BMW S1000RR on hyvä esimerkki siitä kuinka tinkimätöntä kehitystä saksalaistehdas on viime vuodet tehnyt. Kun S1000RR julkaistiin vuonna 2010, nousi se kertaheitolla supersport-maailman kuninkaan valtaistuimelle. Viisi vuotta myöhemmin menossa on jo kolmas kehitysversio.
Onkin merkillistä kuinka suuria parannuksia BMW:n supersportiin on saatu aikaiseksi, sillä jo ensimmäinen versio oli markkinoiden tasapainoisin ratapyörä. Ulkoisesti muutokset ovat pienehköjä, mutta ajossa parannukset tuntuvat kierrosajassa ja ajamisen helppoudessa.
Ajamisen helppous onkin asia, joka leimaa BMW S1000RR:ää. Se on samaan aikaan järisyttävän tehokas ja pehmeästi toimiva superpyörä. Baijerin salaman kanssa on helppo päästä sinuiksi ja parin kierroksen jälkeen sen ohjaimissa tuntee istuneensa iät ja ajat.
Juuri tämä tekee BMW:stä ylivertaisen muihin nähden. Sen pahimmat kilpailijat Aprilia RSV4, Ducati Panigale ja Yamaha R1 ovat kaikki valtaisan tehokkaita ja nopeita pyöriä, mutta niiden kanssa kavereiksi pääseminen ottaa huomattavasti enemmän aikaa.
Pahin haastaja tulee Japanista
S1000RR:n rinnalle tiukimpaan kamppailuun nousee Yamaha R1, joka uudistui isosti kaudelle 2015. Yamahan järisyttävän tehokas moottori jättää BMW:n nuolemaan näppejään punarajalla, mutta BMW kompensoi voimakkaasti ala- ja keskirekisterissä.
BMW:n moottori onkin viritetty toimimaan läpi kierrosalueen, mikä ei ole supersportille kovin tavallista. Erityisesti alakierroksilla BMW on mukava, sillä ruttua riittää kaupunkipyörittelyä silmällä pitäen kiitettävästi. Toki kaikkein kirpeimmät löylyt heitellään kehiin vasta lähempänä punarajaa.
Moottorin laaja tehoalue on hämmästyttävä. Ruutia tuntuu löytyvän joka ainoalla kierrosluvulla, eikä huomattavissa ole kovia tehopiikkejä. Moottorin hienon luonteen ansiosta BMW ei ole radallakaan niin tarkka kierroslukemasta. Siitä on etua kilpailijoihin nähden erityisesti aktiiviharrastajan näkökulmasta, sillä meno ei tyssää väärään vaihdevalintaan.
Oikea pykälä tosin löytyy tarvittaessa pikaisesti, sillä S1000RR:ssä on shifteri, joka toimii molempiin suuntiin. Se katkoo sytytyksen lisäksi polttoaineensyöttöä, joten tuntuma on hyvä ja vaihdot nopeita. Vaihtovirheitä ei pidä pelätä, sillä tehtaan toimesta asennettu vaihdeavustin toimii kuin ajatus.
Antaa keskittyä olennaiseen
Shifterin toimiminen myös pienemmälle vaihtaessa nopeuttaa ajamista erityisesti radalla. Silloin ohjaimissa voi keskittyä ajolinjojen hiomiseen, sillä vaihdoissa on yksi liikkuva osa vähemmän. Merkitys tuntuu paperilla pieneltä, mutta ajossa se on merkittävä.
S1000RR:n hienous perustuu monella tapaa siihen, että sillä ajaessa ei juuri tarvitse uhrata ajatusta itse pyörän toiminnalle, hallintalaitteille tai millekään ylimääräiselle. Tämä herättää luottamusta, joka näkyy ajamisen hauskuudessa. Vaivattomuutta tarjoavat myös semi-aktiivinen alusta, kaarre-ABS sekä luiston- ja keulimisenesto.
BMW kutsuu kaarre-ABS-järjestelmää nimellä Pro ABS ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että sillä voi jarruttaa mutkan keskellä täysjarrutuksen. Järjestelmään luottaminen vaatii uuden ajatustavan omaksumista, sillä se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä moottoripyörällä ajamisesta on tullut opittua. Sen ansiosta ajolinjaa voi myös vaihtaa keskellä mutkaa, joten järjestelmä sallii enemmän virheitä kuin tavanomainen ABS-versio.
Mahdollisia virheitä peittää myös luiston- ja keulimisenestojärjestelmä, joka haistelee etu- ja takapyörän pyörimisnopeutta suhteessa toisiinsa. Datan avulla BMW:n kehittämä järjestelmä antaa etupyörän kohota ajotilasta riippuen joko minimaalisesti tai hieman enemmän. Sama pätee luistonestojärjestelmään, joka muuttuu ajotilan mukaan.
Elektroniikaltaan täydellinen
Kun pakkaan lisätään semi-aktiivinen alusta, alkaa kokonaisuus olla elektroniikaltaan täydellinen. Se toimii muutaman millisekunnin viiveellä, joten epätasaisuudet selvitetään ripeästi. Kyse onkin siitä, haluaako pyöräänsä suuren määrän elektroniikkaa vai haluaako ajamisesta nautiskella raakalaismaisesti ilman apuja. Markkinoilla kun on edelleen tarjolla pyöriä, joissa ei ole edes ABS-jarruja.
Monet vetomiehet tuntuvat herkästi kritisoivan elektroniikan lisääntymistä moottoripyörissä, mutta tekniikan kehittymisestä on hankala löytää oikeasti negatiivisia puolia. Ne eivät nimittäin vie ajonautinnosta mitään, vaan tuovat siihen lisää. Jos tekniikkaa häiritsee, saa ne kytkettyä halutessaan pois.
Elektroniikka tekee luonnollisesti oman lisänsä S1000RR:n ajamisen helppouteen, mutta lopulta ne ovat sivuseikkoja. Sillä kun otetaan vertailuun kaksi supersport-luokan ajoavustimia täyteen ladattua superpyörää, on toinen terävä ja hankala ja toinen pehmeä ja helppo. Kaikessa on siis kyse kokonaisuudesta ja toteutuksesta.
Ja BMW:n kohdalla tuo toteutus on äärimmäisen onnistunut. Karvan alta 200 hevosvoimaa tuottava superpyörä on samaan aikaan pehmeästi toimiva ja rajun tehoreservin omaava tinkimätön rataohjus. Kompromissi ei siis aina ole negatiivinen asia.
Yllättävän mukava matka-ajossa
S1000RR on myös yksi markkinoiden mukavimmista sporttipyöristä. Vahvasti käsien varaan nojaava ajoasento ei luonnollisesti ole sieltä kaikkein mukavimmasta päästä, mutta kovemmissa vauhdeissa ilmavirta keventää käsiin kohdistuvaa painoa. Periaatteessa BMW toimii myös sporttisena matkapyöränä, sillä siitä löytyy mm. lämmitetyt kahvat ja vakionopeudensäädin.
Vaikka polvikulma onkin melko tiivis ja etukate kapea, viihtyy BMW:n ohjaimissa hyvin jopa pidempiäkin siirtymiä. Kaupungissakin ajo on nautinnollista, sillä shiterin ansiosta pykäliä voi paiskoa ylös ja alas pienilläkin kierroksilla. Voimakkaasti kyykky ajoasento tosin puuduttaa kuskin nopeasti.
Kilpailussa markkinoiden parhaan superpyörän tittelistä BMW on jälleen vahvoilla. Haastajina toimivat mm. Ducati 1299 Panigale ja Yamaha R1, mutta kaksikko jää S1000RR:n monipuolisuudelle pahasti jälkeen. Juuri monipuolisuus ja ajamisen helppous tekevät BMW:stä edelleen luokkansa kiistattoman kuninkaan.
Tuomas Rajala
Kehuja: upea moottori, helppo ajettavuus, monipuolisuus, alusta, varustelu, erinomainen shifteri
Parantamisen varaa: –
