kunnioittava moottoripyörä, joka monin osin eroaa näiden valmistajien muusta nykytarjonnasta.
Kylmät tyypit
Tummanpuhuva pyörä tuo siis ulkomuodoltaan vahvasti mieleen loppukeväästä ajetun Yamahan XJR 1300:n. Tuolloin jo tuli kehuttua silloisen koeajopelin pelkistettyä, miehekästä ulkomuotoa. Sama pätee Hondaan. Ajettavuuteen vaikuttavista ratkaisuista ei huippumoderneja kyhäelmiä löydä. Etuhaarukka on ”oikein” päin ja takaiskareita on oikein kaksin kappalein, jarrut on kiinnitetty perinteisellä tavalla. Mitään ei ole piilotettu muovin alle, komean kokoinen rivinelikko esittelee itseään ylväästi, rinta rottingilla. Präkän näköinen prätkä, yksiselitteisesti.
Ajoon…
Verrattaessa koneen käyntiä vaikkapa edellisen koeajopyörän jytinään, käy CB:n muhkea pata hyvin sivistyneesti. Siinä, missä Buellin käynnistäminen sai
Pari risteystä ja liikenneympyrää myöhemmin on helppo hymyillä. Alavääntö on mallillaan, ja kyse on oikeasti ALAväännöstä. Kolmonen silmässä voi täysin vaivatta selvittää tiukatkin risteykset, veto lähtee 1000 kierroksen rajalta välittömästi ja täysin kakistelematta. Ripeässäkään normaaliajossa konetta ei tarvitse piiskata yli 4000 kierrokseen. Vaikka en tämän koneen vääntökäyriä olekaan nähnyt, on helppo arvata käyrän nousevan korkealle hyvin nopeasti. Huippuvääntö löytyy kuudessa tonnissa, huipputehot majailevat puolitoista tuhatta kierrosta ylempänä. Ruisku toimii hyvin, moottorijarrutuksesta vetoon siirryttäessä Honda poistuu heti paikalta, ilman nykäyksen säestystä.
Tankattuna tämä härkä painaa lähes 250 kg, mutta kovin hyvin tämä on onnistuttu naamioimaan. Meno on taajamassa herkkää mutta silti vakaata, kääntösäde on pieni, ja kuten todettua, Honda lähtee risteyksistä kuin talonmies jäiseltä peltikatolta sillä aikaa, kun Supersporttien 180 heppaa vielä ovat laitumella odottamassa ”alueelle” pääsyä.
Sama vaivattomuus leimaa koko lenkkiä. Maantiellä meno on rauhallista, ohitukset onnistuvat vasen käsi reidellä leväten pelkällä oikean käden ranneliikkeellä. Tuuli toki riepottelee päänuppia kovissa nopeuksissa, suurin sallittu moottoritienopeus pienellä ”mittarivirhelisällä” tuntuu silti täysin siedettävältä. Syheröisellä mutkatielläkään miehekäs paino ei tunnu missään, nopeisiin yhdistelmiin CB taittuu nätisti ja ainakin allekirjoittaneen mielestä alusta on aivan riittävän jämäkkä suurissakin heitoissa, vaikka prätkä-äijä – yhdistelmällä on painoa yhteensä 350 kiloa. Ja yhä edelleen, se vääntö linkoaa pyörän mutkista ulos pirun liukkaasti, vaihteesta riippumatta. On se nastaa…
Jälkilöylyt…
Miehekkään näköinen, miehekkään oloinen, perinteisiä ratkaisuja ja nykytekniikkaa rinnakkain. Tosimiehen nakutykki, silti valjastettu vaivattomaksi ajaa. CB 1300 on sivistynyt, mutta tarvittaessa härkä näkee punaista. Tuolloin ylimääräisten matadorien kannattaa väistyä areenalta.
