Zero SR on prätkämaailmassa todellinen harvinaisuus. Nakumallisen pyörän voimanlähteenä toimii mukavan ruudikas sähkömoottori. Tehoa paketista löytyy 67 hevosvoimaa ja vääntöä peräti 144 Nm.
70 hevosvoiman huipputeho ei luonnollisesti kuulosta prätkämaailmassa kovin kummoiselta lukemalta, mutta polttomoottoriin verrattuna merkitystä onkin roimalla vääntömomentilla ja sähkömoottorin tehontuotolla. Huipputeho tuodaan peliin välittömästi. Sen ansiosta SR kiihtyy lähtösijoiltaan satasen vauhtiin 3,3 sekunnissa.
Merkille pantavaa tehon välittämisessä tien pintaan on myös se, että sähkömoottorin tuottama voima ei hupene sutimiseen. SR ei sudi eikä juuri keuli, vaikka suorituskyky riittää jättämään melkoisen läjän nakupyöriä taakse. Toki keulan saa nousemaan, mutta pelkästä kaasusta sitä ei tapahdu.
Ensimmäiset kiihdytykset nostavat virneen kasvoille, sillä järeä voimareservi saa SR:n ponnahtamaan lähtötelineistä rivakasti. Yllättävää on myös se, että kiihtyvyyttä riittää aina huippunopeuteen saakka.
Käyttövalmis saman tien
Zeron paras puoli on ehdottomasti käytön yksinkertaisuus. Pyörä on käyttövalmis heti kun avaimesta käännetään virrat päälle. Sähköpyörä ei juuri vaadi huoltotoimenpiteitä, sillä akkupatteristolle luvataan lähes puolen miljoonan kilometrin toimintatakuu. Toisioveto on toteutettu hihnalla, joten ketjujen rasvaamisen voi unohtaa.
Mutta on Zerossa luonnollisesti haittapuoliakin. SR on todella pienikokoinen pyörä ja yli satakiloiselle motoristille se on auttamatta liian pieni. Kooltaan sen lähempänä 125-kuutioista kuin kuussatasta. Toinen harmistuksen aihe on toimintasäde, joka tosin SR13-mallin kohdalla on varsin pätevä. Kaupungissa virtaa riittää valmistajan ilmoituksen mukaan 259 km:n matkalle ja maantielläkin 130 kilsalle.
Liian pienestä toimintasäteestä nariseminen kannattaa jättää matkamotoristeille, sillä perusnakupyörällä matkaa ei taiteta juurikaan enempää yhdellä tankillisella. Maantieajossa ”menovesi” hupenee turhankin rivakasti, mutta Zero on muutenkin parempi kulmapyörittelyssä kuin matka-ajossa.
Zeron tapauksessa se tankkaaminen vasta mukavaa onkin. Ainakin rahamielessä. Tankillinen kustantaa nimittäin reilun euron. Toki lataaminen myös ottaa aikaa, sillä tyhjästä täyteen ladattaessa aikaa kuluu reilut 8 tuntia.
Yksi hämmentävimmistä asioista Zeron kohdalla on luonnollisesti se, ettei pyörästä kuulu ajettaessa kuin pienen pieni sähkömoottorin ujellus. Erityisesti risteyksissä tunne on kummallinen, sillä pyörä seisoo liikennevaloissa päästämättä pihaustakaan. Kun lähdön aika tulee, kahvasta kääntämällä SR ampaisee jälleen liikkeelle.
Voimakkaan pyörän potentiaalia ei pääse hyödyntämään katuajossa täysimittaisesti, mikä on sääli, sillä radalla Zero SR voisi osoittautua yllättävän rivakaksi peliksi. Alusta ja jarrut ovat kunnossa, eikä voimasta varmasti tule pulaa. Yksi rajoite on kylläkin se, että kallistusvarat eivät ole kovin suuret. Jalka raapii maata jo katuajossakin, joten säädettävät tapit lienevät pakkohankinta radalle.
Tuomas Rajala
Kehuja: voimakas moottori, helppokäyttöisyys, käyttökustannukset, ajaminen ilo
Parantamisen varaa: rajalliset kallistusvarat, pienikokoisuus
Kommentit