Taustaa…
Aprilian mallistossa RSV ja Tuono muodostavat sisarukset, joista edellä mainittu on erittäin urheilullinen ja jälkimmäinen puolestaan mitoitukseltaan enemmän fighter-tyylinen. Täysin varma en asiasta ole, mutta kuvien perusteella runko näyttää olevan näissä pyörissä identtinen. Tuono on varustettu korkeammalla ja leveämmällä ohjaustangolla suuntautuen näin ollen laajemmalle käyttäjäkunnalle. Kone on pitkälti sama, RSV:stä on kutiteltu himpun verran enemmän tehoa yläkierroksilla.
Kylmät tyypit…
RSV on ratapyörä ja myös olemukseltaan sellainen. Alusta on täynnä Öhlinsiä ja Bremboa, Racing kit tuo mukanaan vielä ylimääräisen annoksen todellista ”polvipalahenkeä”. Hiilikuitua löytyy ympäri pyörää, perästä tuijottavat Racing-hormit. Vasemmalla etusormella saa kellotettua kierrosaikoja – kaikki huokuu kisamentaliteettia. Takavilkut on integroitu katteeseen, vanteet ovat taotut eikä matkustajaa penkillä houkutella. Ulkoinen olemus poikkeaa valtamerkeistä, varsinkin kun pyörää tarkastelee suoraan edestä tai takaa. Mittaristo on nykyhengen mukaisesti analogisesta kierroslukumittarista ja isosta LCD-näytöstä koostuva, punainen valaistus on öisellä kadulla hyvän näköinen. Urheiluhenkeä noudattaa myös ajoasento. Mitoitus tuntuu varsinkin aluksi erittäin tiiviiltä ja kämmeniin kohdistuva paine suurelta. Tämä on tyypillistä niille meistä, jotka eivät jatkuvasti Superbikella aja.
Liikkeelle…
V2 herää välittömästi napin painalluksesta, käynti on koneen konstruktio huomioon ottaen yllättävän pehmeää, paikat pysyvät hampaissa. Vaimentimet ovat muidenkin kuin parhaan kaverin hyväksymät. Niiden vaikutusta teholukemiin en osaa sanoa, mutta mölyt pysyvät ainakin kiltisti hormiston uumenissa. Naapurisopu ei ole koetuksella.
Ensimmäiset kilometrit oli pakko vetää ydinkeskustassa, eikä tästä pätkästä ylistyslaulua voi tehdä. Superbiket on kehitetty toimimaan hienosti jossain aivan muualla kuin Espan nupukivillä tai Kehä I:n iltapäiväruuhkassa, tämä lienee sanomattakin selvää. Aprilian pata on nöyrä ja toimii aivan alhaallakin kohtuuhyvin. Liikkeellelähtö on jäykähköstä kytkimestä huolimatta helppoa, mutta tunne on silti se, että taajama-ajo kuristaa RSV Racingiä kohtuuttoman paljon. Hallintalaitteet eivät oikein allekirjoittaneelle sovi käpälään, näin ollen vilkkua tuli käytettyä melko mitättömästi käden osuessa sitäkin helpommin äänitorven nappiin. Se muuten toimii. Peileistä ei oikein tahdo nähdä mitään. Alussa tulee lisäksi oudoksuttua tankin muotoa, jyrkästi nouseva tankin takaosa tekee ainakin allekirjoittaneen mielestä asennosta hieman ahtaan oloisen. Valitusvirsi päättyy, kun konetta ensimmäisen kerran pääsee hiukan käskemään. Jo muuttuu ääni kellossa.
Verrattuna muihin tonnisiin rataohjuksiin, ovat Aprilian teholukemat vielä ymmärrettävissä raameissa. Voimaa on valtavasti, mutta se on jollain lailla hallittavissa. Kone on pontevan, ei niinkään äkkipikaisen oloinen. Kierrokset ovat maantienopeuksissa sen verran korkealla, ettei ohituksiin juuri tarvitse varautua vaihdevipua survomalla. Jatkuvasti tekee mieli ajaa reippaanlaisesti. Osin siksi, että ajoviima keventää ranteisiin kohdistuvaa painetta, osin siksi, että RSV tuntuu toimivan aina vain paremmin, mitä nopeampaa eteneminen on.
Noin viidenkymmenen kilometrin verran RSV sai alleen myös tiukkaa mutkaa. Kaarrekäyttäytyminen on helpon oloista, Aprilia tuntuu taittuvan mutkaan kunhan hiukan katsetta kääntää. Etujarru on normaaliajossa pätevän oloinen eikä alusta ainakaan näillä säädöillä ole ärsyttävän kova. Lisäksi, kuten aina, ajoasennon äärimmäisyys lakkaa häiritsemästä heti kun ajosta tulee aktiivisempaa. Oletettavasti kova jätkä vetelee Factorylla radalla kovia aikoja, tämä jääköön jonkun toisen testattavaksi.
Mitä jäi käteen?
Saapasmaan pyöristä henkii esimerkiksi japsipyöriin verraten usein ainutlaatuinen luonne. Kaikki ei tunnu loppuun asti hiotulta, toisaalta tämä on omiaan korostamaan juuri pyörän persoonallisuutta. RSV:n kone ja ajo-ominaisuudet tekivät kuitenkin sikäli hienon vaikutuksen, että Tuonoa täytyy lähteä tyypittämään. Monet vannovat vain ja ainoastaan italopyörien nimeen. Ei sitä loppujen lopuksi ole kovin vaikea ymmärtää.
tommi@nettimoto.com
